Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Lohen suojelussa on aika ottaa seuraava askel

Itämeren lohen salakalastus on saatu kuriin. Suomi on ajanut asiaa pitkään – onnistuneesti. Nyt on aika ottaa seuraava askel ja turvata heikkoja lohikantoja, kuten Simojokea. Merellä tapahtuvaa sekakantakalastusta pitää rajoittaa, kirjoittaa erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Kuva: Jari Hakala / Vastavalo.
Kuva: Jari Hakala / Vastavalo.

Kansainvälisenä mertensuojelupäivänä on tärkeää muistaa, että Itämeren lohi oli Suomen uhanalaisten lajien luettelossa vuonna 2019 vaarantunut. Lähes kaikki vanhat lohijoet on padottu tai muuten pilattu esimerkiksi maa- ja metsätaloudella tai turvetuotannolla. Tornionjoki tuottaa nyt valtaosan Itämeren lohenpoikasista. Monet muut lohikannat ovat heikkoja. Sellainen on esimerkiksi Simojoki.

Salakalastuksen torjunta onnistui

Yksi lohen ongelmista on ollut salakalastus. Puolassa on pyydetty paljon lohia meritaimenina.

Suomi on ajanut jo vuosia salakalastuksen kuriin saamista EU:ssa. Työ on nyt kantanut hedelmää. EU on lisännyt valvontaa ja kieltänyt meritaimenen meripyynnin. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto Ices saattoi toukokuussa todeta salakalastuksen romahtaneen.

Heikkoja lohikantoja vahvistamaan

Nyt kun salakalastus on ratkaistu, on aika ottaa lohen suojelussa seuraava askel. On aika vahvistaa pienten lohijokien heikkoja kantoja. Siihen tarvitaan patojen purkua, kutupaikkojen kunnostamista ja veden laadun parantamista.

Pienille lohikannoille iso uhka on merellä tapahtuva sekakantakalastus. Merellä ei voi tietää, minkä joen lohia tulee saaliiksi.

Tästä syystä Luonnonsuojeluliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja WWF esittivät Suomen hallitukselle ja eduskunnalle Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiössä varovaisuusperiaatteen käyttöä. ICES esitti ensi vuoden kiintiöksi 94 765 lohta ja järjestöt 75 831. Vertailun vuoksi kuluvan vuoden lohikiintiö on 86 575 lohta.

Perusteet esityksellemme löytyvät varovaisuusperiaatteesta, Icesin ensi vuoden kalastusmahdollisuuksista ja Itämeren lohen hoitosuunnitelmasta annetuista lausunnoista. Lohikantojen hoidon pitäisi perustua yksittäisten jokien kantoihin. Sekakantakalastus, joka vaarantaa heikkoja kantoja, pitäisi pitää niin lähellä nollaa kuin mahdollista. Ainakaan niiden kalastuskuolleisuutta ei saisi lisätä.

Mikäli lohikiintiötä EU:ssa kaikesta huolimatta nostetaan, sekakantakalastusta tulee mielestämme rajoittaa muilla keinoilla. Järjestöt ovat esittäneet parhaiden emokalojen kutuvaelluksen turvaamiseksi Suomen meripyynnin aikaistuksen peruuttamista. Muita keinoja olisivat rajoitusalueet, pyydystyyppien rajoitukset tai vain istutettujen lohien pyynnin salliminen. Keskustelu jatkuu varmasti myös EU:n Itämeren lohen hoitosuunnitelman sekä Suomen lohi- ja meritaimenstrategian arvioinnissa. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon myös vapaa-ajankalastuksen saaliiden mitoitus.

Lisäksi Suomenlahdelle Ices esitti 9 prosentin vähennystä. Se on paikallaan, ottaen huomioon että viime vuonna pyyntikin oli vain 83 prosenttia kiintiöstä. Tärkeää olisi suunnata pyynti istutettuihin lohiin, joilta on leikattu rasvaevä.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija, joka seuraa EU:n kalapolitiikkaa.

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa