Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luonnonsuojelu on keino hillitä kuumenemisen vaikutuksia

Kuudes sukupuuttoaalto, voimakkaampi ja nopeampi kuin mikään aiemmista, etenee täyttä vauhtia. Ihmisen toiminta kaventaa ja lopulta tuhoaa joka päivä lajien elinmahdollisuuksia. Suunta on vielä käännettävissä, ja yksi keino on suojelualueiden määrän lisääminen, kirjoittaa blogissa tiedottaja Oona Lohilahti.

Kuva: Ilkka Laukkanen (CC BY NC ND 2.0)

Maankäytön muutokset ovat suurin syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Ihminen rakentaa, raivaa ja muuttaa elinympäristöjä sellaisiksi, etteivät lajit enää pärjää vanhoilla elinpaikoillaan. Paikallinen esiintymä kerrallaan lajin elinvoima heikentyy, ja lopulta se saattaa kadota kokonaan. Yhden lajin menetys vaikuttaa siitä riippuvaisiin lajeihin. Noidankehä on valmis.

Elinympäristöjen heikentymisen lisäksi ilmastokriisi on koko ajan suurempi uhka etenkin pohjoisille, jäästä ja lumesta riippuvaisille lajeille. Ilmastokriisi voimistaa huonoa kehitystä, jonka elinympäristöjen muutos on aloittanut. Kuumenemisesta kärsivät eniten siis jo valmiiksi uhanalaiset lajit.

Kuumeneminen myös vaikuttaa kaikkiin luontotyyppeihin, kun lämpötila nousee, lämpösumma kasvaa, kasvukausi pitenee, sateet ajoittuvat eri lailla kuin nyt ja sateen olomuoto muuttuu.

Monimuotoisuutta on suojeltava

Yksi keino hidastaa sekä maankäytön muutosten että ilmastokriisin vaikutuksia on luonnonsuojelualueiden lisääminen. Vaikka ilmastokriisi koettelee myös suojelualueita, monimuotoisuuden keitaina niillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä ja mukautua muuttuvaan ilmastoon. Luonnonsuojelualueilla on myös enemmän rajoituksia esimerkiksi metsähakkuiden toteuttamiselle.

Monimuotoisuus toimii puskurina ilmastokriisiä vastaan, sillä monimuotoinen, luonnontilainen luonto pystyy sopeutumaan muutoksiin paremmin kuin ihmisen toiminnan seurauksena heikentynyt luonto. Luonnontilainen elinympäristö on vähemmän altis esimerkiksi tuholaisille. Monimuotoisuus tarkoittaa siten myös vastustuskykyä. Siksi elinympäristöjen ennallistaminen ja luonnonhoito ovat tärkeitä keinoja suojella luontoa ilmastokriisin edetessä.

YK:ssa on sovittu 17 prosentin suojelualuetavoitteesta. Suomi on etenkin Etelä-Suomessa vielä kaukana tästä. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain kolme prosenttia. Luonnon tila alkaa olla kuitenkin niin hälyttävä, että uusin vaikutusvaltaisten tahojen ehdotus on suojelualueiden määrän nostaminen 30 prosenttiin.

Ilmastokriisi etenee vauhdilla

Muutos on niin nopea, että sitä on vaikea käsittää. Nykyisillä ennustemalleilla näyttää todennäköiseltä, että sellaiset tammikuun kovat pakkaset, joihin nykyiset sukupolvet ovat tottuneet, katoavat Lapistakin vuosisadan loppuun mennessä. Talvet lämpenevät voimakkaimmin Itä-Lapissa.

Luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot eivät tietenkään elä tyhjiössä: ilmasto kuumenee myös niiden alueilla, ja lajit joutuvat sopeutumaan uusiin oloihin. Mutta monimuotoinen luonto pehmentää muutosta ja antaa lajeille lisäaikaa sopeutua. Yhden puulajin talousmetsä on paljon alttiimpi erilaisille häiriöille kuin monimuotoinen metsä.

Koska jo valmiiksi heikennetyt elinympäristöt ja ilmastokriisi yhdessä muodostavat lajistollemme merkittävän uhan, on äärimmäisen tärkeää minimoida kaikki ylimääräiset riskit, kuten ojitus ja avohakkuut.

Ilmastokriisin torjumisen lisäksi meillä on siis onneksi muitakin työkaluja luonnon tilan ja vastustuskyvyn parantamiseen. Suojelualueiden lisäämisen lisäksi on varmistettava, että luonnontilaiset alueet ovat riittävän hyvin kytkeytyneet toisiinsa, jatkuvapeitteinen kasvatus on saatava vallitsevaksi metsänkasvatustavaksi ja hakkuumäärien pitää laskea. Soita pitää ennallistaa ja turve ja sammalet jättää suohon.

Monimuotoisuus ei kuitenkaan turvaa itse itseään. Ilmastokriisin tavoin se on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä. Elinympäristöjä ei saa enää heikentää, muuten olemme peruuttamattomalla tiellä. Kirjan linnuista ja ilmastonmuutoksesta juuri julkaissut intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta totesi Helsingin Sanomissa, että “Avainasemassa on luonnontilaisten elinympäristöjen, muun muassa soiden, säilyttäminen. Suojelualueilla pohjoisten lajien on todettu säilyvän parhaiten.”

Hyviäkin uutisia

Keskeinen tekijä uusiin lämpötiloihin ja oloihin sopeutumisessa on se, miten laaja suojelualueiden verkosto on ja miten laji itse kykenee sopeutumaan. Pystyykö laji siirtymään paremmalle alueella, onko se tarpeeksi generalisti vai onko se riippuvainen juuri siitä yhdestä ravintokasvista, joka uhkaa kadota?

Suojelualueista on saatu viime aikoina hyviä uutisia. Ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan luontoa historiallisen paljon. Ympäristöministeriö osti Vapolta 700 hehtaaria soita suojeltavaksi. Helsingin kaupunginvaltuusto esittää Haltialaan uutta luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojeluliiton paikallistoimijat ovat saaneet suojeluvoittoja esimerkiksi Kemiönsaarella ja Lapualla. Porvoo sitoutui juuri suojelemaan 17 prosenttia omistamistaan metsistä vuoteen 2030 mennessä. Nämä ovat hienoja edistysaskeleita, mutta vaihde pitää laittaa vielä suuremmalle.

Esimerkkiä voi ottaa Tanskasta. Tanskan Luonnonsuojelujärjestö on ehdottanut, että 30 prosenttia Tanskan maa-alasta tulisi varata luonnonsuojeluun vuoteen 2031 mennessä. Asia tulisi kirjata sitovaan lainsäädäntöön.

Lähteet:

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -tulosseminaari 

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa – kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua -raportti

 

Oona Lohilahti

Kirjoittaja on tiedottaja

 

Jaa sosiaalisessa mediassa

Lahjoita elinympäristöille!

Tukemalla Luonnonsuojeluliiton metsätyötä olet mukana suojelemassa arvokkaita metsiämme. Lahjoituksilla kampanjoimme metsien puolesta, kartoitamme metsäluontoa ja neuvottelemme arvokkaiden metsien säilymisestä, tuotamme metsiin liittyvää tietoa ja viemme sitä päättäjille.

Tee kertalahjoitus metsille, vesille ja soille