EU ei saanut kalastusta kestäväksi vuoteen 2020 mennessä – mutta mitä matkalla opittiin?

1. Määraikoja täytyy alkaa tavoitella heti eikä vasta viime tingassa

Suomen aiemmilta EU:n puheenjohtajamailta perimä tehtävä oli kohtuuton. Ylikalastuksen lopettamisen ensimmäinen määräaika meni jo vuonna 2015. Siihen mennessä piti saavuttaa kalakantojen kestävä enimmäistuotto niillä kalakannoilla, joilla se oli mahdollista. Vuosi 2020 oli yhteisen kalastuspolitiikan asetuksen äärimmäinen perälauta ylikalastuksen lopettamiseksi.

Tarvittavia toimia kalastuksen kestävyyden saavuttamiseksi oli lykätty vuosikausia. Siksi tämän syksyn kalastusministerien neuvostoissa olisi pitänyt tehdä äkkijarrutus ennen seinää.

Suomi yritti puheenjohtajamaana saavuttaa tieteellisten neuvojen mukaisia kalastuskiintiötä, kuten hallitusohjelmakin velvoitti. Tässä auttoivat myös komissio sekä komissaarit Vella ja Sinkevičius. Poliittisesti tehtävä osoittautui kuitenkin täysin mahdottomaksi.

Kalastuspolitiikka on hyvä opetus kaikkiin muihinkin ympäristötavoitteiden määräaikoihin hiilineutraalisuudesta luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen ja vesien hyvän tilan saavuttamiseen: tavoitteiden saavuttamiseksi on alettava tehdä töitä heti, eikä vasta viime hetkellä.

2. EU:n päätöksenteon on oltava avoimempaa

Miksi jäsenmaat voivat asettaa tieteellisiä neuvonantoja suurempia kalastuskiintiöitä, vaikka se on vastoin EU:n yhteisen kalastuspolitiikan asetusta? Syy on tavassa, jolla päätökset syntyvät.

Seuraavan vuoden kalastuskiintiöiden valmistelu alkaa Kansainvälisen merentutkimusneuvoston Icesin tieteellisistä neuvonannoista. Sidosryhmiä kuultuaan Euroopan komissio antaa oman esityksen. Se on jäsenmaiden välisten neuvottelujen lähtötaso, josta ministerit keskustelevat neuvostossa suljettujen ovien takana. Se johtaa usein kiintiöiden nostamiseen komission esitystä korkeammaksi. Niin nytkin monella lajilla kävi.

Ympäristöjärjestöjen lisäksi Euroopan oikeusasiamies on arvostellut kalastuksen päätöksenteon salamyhkäisyyttä. Jos kokoukset olisivat avoimempia, kansalaisyhteiskunta voisi valvoa paremmin sitä, mitä kukin maa todellisuudessa tekee.

Suomi on edistänyt EU:n päätöksenteon avoimuutta puheenjohtajuuskautensa aikana. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja hänen neuvottelijansa tapasivat ympäristöjärjestöjä sekä Helsingissä että kokouspaikoilla Luxemburgissa ja Brysselissä. Tästä kansainväliset kollegamme ovat lämpimästi kiittäneet.

3. Ympäristötavoitteita on voitava edistäää oikeustoimin

Kalastuskiintiöistä päättäessään jäsenmaat eivät rikkoneet vain poliittisia lupauksia, vaan myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan asetusta. Tästä syystä ympäristöjärjestöt tutkivat oikeustoimien mahdollisuutta neuvostoa vastaan. Asia ei tietenkään ole eurooppaoikeudellisesti yksinkertainen. Mutta jos asia etenisi Euroopan unionin tuomioistuimen käsittelyyn, se lisäisi ympäristöpoliittisten säädösten velvoittavuutta tulevaisuudessa.

Bonusopetus

Vaikka kaikkia kalakantoja ei saatu vielä kestävälle tasolle, tavoite vuodelle 2020 ja sitä vauhdittanut ympäristöjärjestöjen #EndOverfishing-kampanja kuitenkin edistivät asiaa.

Luonnonsuojeluliitto oli mukana laajassa #EndOverfishing-järjestörintamassa, joka toimi monilla tavoilla. Tapasimme Suomen neuvottelijoita kotimaassa ja kokouspaikoilla. Heijastimme viestejä Luxemburgin neuvoston kokouspaikan ikkunan edessä vastapäisen rakennuksen seinään.

Brysselissä mukana oli jopa supersankareita – kuten Ocean Avengers Poseidon, Citizen Fish ja Climate X. Viestimme ylikalastuksesta laajasti aina Helsingin Sanomien vieraskynästä tiedotustilaisuuteen ja some-päivityksiin. Järjestimme tilaisuuksia, kuten Climate and Ocean Cocktailin ja perinteisiä virkamieskokouksia. Tästä kaikesta yhteistyöstä opimme paljon sellaista, jota voi hyödyntää muissakin asioissa. Kiitos kaikille tavalla tai toisella mukana olleille!

Tapani Veistola
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija. Luonnonsuojeluliitto oli mukana kansainvälisten ympäristöjärjestöjen #EndOverfishing -kampanjassa.

Lisätietoja