Kommentteja bio­di­ver­si­teet­tioh­jel­man toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin

5.4.2020

Suomen kansallista biodiversiteettistrategiaa ja toimintaohjelmaa 2012‒2020 arvioivan VN TEAS-hankkeen projektiryhmälle

Viitaten Biodiversiteettiryhmälle järjestettyyn keskustelutilaisuuteen 30.3.2020

Kommentteja biodiversiteettiohjelman toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin

Yleisesti ottaen SYKEn ja LUKEn tekemä vaikuttavuusanalyyysi on parasta mitä tällaisissa ohjelmissa on nähty. Arviointiryhmän analyysit ja johtopäätökset ovat pääsääntöisesti oikeansuuntaisia. Ympäristöjärjestön näkökulmasta jotkut arviot ovat toki vähän optimistisia. Kokonaisuuden kannalta ei ole kuitenkaan olennaista väitellä jokaisen yli 600 ruudun väristä ja merkityksestä, kun iso kuva on varsin selvä.

Yleisesti ottaen biodiversiteettiohjelmalla meni paljon paremmin kuin biodiversiteetillä. Se osoitti että ohjelma oli toisaalta kunnianhimoltaan riittämätön ja toisaalta luontoa kohtasivat yhä kovemmat paineet. Suurimmat syyt luonnon tilan huononemiseen olivat mielestämme Sipilän hallituksen suuret budjettileikkaukset ja sen aikana tehdyt muut ympäristöasioiden heikennykset (esim. metsälakikohteiden hehtaarimäärää vähennettiin monen vuoden METSO-työn verran, MRL:n ns. KARALUSU-heikennykset veivät maisematyölupavelvoitteen jopa MY- tai M/luo-kohteilta jne.) samaan aikaan kun esimerkiksi metsänhakkuut kohosivat ennätyslukemiin. Tämä ei saa toistua. Päättäjien sekä kaikkien ministeriöiden ja toimijoiden tulee sitoutua uuteen ohjelmaan nykyistä paremmin.

Mitä voidaan oppia tulevaan ohjelmaan?

Vanhassa biodiversiteettiohjelmassa oli hyvin eritasoisia toimenpiteitä. Se tiedettiin jo ohjelmaa tehtäessä. Lisäksi toimenpiteistä monet vesittyivät kompromisseina epäselviksi.

Yksi mahdollisuus on ”sparrata” seuraavaa ohjelmaa DSPIR-mallilla (driver, state, pressure, impact, response) ja SMART-kriteereillä (erityinen, mitattava, nimittävä, realistinen, ajallinen). Toimenpiteiden konkreettisuutta tulee entisestään lisätä: kuka tekee mitä missä milloin, paljonko rahaa tarvitaan ja miten tavoitetta seurataan ja miten seurannan tulosten mukaan toimia korjataan? Lisäksi olisi hienoa, jos tällä kaudella päästäisiin yhä useammin ”kolmannen vaiheen” toimeenpanoon eli selvitysten ja ohjelmien jälkeen käytännön työhön kentällä. Tässä kaikessa koko prosessin kestävällä vaikutusten arvioinnilla ja vaikuttavuuden seurannalla voi olla merkittävä auttava rooli.

Arvioinnin keskeinen tulos oli että toimenpiteiden kunnianhimon tasoa pitää nostaa: Toimenpiteiltä tarvitaan enemmän lisäarvoa normaalin virkatyön perustasoon verrattuna. Kuitenkin esimerkiksi suojeluohjelmien ja -merkintöjen toteuttaminen kannattaa pitää yhä ohjelmassa mukana. Mikään ei välttämättä ole koronan jälkeen ja tulevien uusien hallitusten aikana itsestään selvää – kun ei ollut Sipilän hallituksen aikanakaan.

Jatkossakin monet toimet ovat sellaisia, jotka pitää saada myös muiden hallinnollisten prosessien sisään. Kaikki asiat eivät valitettavasti ratkea suoraan biodiversiteettiohjelman omilla päätöksillä. Luontomme heikko tila johtuu ennen muuta maa- ja metsätaloudesta ja maankäytön suunnittelusta sekä toimenpiteiden rahoituksen ja toteuttavan henkilöstön vähyydestä. Biodiversiteettiohjelmasta on lähdettävä riittävän selviä ja velvoittavia viestejä näihin muihin prosesseihin. Valtioneuvoston periaatepäätös on välttämätön riittävän sitoutumisen aikaansaamiseksi.

Uusista haasteista

Seuraavan biodiversiteettiohjelman on pystyttävä vastaamaan luonnon köyhtymiseen koronan jälkeisessä ajassa ja ilmastonmuutoksen kiihtyessä (hillintä ja sopeutuminen). Sipilän hallituksen virheitä ympäristöhallinnon, luonnonsuojelun rahoituksen, tutkimuksen ja seurannan leikkauksien suhteen ei tule toistaa. Elvytyksen tulee olla vihreää ja ekologista jälleenrakennusta, missä myös ennallistaminen ja luonnonhoito korostuvat. Ilmastonmuutoksessa maamme ekologinen verkosto tulee virittää turvaamaan alpiiniset ja boreaaliset erityisvastuulajimme, mutta myös vastaanottaaman kontinentaalisen vyöhykkeen lajeja. Tähän Etelä-Suomen vähät suojelualueet ja puutteellinen viherverkosto eivät vielä pysty vastaamaan.

Voimavarojen riittävyyden varmistamiseksi biodiversiteetti pitää saada entistä paremmin EU-ohjelmiin mukaan (CAP, mutta myös EAKR, EMKR jne.). Myös kunnat, järjestöt ja yhtiöt tulee saada paremmin mukaan. Alueelliset biodiversiteettiohjelmat voivat olla tässä apuna. Järjestöillä voisi lisäksi olla ohjelmaa tukeva oma toimenpidepaketti. Tämän ”vipuvarren” aktivoimiseksi kannattaisi pohtia myös omaa järjestöjen kannustepakettia.

Lisätietoja: erityisasiantuntija Tapani Veistola, puh. 0400 615 530, tapani.veistola (a) sll.fi

Yhteistyöterveisin

Biodiversiteettiryhmän varajäsenenä toimeksi saaneena

Tapani Veistola

erityisasiantuntija

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola