Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

EU-budjetti on ympäristölle suuri mahdollisuus – nyt sen toteutumista pitää valvoa

Ympäristöjärjestöjen täytyy nyt valvoa, että EU-budjetin mahdollistamat ympäristötoimenpiteet todella toteutuvat, kirjoittaa erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Kuva: Eve Van Soens, European Union 2019, EP-086075A

Euroopan unioni pääsi tiistaina sopimukseen seitsemän vuoden budjetista ja elvytysrahastosta. Tämä oli hyvä saavutus kahden kriisin, brexitin ja koronan, jälkeen.

Ympäristölle päätöksissä tärkeintä oli se, että EU-rahoitukseen tuli 30 prosentin vaatimus ilmastolle myönteisistä hankkeista. Maataloudessa korvamerkintä on 40 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että jäsenmailla on käytössä seitsemän seuraavan vuoden aikana yli 600 miljardia euroa EU-rahaa ilmastomyönteisiin tekoihin. Se on yli 10 kertaa Suomen valtion budjetin kokoinen satsaus. Sen perusteella EU voi myös lähteä parantamaan omia ilmastotavoitteitaan ja vaatimaan sitä myös muilta ilmastoneuvotteluissa.

EU-rahastoihin tuli myös yleinen ympäristölle haitallisten tukien vastainen kirjaus: “EU:n menojen olisi noudatettava Pariisin sopimuksen tavoitteita ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaista vahingon välttämisen periaatetta.” Merkittäviä avauksia ovat myös kierrättämättömän muovijätteen EU-vero 2021 alkaen, hiilitullit vuonna 2023 sekä päästökaupan laajentaminen lento- ja meriliikenteeseen.

Loppuneuvotteluissa rahaa siirrettiin muun muassa tutkimuksesta maatalouteen. Näin jäsenmaat saatiin hyväksymään kokonaispaketti. Esimerkiksi Suomi sai maatalouteen kaiken muun päälle 400 miljoonan euron kansallisen “kirjekuoren”. Lopputulos on, että Suomen maatalous saa ympäristökorvaustakin uhanneen vähennyksen sijaan vähän lisää rahaa nykyiseen verrattuna. Se on tärkeää, koska maatalous on ykköskysymys vesiensuojelussa. Ilmastopäästöistäkin maataloutemme osuus on yli 10 prosenttia.  Perinnebiotoopit ja niiden lajit ovat metsien kanssa maamme uhanalaisimpia.

Ympäristöjärjestöt olisivat toki toivoneet enemmän rahaa ympäristölle. Suurin tappio oli ehkä niin sanotun oikeudenmukaisen siirtymän rahaston pieneneminen kolmasosaan komission esityksestä. Siitä voi kuitenkin yhä tukea Suomessa turpeesta pois siirtymistä merkittävästi Ennen leikkauksia rahasto olisi ollut Suomessa yli 900 miljoonaa euroa. Mutta jos jäljelle jää vielä 300 miljoonaa, sekin on suuri summa – paljon enemmän kuin ympäristöministeriön yhden vuoden budjetti.

Mitä todella tapahtuu?

EU:n budjetti luo ympäristöasioiden edistämiselle ennennäkemättömät rahoitusmahdollisuudet. Mutta lopputulos riippuu EU-rahastojen käytännön toimenpiteiden valmistelusta jäsenmaissa. Saavutetaanko ympäristötavoitteet? Mitä hankkeita loppujen lopuksi tulkitaan ilmastomyönteisiksi? Meneekö haitallisia hankkeita sittenkin läpi?

Ympäristöjärjestöjä tarvitaan nyt vallan vahtikoiriksi. Yksi esimerkki: viikonloppuna olivat koolla myös EU:n maatalousministerit. Kokouksen perusteella jäsenmaat haluavat itselleen vieläkin lisää vapauksia esimerkiksi ympäristöasioissa. Iso asia on esimerkiksi se, otetaanko suorien tukien eli niin sanotun ykköspilarin rahat käyttöön ympäristötoimenpiteisiin. Jos tätä koskeva ekojärjestelmä jää loppupeleissä vapaaehtoiseksi, monet jäsenmaat eivät ota sitä käyttöön. Suomessakin on sitä kohtaan voimakasta vastustusta vaikka ykköspilarin rahat tulevat kokonaan EU:sta.

EU-rahastoissa tarvitaan nyt kansalaisjärjestöjen osallistumista, vaikutusten arviointia ja seurantaa. Luonnonsuojeluliitto on tässä keskeinen toimija: me olemme ainoa ympäristöjärjestö, joka seuraa kaikkien EU-ohjelmien valmistelua sekä valtakunnallisesti että maakunnissa.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija, joka seuraa EU-rahastoja monissa valmistelu- ja seurantakomiteoissa sekä Uudenmaan maakunnan yhteistyöryhmässä. 

Lisätietoja

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa