Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Metsälain uudistus heikensi luonnon monimuotoisuutta – yli 30 000 hehtaaria tärkeitä metsäkohteita jäi vaille lain suojaa

Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen kirjoittaa, että juuri nyt on oikea aika tarkastella luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia lakeja kokonaisuudessaan ja tehdä muita muutoksia, jotta avohakkuumetsätalous vähenee.

Kuva: Reijo Nenonen / Vastavalo

Metsälain uudistus toteutettiin vuonna 2014.  Tällä viikolla julkaistussa Luonnonvarakeskuksen raportissa julkistettiin arvio siitä, kuinka lakiuudistus vaikutti luonnon monimuotoisuuteen. Lakiuudistuksen jälkeen yli 30 000 hehtaaria arvokkaita metsiä on jäänyt vaille lain suojaa, koska uudistuksessa  erityisen tärkeät elinympäristöt rajattiin pienialaisiksi ja taloudellisesti vähämerkityksellisiksi.

Osa näistä metsälakikohteiden poistoista tehtiin vuoden 2014 lakimuutoksen ja pienialaisuuden määritelmän takia. Osa on tehty Metsäkeskuksen omalla päätöksellä niin sanotun tietohuollon yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että vanhan tulkinnan mukaan purokohteen säilymiseen riitti 10–20 metrin suojaraja hakkuissa. Kun ymmärrettiin, että tämä on liian kapea  suojaraja, ohjetta muutettiin siten, että riittävä suoja lakikohteen turvaamiseksi on puuston pituutta vastaava leveys. Tämä tarkoittaa  noin 20–25 metriä.

Suojakaistan leventäminen itsessään on tietysti myönteinen asian. Mutta nyt kaikki vanhan ohjeen mukaan liian lähelle vesistöä hakatut alueet on poistettu tietokannasta. Tässä ei tietenkään ole järkeä. Oikea tapa käsitellä näitä vanhoja kohteita olisi se, että suojakaistan pituutta kasvatetaan pikkuhiljaa  ja maanomistajaa kohdellaan lain edessä vanhan ohjeen mukaisesti, kunnes suojakaista on riittävän iso.

Kun lakia uudistettiin vuonna 2014, perusteluihin kirjattiin: ”Määrittelyllä ei ole tarkoitus muuttaa nykykäytäntöä tai supistaa olemassa olevien, erityisen tärkeiden elinympäristöjen määrää tai pinta-alaa.“ Nyt on kuitenkin selvää, että näin on käytännössä käynyt. Raportissa todetaan myös, että lakistatuksen poistolla voi olla osalle näistä tärkeistä monimuotoisuuskohteista negatiivisia vaikutuksia lyhyellä aikavälillä.

Tämä tarkoittaa sitä, että asiaan on puututtava ripeästi. Juuri nyt on sopiva ajankohta tarkastella luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia lakeja kokonaisuudessaan, sillä luonnonsuojelulain uudistus on alkamassa. Samaan aikaan on luontevaa tehdä tarvittavat muutokset myös sellaisiin lakeihin, jotka ovat niin sanottuja sektorilakeja ja vaikuttavat luonnonsuojelun rajapinnassa. Tätä rajapintaa ja sen uudistamisen tarpeita varten olisi perustettava oma työryhmänsä, joka kävisi läpi esimerkiksi luonnonsuojelulakia, metsälakia, metsätuholakia ja vesilakia.

Metsälain uudistus ei ole lisännyt jatkuvan kasvatuksen osuutta

Yksi metsälain uudistuksen tavoitteista oli lisätä erilaisten metsänkäsittelymenetelmien mahdollisuuksia. Raportissa todetaan, että eri-ikäisen metsän kasvatuksen hakkuut ovat edelleen muutaman prosentin luokkaa. Osuus hakkuista ei juurikaan ole kasvanut, vaikka metsänkäyttöilmoitusten määrä onkin kasvanut. Tämä kertonee hakkuiden määrän lisääntymisestä ylipäätään.

Raportissa todetaan myös, että vain puolelle metsänomistajista on ylipäätään kerrottu erilaisten hakkuutapojen taloudellisista ja monimuotoisuusvaikutuksista. Jatkuvasta metsänkasvatuksesta oli kerrottu alle puolelle metsänomistajista. Tämä ei ole riittävä tulos, jos samalla halutaan, että nimenomaan informaation lisäämisellä saadaan aikaiseksi muutosta metsänkäsittelymenetelmissä.

Koska jatkuva kasvatus on monessa tapauksessa metsänomistajalle yhtä kannattavaa tai kannattavampaa kuin avohakkuumetsätalous ja parempi vaihtoehto ilmastolle, vesistöille ja monimuotoisuudelle erityisesti turvepohjaisissa metsissä, asiaan on tärkeää saada muutos. Yksi ratkaisu on siirtyä jatkuvaan kasvatukseen valtion metsissä ja aloittaa siirtymä turvemetsistä.

Toinen vaihtoehto on uudistaa metsätalouden tukia meneillään olevassa uudistuksessa siten, että tuet kannustavat siirtymään jatkuvaan kasvatukseen. Raportissa nimittäin huomautetaan, että “Vaikka metsälaki on vuodesta 2014 lähtien sallinut eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen aikaisempaa selvästi yleisemmin, niin käytännössä taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon tuen ehdot on määritelty valtioneuvoston asetuksessa siten, että eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta harjoitettaessa ne täyttyvät vain harvoin”.

Puutteellisia metsänkäyttöilmoituksia

Metsänkäyttöilmoitus on ilmoitus, jonka metsänomistaja tekee viimeistään kymmenen päivää ennen aiottuja toimia. Hakkuukohteilla ei siis ole vastaavaa lupaprosessia kuin monilla muilla yhtä paljon ympäristöä muokkaavilla taloudellisilla toimilla. Tästä syystä esimerkiksi jo hakattuja, puustoisia soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteita ei tarkkaan tiedetä. Metsälakiraportissa on arvioitu, että jopa uudistushakkuista eli avohakkuista kokonaan ilmoittamatta jää 9 prosenttia hakkuista ja 22 prosentilla uudistushakkuista metsänkäyttöilmoitus oli tehty puutteellisesti.

Raportissa todetaan, että uudistushakkuut saadaan kyllä kattavasti kiinni satelliittikuvaseurannalla. Ongelmissa ollaan silloin, kun metsänkäyttöilmoituksia käytetään hakkuiden luonnonhoidonseurannassa. Tällöin juuri ongelmakohteet jäävät helposti seurannan ulkopuolelle.

Luonnonsuojeluliitto on esittänyt, että merkittävistä avohakkuista tulisi tehdä luvanvaraista toimintaa. Näin ollen metsätaloutta kohdeltaisiin selvitysten ja esimerkiksi naapurikuulemisten osalta vastaavalla tavalla kuin muuta taloudellista ja ympäristöä muuttavaa toimintaa. Ilmoitusten puutteellisuuteen on myös saatava ratkaisu mahdollisimman pian.

Paloma Hannonen

Kirjoittaja on suojeluasiantuntija

Lisätietoja

Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen

Jaa sosiaalisessa mediassa

Lahjoita metsille!

Tukemalla Luonnonsuojeluliiton metsätyötä olet mukana suojelemassa arvokkaita metsiämme. Lahjoituksilla kampanjoimme metsien puolesta, kartoitamme metsäluontoa ja neuvottelemme arvokkaiden metsien säilymisestä, tuotamme metsiin liittyvää tietoa ja viemme sitä päättäjille.

Lahjoita