Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentteja luon­non­suo­je­lu­lain lajisuojeluun

14.5.2020

Ympäristöministeriölle

Viitaten LSL1-työryhmän kokoukseen 6.5.2020

Luonnonsuojeluliiton kommentteja lajisuojeluun

YM:n esityskalvoissa on paljon hyviä esityksiä, joita Luonnonsuojeluliitto lämpimästi kannattaa. Oikeastaan vain ”erkkarirajausten” (LSL 47 §) määräaikaisuus herätti epäilyksiä. Tässä vielä kommentteja eri esityksiin ja muutama lisäesitys.

1 Yleisten periaatteiden lisääminen LSL 1 luvun säännöksiin

SLL kannattaa voimakkaasti varovaisuusperiaatteen, selvilläoloperiaatteen ja no net loss -ajatuksen lisäämistä lain kärkeen.

– Varovaisuusperiaate on jo ympäristöoikeuden ”peruskauraa”.

– Selvilläolovelvollisuutta on jo muussakin ympäristöoikeudessa. Lisäksi on erikoista, että muun muassa metsänhakkuista ei tehdä luontoselvityksiä vaikka kaavoituksesta tehdään. Hakkuut koskevat suurta pinta-alaa maassamme.

– NNL pitäisi koskea myös muuta kuin kompensaatiota ja säteillä vaikutusta myös muuhun maankäyttöön.

2-3 LUOMUS ja Lajitietokeskuksen tehtävät

SLL kannattaa esitystä virallistaa LUOMUS asemaa Lajitietokeskuksen, CITES-roolin ja EUROBATSin toimeenpanossa. Nämä ovat Helsingin yliopiston valtakunnallisia tehtäviä, joita myös OKM:n tulee korvamerkitysti tukea. Sitä lailla voi parantaa.

On syytä säätää myös tietojen siirrosta niin, että julkisviranomaisille tulisi velvoite siirtää myös luontoselvityksien tiedot Lajitietokeskukseen.

4 Geneettinen monimuotoisuus

Tämä on tärkeä lisäys soveltamisalaan.

5 LSL 6 luvun selkiyttäminen

Direktiiviviittausten avaaminen ja kotimaistenkin poikkeussäännösten yhdenmukaistaminen niiden tasolle on tärkeää.

6 Pesäpuiden suojan vahvistaminen

Tähän asiaan liittyen kesähakkuut lintujen pesimäaikana on aika kieltää.

Tämä merkitsee myös nykyisen 48 §:n yleispoikkeuksen poistamista (mikä ei edes oikeastaan koske lintuja, vaan 49 §).

Keskustelussa tuli esiin Suomen FSC:ssä oleva muotoilu: ”15.4.-31.7. lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus > 50 %) rehevissä metsissä (lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas), petolintujen pesäpuiden lähiympäristöissä ja vesistöjen suojavyöhykkeillä.” Se oli MMMn Kesähakkuutyöryhmän kompromissista (MMM 2000:8) sovellettu suositus, jota ei ole kuitenkaan ole otettu käyttöön esim. PEFCissä. Tämä rajaus ei ole riittävä, mutta sitä voisi pohtia vaikutusten arvioinnissa vaihtoehtona.

7 Uhanalaisten lajien suojelun parantaminen

Esitys on tärkeä ja kannatettava, ja sen tulee koskea kaikkea maankäyttöä.

”Lupa tai korvaus” -ajatuksen sijasta parempi vaihtoehto olisi määrätä poikkeuksesta kompensaatiovelvoite. Sellaista ei ole nyt edes direktiivilajeilla!

8-9 Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen suojelun parantaminen

Lähtökohtaisesti LSL 47 §:n ns. erkkarirajauksen määräaikaisuus ei ole hyvä idea. Menettely on jo nyt niin raskas, että esimerkiksi Uudenmaan ELY saa niitä aikaan vain noin 5 vuodessa. Jos alueista tulisi määräaikaisia, menettelyn hallinnollinen taakka kasvaisi entisestään.

Hoitomahdollisuuden varmistaminen erkkarikohteille on elintärkeää, koska muuten ne voivat kasvaa umpeen. Valtion tulisi myös saada oikeus tehdä työt, mikäli omistaja ei niitä tekisi.

Lähtökohtaisesti jos laji putoaa erkkarilistalta, sen kohteita ei pitäisi siltikään lakkauttaa. Muutenhan laji voi pudota sinne takaisin.

Erityisesti suojeltavan lajin suojeluohjelmia on syytä tehdä ja niiden oikeusvaikutteisuutta nostaa, jotta niille tulisi velvoittavuutta ja voimaa. (Sama koskee myös muita uhanalaislajeja.)

Erkkaripäätökset pitäisi voida antaa niin, että niillä olisi välitön toimenpidekielto myös valmistelun aikana.

Kohteille tulee saada myös funktionaalinen lähisuoja myös rajauksen ulkopuolisia uhkia vastaan.

Erkkarikohteille tulisi saada 5 a §:n suoja.

Erkkarikohteiden jatkosta tai lakkauttamisesta tulisi myös kuulla myös ympäristöjärjestöjä.

Ympäristöjärjestöille tulee myös varmistaa poikkeuksista valitusoikeus. Niille tulee varmistaa myös riittävät keinot toimia passiivisen ELY-keskuksen aktivoimiseksi.

9-10 CITES- ja trofeesäätely

Esitykset ovat hyviä.

11 LSA:n lajiluettelot

Ymmärrämme, että uhanalaisluetteloja ei voi sellaiseen siirtää suoraan asetukseen vaan siihen tarvitaan säädösvalmistelu lausuntokierroksineen yms. Silti uhanalaisluettelon ja asetuksen voimaantulon välistä pitkää aikaa tulisi lyhentää, koska moni esiintymispaikka voidaan tällä välin menettää.

Luonnonsuojeluasetuksen lajilistoja päivitettäessä tulisi pohtia myös Suomen erityisvastuulajien ja alueellisesti uhanalaisten lajien suojelutarvetta sekä geneettistä diversiteettiä.

Myös metsästyslain uhanalaisimmat on aika rauhoittaa (hilleri VU, linnuista esim. punasotka CR, tukkasotka EN, nokikana EN, heinätavi VU jne.).

Sama koskee kalastuslain lajiluetteloja (esimerkiksi ankerias CR).

Myös kyy olisi aika rauhoittaa vähintään pihapiirin ulkopuolella.

Kaikki poikkeusluvat tulee saada internetiin.

12 Maalle uusina tai uudelleen löydettyjen lajien esiintymispaikan turvaaminen

Tämä on tärkeä asia.

13 Avustettu leviäminen

On syytä säätää ex situ -etäsuojelusta ja avustetusta geenivirrasta ja leviämisestä.

14-15 Tukijärjestelmät ja kannustimet

Kannatettavia esityksiä. Esimerkiksi erkkarikohteista kannattaisi tehdä luonnonsuojelualueita, koska niillä esiintyy usein muutakin suojelunarvoista.

16 Suojelu suojelualueiden ulkopuolella

Rajapintojen kehittäminen on erittäin tärkeää. Lajien kohtalo ratkeaa käytännössä luonnonsuojelualueiden ulkopuolella.

Lisätarpeita

Uhanalaisimmille lajeille tarvittaisiin automaattisuojelu eli elinympäristöjen hävittämis- ja heikentämiskielto. Niitä tarvittaisiin ainakin niille RE-, CR- ja EN-lajien elinympäristöille, joita voidaan suojella niiden elinympäristöjä turvaamalla.

Joillekin lajeille tarvitaan myös ennakkovalvonnallisia rajauspäätöksiä.

– Esimerkiksi liito-oravarajausten tekemisen lopettaminen on johtanut sen suojelun heikkenemiseen entisestään. ELY-keskusten niille antamat ohjeet ovat epämääräisiä ja biologisesti vääriä. Lisäksi niiden rikkomisella ei ole välttämättä seuraamuksia. ELY-keskukset eivät pärjää nyt liito-oravajutuissa käräjäoikeuksissakaan.

Luontodirektiivin liitteen II lajien turvaamista tulisi parantaa kansallisesti myös Natura-alueiden ulkopuolella. Niiden esiintymispaikkojen tuhoaminen voi vaikuttaa suojelutasoon (vertaa myös LSL 5 a §:n 1 momentin 2-kohta).

Luonnonvaraisten eläinten hoitopaikoista pitäisi säätää luonnonsuojelulaissa.

Ympäristöjärjestöille on varmistettava muutoksenhakuoikeus kaikista lain poikkeusluvista.

Lisätietoja: erityisasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola (a) sll.fi

Yhteistyöterveisin

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

LSL1-ryhmän jäsenenä toimeksi saaneena

Tapani Veistola

erityisasiantuntija

Lisätietoja