Kaivosvaraukset Saimaalla herättivät ihmisten huolen

Kesän aikana monen paikallisen ja mökkiläisen uudeksi huoleksi saimaannorppien jokavuotisten verkkokuolemien lisäksi on noussut Saimaan alueen ainutlaatuisen luonnon säilyminen tuleville sukupolville, kun uutiset Saimaalle suunnitelluista kaivoshankkeista ovat levinneet mediassa. Huoli on ollut suuri: mitä tapahtuu puhtaalle Saimaalle ja siellä uiskenteleville saimaannorpille? Miten käy uimavesien? Ja ennen kaikkea: säilyisikö Saimaan ainutlaatuinen luonto myös tuleville sukupolville, jos kaivostoiminta lopulta alkaisi?

Varausuutisten aiheuttama huoli synnytti myös Saimaa ilman kaivoksia -Facebook-ryhmän ja kansanliikkeen. Se on lyhyessä ajassa kasvanut yli 20 000 ihmisen kannanotoksi Saimaan luonnon puolesta. 

On paljolti tavallisten ihmisten ansiota, että myös poliitikot ovat heränneet huoleen Saimaan luonnosta.

Samanlaisesta huolesta saivat alkunsa aikaisemmin muualla syntyneet kansanliikkeet, kuten Pro Ylläs ja Pro Heinävesi. Kansanliikkeiden yhteistyön tuloksena KaivoslakiNyt-kansalaisaloite keräsi viime vuonna yli 55 000 ihmisen kannatuksen kestävämmän kaivostoiminnan puolesta, ja monet aloitteen tavoitteet ovat meneillään olevan kaivoslakiuudistuksen pohjana. Uutta kaivoslainsäädäntöä sorvataan tänä vuonna, ja Luonnonsuojeluliitto on mukana työryhmässä. 

Lue lisää Luonnonsuojeluliiton tavoitteista kaivoslakiuudistuksessa huhtikuussa julkaistusta blogista.

On paljolti tavallisten ihmisten ansiota, että myös poliitikot ovat heränneet huoleen Saimaan luonnosta. Kaivosten luontohaitoista on helppo puhua, kun huoleen yhtyvät tuhannet paikalliset turuilla, toreilla, mökkirannoilla ja hiljalleen lisääntyvissä pienissä kesätapahtumissa. Ilman voimakasta paikallista ääntä kaivosliike olisi paljon heikompi.

Varauspäätös on herätyssoitto

Suomessa kaivostoiminta perustuu niin sanotulle ”first come, first served” -periaatteelle, jonka voisi suomentaa vapaasti vaikkapa ”ensiksi ehtivä vie kaiken” -periaatteeksi. Saimaalle suunnitellut uudet hankkeet ovat varausvaiheessa. Varauksella malminetsintää harjoittava toiminnanharjoittaja varaa itselleen etuoikeuden kaivosmineraalien etsimiseen ja varsinaisen malminetsintäluvan hakemiseen tietyllä alueella. Malminetsintälupa puolestaan antaa etuoikeuden kaivostoimintaan oikeuttavan kaivosluvan hakemiseen. 

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on tämän vuoden aikana tehnyt jo yli 30 varauspäätöstä eri puolille Suomea. Varauksista vain harva johtaa lopulta malminetsintälupaan ja vielä harvempi kaivostoimintaan. Varauspäätös on määräaikainen ja kohdistuu tietylle alueelle. Se mahdollistaa tarkemman selvityksen esiintymän mahdollisesta myöhemmästä malminetsinnästä. Selvityksen menetelmät vastaavat jokamiehenoikeuksia. 

Varauspäätös herättää myös kaivostoiminnan vaikutusalueella olevat pohtimaan, minkälaisia muita vaikutuksia kaivostoiminnalla olisi juuri meidän kunnassamme, kesämökillemme tai läheisille virkistys- tai luonnonsuojelualueellemme.

Valtausten ja yhteiskunnan odotusten yhteensovittaminen

Tällä hetkellä Tukes tekee hyvin laaja-alaisia varauspäätöksiä puhtaasti taloudellisin perustein myös haavoittuville ja luonnonsuojelullisesti arvokkaille alueille – kansallispuistotkaan eivät ole turvassa. Tätä on vaikea perustella. Resurssit tulisi suunnata alueille, joilla kaivostoimintaa on mahdollista harjoittaa ilman suurta luonnontuhoa. Myös Saimaalla varauspäätöksiä on tehty Natura-suojeltujen vesien äärelle Luonteri-järvellä ja Partalansaaren rannoilla, joilla kaivostoiminta ei tule kysymykseenkään.

Tällä hetkellä Tukes tekee hyvin laaja-alaisia varauspäätöksiä puhtaasti taloudellisin perustein myös haavoittuville ja luonnonsuojelullisesti arvokkaille alueille – kansallispuistotkaan eivät ole turvassa. Tätä on vaikea perustella.

Markkinalähtöisissä kaivoshankkeissa otetaan suuria riskejä ympäristön ja naapurien kustannuksella. Hankkeille ei tehdä tarveharkintaa eli niitä ei peilata yhteiskunnan etuun tai alueiden muuhun käyttöön. 

Hankkeiden uskottavuuden tarkistaminen on myös heikkoa, vaikka se kuuluu Tukesin tehtäviin. Yksi esimerkki eriskummallisesta hankkeesta on Archery Unlimited Oy:n noin 77 neliökilometrin varaus Kotkan kaupungin taajama-alueilta pohjoiseen aina Kouvolaan asti. Kauppalehden mukaan yhtiön toimiala on ”Urheiluvälineiden ja polkupyörien vähittäiskauppa”. Jousipyssykauppiaiden hanke tuskin on valtava riski kotkalaisille, mutta osoittaa kaivoslain heikkoudet – maa on avoin valtaajille vaikka Eduskuntatalon kalliota myöten. 

Korjausliikkeitä

Yhteiskunnan kaivosmineraalien kysyntä tulisi ensisijaisesti tyydyttää niin sanotuista sekundaarisista kaivosmineraalilähteistä eli kierrätystä ja kiertotaloutta kehittämällä. 

Kaivoslain uudistuksen yhteydessä lakiin voitaisiin lisätä alueidenkäytön suunnittelumenetelmä, jolla voitaisiin arvioida kaivostoiminnalle sopivat alueet ja asettaa rajat kaivosmineraalien kestävälle käytölle. Tulevien sukupolvien oikeutta hyödyntää kaivosmineraaleja ekologisesti kestävästi ei pidä ryöstää valtausperiaatteeseen perustuvalla nykyisellä kaivostoiminnalla.

Nykyinen varauskäytäntö pitää ottaa tarkasteluun kaivoslain uudistuksessa. Hallituksen esityksessä nykyisestä kaivoslaista edellytetään esimerkiksi kiinteistöjen selvittämistä, jotta varauksista ei tulisi liian suuria. Siinä edellytetään myös tiedottamista maanomistajille ja jopa mökkiläisten kotialueella ilmestyvässä lehdessä. Nämä tuppaavat kuitenkin unohtumaan Tukesilta varauksien käsittelyssä. Muutosten saaminen varauspäätöksiin on ollut vaikeaa, koska esimerkiksi maanomistajia tai poroja hoitavia saamelaisia ei ole katsottu asianosaisiksi. 

Varauksen hyväksyminen edellyttää myös viranomaisen arviota siitä, että hakijan tarkoituksena on hakea malminetsintälupaa. Voidaan kysyä, onko todella näin, jos osa varauksen alueesta on esimerkiksi yleisiä teitä tai hautuumaita.

Lupien valitusprosessit ja erilaiset kuulemis- ja keskustelutilaisuudet ovat hyviä tapoja saada lisätietoa toimijoiden asiallisuudesta ja käydä keskustelua hankkeiden ongelmista ja esimerkiksi varausalueiden rajoista. Toki keskustelutilanteessa malminetsijän tai kaivosyhtiön mainospuhe voi olla vakuuttava, mutta yksityiskohtia voi tarkistaa vaikka Luonnonsuojeluliiton asiantuntijoilta. 

Luonnonsuojeluliitto tekee kaikkensa, jotta  kaivoslakiuudistus veisi asioita edelleen oikeaan suuntaan.

Malminetsintälupavaiheessa kiinteistönomistajien ja kuntien oikeudet ovat selkeämmät. Esimerkiksi kunnan oikeuksia rajoittaa tai kieltää malminetsintää kaavoituksen ja maankäytön suunnitelmien perusteella punnitaan parhaillaan Tuusniemen grafiitin malminetsintäluvan valituksessa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO). 

Vastuullisella ja ekologisesti kestävällä kaivostoiminnalla on paikkansa Suomessa. Kestävästä kaivostoiminnasta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Kaivoksiin vaikuttavia lakeja on monta, esimerkiksi luonnon- ja ympäristönsuojelulait, jätelaki ja vesilaki, mutta suurin kritiikki kohdistuu useasti itse kaivoslakiin ja sen soveltamiseen yksittäistapauksissa. KHO:n viimeaikaiset ratkaisut ovat osin parantaneet kaivoslain toimivuutta, koska niissä on painotettu kaivoslain tavoitteiden mukaisesti kaivosviranomaisen eli Tukesin velvollisuutta yhteensovittaa eri suuntaiset vaatimukset. Luonnonsuojeluliitto tekee kaikkensa, jotta  kaivoslakiuudistus veisi asioita edelleen oikeaan suuntaan.

 

Matti Kattainen, Jari Natunen ja Jouni Nissinen

Kirjoittajat työskentelevät Luonnonsuojeluliitossa ympäristöjuristina, kaivosasiantuntijana ja suojelupäällikkönä.