Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Haitalliset vieraslajit ja vieraslajilaki – miten suomalaisten olisi hyvä toimia ja miksi?

Suomen luonnonsuojeluliiton VieKas LIFE -vieraslajihanke keräsi vieraslajeihin liittyviä kysymyksiä puutarha-aiheisilta keskustelupalstoilta ja virkamiehiltä ja haastatteli niiden pohjalta lainsäädäntöä valmistellutta lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppaista Maa- ja metsätalousministeriöstä. Keskustelussa oli mukana myös ministeriössä korkeakouluharjoittelua tekevä Meri Mäkelä. Maa- ja metsätalousministeriö toimii vieraslajiasioissa vastuuministeriönä.

Kuva: Terhi Ryttäri, CC BY NC 4.0

Internetin puutarha-aiheisilla keskustelupalstoilla on ollut alkukesästä käynnissä varsinaiset vieraslajiviikot. Monen suomalaisen kauniina pitämien vieraskasvilajien, kurtturuusun ja komealupiinin kukkaloistoa on ihailtu ahkerasti pihoilla ja maanteiden varsilla. Keskustelun perusteella tuntuu, että useimmille on tullut näiden lajien vieraslajistatus sekä vieraslajilain ja -asetuksen olemassaolo täytenä yllätyksenä.

Miksi kurtturuusu ja komealupiini saivat aikaan niin suuren kohun? Merkittävin syy saattaa olla se, että Suomessa ei ole tähän mennessä tehty koko maan kattavia viestintäkampanjoita haitallisista vieraslajeista ja niiden vaikutuksista tai vieraslajeja koskevasta lainsäädännöstä. Uutena tietona tulevat suuret muutokset voivat silloin aiheuttaa hämmennystä.

Suomen vieraslajilaki, tai laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) sekä vieraslajiluettelon sisältävä vieraslajiasetus (valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (704/2019) tulivat voimaan 1.1.2016. Silloin asetuksen listalla oli Suomessa tunnetuista haitallisista vieraskasvilajeista ainoastaan kaukasianjättiputki, joka on sittemmin siirretty EU:n vieraslajiluetteloon.

Kukkivalla komealupiinilla tuntuu olevan erityinen paikka monen suomalaisen sydämessä – monivärinen kukkaloisto koetaan paljon esteettisempänä kuin maahan niitetyt ”tylsännäköiset” tienvarret. Kukkiva, yksilajinen lupiinimatto tarkoittaa, että laji on jo syrjäyttänyt kasvupaikan, mahdollisesti uhanalaisen paahdeympäristön kasvilajiston. Kurtturuusua taas pidetään helppohoitoisena pensaana, jonka suuria kukkia ihailevat sekä ihmiset ja pölyttäjähyönteiset. Lintujen levittäminä kurtturuusun siemenet kulkeutuvat valtaamaan rannikon uhanalaisia luonnonhiekkarantoja ja niillä eläviä vaarantuneita kasvi- ja hyönteislajeja.

Toukokuun 2019 lopulla julkistettu Suomen vieraslajiasetuksen päivitys ja uusien lajien lisääminen haitallisten lajien listalle nosti vieraslajit yhdeksi kesäkuun kuumimmista puheenaiheista. Eniten suomalaisia on puhuttanut tuttujen kasvilajien, kurtturuusun ja komealupiinin lisääminen luetteloon mutta yhtä monia on kummastuttanut vieraslajilain ja -asetuksen lajeille asettama kasvatuskielto ja hävitysvelvollisuus.

Kurtturuusu kukassa. Kuva: Terhi Ryttäri, CC BY NC 4.0.

Kurtturuusua on istutettu hyvin monelle pihalle, puistoihin sekä katujen ja moottoriteiden varsille. Helppohoitoinen ja hyvin teiden suolausta kestävä haitallinen vieraslaji on ollut monelle helppo valinta istutettavaksi pensaaksi. Vieraslajiasetuksen mukaan kurtturuusun kasvatuskielto astuu voimaan 1.6.2022 minkä jälkeen maanomistajan on hävitettävä kasvusto hallinnassaan olevilta alueilta. Lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen, pitääkö tämä paikkansa?

Kemppainen: kurtturuusun kasvatuskielto koskee, kuten muillakin asetuksen lajeilla, tarkoituksellista kasvattamista. Tällä hetkellä piha-, puisto- tai tiealueilla olevat kurtturuusupuskat voidaan yleensä katsoa olevan tarkoituksellisesti kasvatettuja koska alueet ovat haltijansa aktiivisessa hoidossa.

Lukiessa mediassa kirjoitettuja juttuja sekä puutarha-aiheisten ryhmien keskustelua saa käsityksen että kurtturuusu olisi se ainoa laji, jonka hävittäminen olisi pakollista ja vasta siirtymäajan jälkeen.

Kemppainen: silloin kasvatuskielto astuu voimaan. Todennäköisesti kurtturuusua kasvaa joillakin pihoilla ja liikenneväylillä edelleen tuon päivän jälkeen. Odotamme ja katsomme, kuinka moni on lähtenyt kurtturuusua hävittämään siirtymäajan aikana.

Kemppaisen mukaan kurtturuusun kohdalla pidettiin järkevänä säätää kasvatuskiellolle siirtymäaika, koska kaikista asetuksen lajeista juuri kurtturuusua oli pitkään tarkoituksella istutettu kotipihoihin, puistoihin ja teiden varsille. Kolmen vuoden siirtymäaikana on maanomistajan tai tienpitäjän määrä hoitaa kurtturuusutilanteensa lain hyväksymälle tasolle. Kurtturuusun myyntikielto tuli kuitenkin heti voimaan, joten sitä ei pitäisi enää löytyä taimitarhojen valikoimista.

Tullaanko kasvatuskieltoa valvomaan ja missä? Kansalaiskeskustelussa on vitsailtu, että ei sieltä mitään ”ruusupoliisia” tule kiertelemään ihmisten pihoille.

Kasvatuskieltoa ei tulla määräpäivän jälkeen valvomaan pihoilla. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi kurtturuusun kasvatuskielto koetaan käsittämättömänä. Kun sitä on vuosikymmeniä katsonut pihallaan eikä se siinä ole ketään haitannut tai minnekään levinnyt. Nyt kun tiedetään kurtturuusun leviävän lintujen välityksellä sisämaasta rannikoille, missä kurtturuusu aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle haittaa, viestinnän tehtävänä on selittää asia myös suurelle yleisölle. Vieraslajilainsäädännön tarkoituksena on saada ihmiset ymmärtämään että vieraslajityö on tarpeellista paitsi luonnon myös heidän oman terveytensä ja talouden vuoksi.

Kurtturuusun kasvatuskieltoa ei tulla määräpäivän jälkeen valvomaan pihoilla. Vieraslajilainsäädännön tarkoituksena on saada ihmiset ymmärtämään että vieraslajityö on tarpeellista paitsi luonnon myös heidän oman terveytensä ja talouden vuoksi.

Haitalliset vieraslajit ja maanomistajan velvollisuudet

Vieraslajilaissa mainitaan, että maanomistaja on velvoitettu hävittämään vieraslaji tai rajoittamaan sen leviämistä, jos on vaaraa lajin leviämisestä kiinteistön rajojen ulkopuolelle ja siitä aiheutuisi merkittävää haittaa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisen terveydelle. Missä tapauksissa voidaan tulkita näiden kriteerien täyttyvän, eli milloin vieraslajilaki käytännössä velvoittaa maanomistajaa hävittämään esimerkiksi komealupiinikasvusto tontiltaan?

Kemppainen: Vieraslajilain säännös (4 §), johon kysymyksessä viitataan, koskee haitallisten vieraslajien sellaisia esiintymiä, joita ei kasvateta ja joita ei voida myöskään perustellusti rinnastaa kasvattamiseen. Tällainen esiintymä voi olla muun muassa hylätyllä asuinkiinteistöllä tai esimerkiksi useiden hehtaarien suuruisella kiinteistöllä, josta vain osa on omistajan varsinaisessa käytössä ja hoidossa. Kiinteistön omistajalla on velvollisuus hävittää tällaiset esiintymät tai estää niiden leviäminen vain, jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyvät. Arviointi on tapauskohtaista, eikä sen yksityiskohtaisempi määrittely erilaisia käytännön tilanteita varten ole säädöstasolla mahdollista. Viime kädessä kriteerit arvioi ELY-keskus valvontaviranomaisena ja tarvittaessa muutoksenhaun kautta hallintotuomioistuin.

Kemppainen hämmästelee, että tämän pykälän tulkinnasta on noussut niin paljon keskustelua, sillä lain valmisteluvaiheessa sen merkitystä pidettiin kaikista vähäisimpänä.

Kemppaisen mukaan tärkeää on erottaa, onko kyseessä maanomistajan itse tarkoituksella kasvattama vai esimerkiksi toisen omistamalta tontilta levinnyt haitallinen vieraslaji. Mikäli tontti on omistajansa hoidossa, kuten hoidettu piha, on vieraslaji hävitettävä. Myös siinä tapauksessa että laji on kulkeutunut tontille sen rajojen ulkopuolelta. Koska kasvusto tässä tapauksessa sijaitsee omalla tontilla, se on hävitettävä itse, sillä muut eivät voi sitä tehdä ilman lupaa.

Eikö naapuri joudu korvaamaan?

Kemppainen: se on eri kysymys. Vieraslajilain tarkoituksen kannalta ensisijainen kysymys hävittää kyseessä oleva haitallinen vieraslaji. Kemppainen toivoo että naapurit päättävät yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä hävittää haitallinen vieraslaji kummankin tontilta, ilman että olisi tarpeen miettiä asian hoitamista oikeusteitse.

On myös kysytty, että onko pakko hävittää kurtturuusu tai muu laissa mainittu haitallinen vieraslaji omalta pihalta, jos pitää huolen että se ei leviä tontin ulkopuolelle ja valvova viranomainen ei sitä minulta nimenomaan vaadi?

Kemppaisen mukaan kasvatuskielto on yksiselitteinen. Kieltoa ei voi kiertää esimerkiksi asentamalla istuttamisen yhteydessä juurimatto tai muita leviämistä estäviä rakenteita.

Vieraskasvilajien kasvatuskielto on yksiselitteinen. Kieltoa ei voi kiertää esimerkiksi asentamalla istuttamisen yhteydessä juurimatto tai muita leviämistä estäviä rakenteita.

Entä jos maanomistaja ei välitä kasvatuskiellosta? Tuleeko kasvatuskiellosta poikkeamisesta sanktioita ja millaisia?

Kemppainen: Vieraslajilaissa säädetään myös pakkokeinoista ja rangaistuksista. ELY-keskus valvoo kasvatuskiellon noudattamista ja voi antaa määräyksiä ja kieltoja laiminlyöntien oikaisemiseksi, tarvittaessa uhkasakolla tehostettuina. EU:n vieraslajiasetuksessa ja kansallisessa vieraslajilaissa ja -asetuksessa säädetyn kasvatuskiellon rikkomisesta voidaan tuomita sakkorangaistus.

Vieraslajiriskien hallitsemiseksi tarvitaan kuitenkin ensi sijassa ihmisten omaa ymmärrystä siitä, että haitallisten vieraslajien torjunta on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden ja terveyden ja eräissä tapauksissa omaisuudenkin suojelemiseksi. Tuloksiin pyritään siksi pääsemään ensi sijassa viestinnällä ja neuvonnalla ilman viranomaisten pakkokeinoja. Se on myös tehokkainta ja vaikutuksiltaan kestävintä.

Vieraslajiriskien hallinnassa tuloksiin pyritään pääsemään ensi sijassa viestinnällä ja neuvonnalla, ilman viranomaisten pakkokeinoja

Vieraslajilaissa mainitaan, että vieraslajeja ei saa kuljettaa. Tarkoittaako tämä sitä, että kotipuutarhuri ei saisi kuljettaa pihastaan kitkettyä vieraslajijätettä alueensa jäteasemalle?

Kemppainen: kitkentäjätteen saa ehdottomasti kuljettaa jäteasemalle turvallista loppukäsittelyä varten. Vieraslajien kuljettamisen kielto tosin löytyy vieraslajilaista, mutta se koskee ammattimaisia kaupallisia toimijoita. Kuljetuskiellon lisäksi kaupalliset toimijat eivät saa myöskään välittää, myydä tai pitää hallussa EU:n tai kansallisen vieraslajiluettelon lajeja. Eli esimerkiksi taimitarhat tai puutarhamyymämälät eivät saa myydä tai edes antaa luettelossa mainittuja lajeja eteenpäin

ELY-keskukset toimivat vieraslajilainsäädännön valvovina viranomaisina

Miten ELY-keskus valvovana viranomaisena toimii, jos kansalainen ottaa yhteyttä ja kertoo naapurin tontin jättiputkesta tulleen siemeniä hänen tontilleen?

Kemppainen: ELY-keskuksen ympäristöpuolen asiakaspalvelijat on jo ennen vieraslajilain voimaantuloa kertonut viestiä, että vieraslajikysymykset ovat yleisimpiä syitä yhteydenotoille. Asiakaspalvelu antaa yleisellä tasolla neuvontaa ja tarvittaessa ohjaa eteenpäin oikealle asiantuntijalle. Asiakaspalvelu voi neuvoa soittajaa keskustelemaan asiasta naapurin kanssa ja ohjeistaa, miten jättiputken torjunta hoidetaan hyvässä yhteistyössä ja -ymmärryksessä. Tarvittaessa ELYn edustaja voi tulla paikalle. Vieraslajit voivat aiheuttaa eripuraa naapurien välillä.

Kemppainen mainitsee vielä, että vieraslajilain mukaisissa hallintopakkoasioissa, kuten uhkasakkojen määräämisessä, ainoastaan kunnat ja ELY-keskukset voivat käynnistää menettelyn.

Mitkä ovat MMM:n suunnitelmat ELY-keskusten ja muiden vieraslajilainsäädännön tulkinnasta vastaavien tahojen ohjeistukselle  ja koulutukselle vieraslajilain ja -asetuksen tulkintaan?

Kemppainen: tämä osa vieraslajilainsäädännön toimeenpanoa on jäänyt valitettavasti vielä tekemättä ja meidän täytyy hoitaa asia kuntoon mahdollisimman pian. MMM on järjestänyt aikaisemmin ELY-keskuksille vieraslajeihin liittyviä keskustelu- ja koulutustilaisuuksia vieraslajeista. Asia otetaan mietintään ja suunnitteluun ELY-keskusten kanssa ensi syksynä.

Haitallisia vieraslajeja sisältävä pintamaa ja sen siirtäminen

Velvoittaako vieraslajilaki maa-aineksia, kuten multaa siirtävää maanomistajaa käsittelemään tai sijoittamaan turvallisesti vieraslajeja sisältävän materiaalin? Kieltääkö vieraslajilaki tällaisen maa-aineksen käyttämisen jossain muualla?

Muun muassa vieraslajeja sisältävän maa-ainesten käsittelystä tullaan ohjeistamaan vieraslajien hallintasuunnitelmissa, joita on jo julkaistu kaksi EU-luettelon vieraslajien osalta. Kansallisen listauksen vieraslajeja koskeva hallintasuunnitelma valmistuu keväällä tai kesällä 2020. Tähänkin hallintasuunnitelmaan tulee sisältymään osio keinoista ehkäistä haitallisten vieraslajien tahatonta leviämistä.

Kansallisen listauksen vieraslajeja koskeva hallintasuunnitelma valmistuu keväällä tai kesällä 2020.

Jos maanomistaja palkkaa urakoitsijan tekemään alueellaan maansiirto- tai muuta työtä, jonka seurauksena haitallisia vieraskasvilajeja leviää kiinteistön ulkopuolelle, onko maanomistaja vai urakoitsija vastuussa tapahtuneesta?

Kemppainen: lähtökohtaisesti maanomistaja vastaa siitä, mitä alueellaan tapahtuu. On tärkeää sopia urakoitsijan kanssa työn suorittamisesta ja ohjeistaa tarpeen mukaan haitallisten vieraslajien varalta. Maanomistajan on tärkeää olla selvillä, kasvaako hänen hallitsemallaan alueella haitallisia vieraslajeja. Vieraslajilain mukaan tarvittavien toimenpiteiden tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

Mitkä viranomaistahot vastaavat maankaatopaikkojen ja jäteasemien valvonnasta ja seurannasta?

Kemppainen: Jätelain yleiset valvontaviranomaiset eli ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (jätelain (646/2011) 24 §). Kunnalle kuuluvista tehtävistä vastaa kunnan jätehuoltoviranomainen. Kunnan pitää järjestää myös esim. puutarhajätteen jätehuolto, ”jos jätteen haltija tätä muun palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä” (33 §).

Suomesta puuttuu kattava verkosto jätteen vastaanotto- ja loppukäsittelypaikkoja, jonne voisi toimittaa haitallisia vieraslajeja sisältävää kasvijätettä tai maa-aineksia.

Kemppainen: tämä jätekysymys on hyvin tärkeä asia ja toivotaan, että hyvät ratkaisut ja ohjeistukset leviävät Suomessa nopeasti. Toivottavasti nykyisestä jätelainsäädännöstä löydetään riittävästi työkaluja vieraslajijätteen loppukäsittelyasiassa ilman että täytyisi lähteä tekemään lainmuutosta.

Eräältä ELY-keskukselta saamamme tiedon mukaan monessa kunnassa olisi nyt mahdollisuus ja tahto hävittää kurtturuusuja, mutta jätelainsäädäntö ei mahdollista juurakkoja sisältävien maiden hautaamista kaatopaikalle. Voiko tämä olla mahdollista?

Kemppainen: jätelainsäädännön mahdollisuudet joustaa vieraslajimateriaalin sijoittamisessa tullaan selvittämään pian, eli voiko lisääntymiskykyisiä vieraskasvien osia sisältävän maa-aineksen loppusijoittamisen hoitaa jotenkin nykyistä helpommin. Hallintasuunnitelmaa laatiessa tullaan myös kartoittamaan kaikki vieraslajijätteen hävittämistä myyvät palveluntarjoajat.

Kunnat tarvitsevat nyt hyviä ja helposti käyttöön otettavia ratkaisuja. Voisiko kunta kaivaa alueelleen syvän ja leveän kuopan, jonne haitallisia vieraslajeja sisältävät jätteet ja maat voisi loppusijoittaa turvallisesti, täyttää se maalla ja maisemoida lopuksi vaikka luonnonkukkakedoksi?

Kemppainen: tällaisia ratkaisuja tarvittaisiin, ja hallintasuunnitelmassa ja sen valmistelussa tällaisia ratkaisuja voi selvittää. Vieraslajiportaaliin tulisi pian saada kunnille lisätietoa miten kurtturuusumateriaalin kanssa olisi hyvä toimia.

Meri Mäkelä: Jos kunnassa on epäselvää minne kurtturuusujäte tulisi toimittaa, kannattaa käyttää kurtturuusun hävittämisessä näivetystekniikkaa, koska se mahdollistaa lopulta kuolevan juuriston jättämisen maahan.

Jos kunnalla ei ole osoittaa vieraslajijätteen vastaanottopaikkaa, eikä haitallista vieraslajia sisältävää kasvijätettä ole mahdollista turvallisesti tai tarkoituksenmukaisesti käsitellä omalla pihalla, tuleeko kasvin hallussapidosta kotipuutarhurille ongelmia?

Kemppainen: Kysymys osuu asian ytimeen. Suomalaisille tulee tehdä mahdollisimman helpoksi toimia vieraslajien leviämisriskin pienentämiseksi.

Vieraslajilain mukaan mitään Suomessa kasvavaa vieraslajia ei saa päästää leviämään oman tontin ulkopuolelle.

Vieraslajilain  3§, luontoon päästämisen kielto, ei koske pelkästään vieraslajiluetteloihin kuuluvia, vaan kaikkia Suomessa kasvavia vieraslajeja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mitään koristekasveja ei lain mukaan saa kuljettaa oman tontin ulkopuolelle. Puutarhassa syntyvä kasvijäte tulisi aina käsitellä omalla pihalla tai toimittaa se viralliseen vastaanottopaikkaan.

Tarjoaako vieraslajilaki tässä kunnille ja ELY-keskuksille järeämmän työkalun puuttua kasvijätteen luvattomaan dumppamiseen?

Kemppainen: kyllä, tämä pykälä sopii tähän tarkoitukseen oikein hyvin, ja tästä olisi hyvä viestiä kunnille. Käytännössä omalta pihalta ei saisi viedä mitään eloperäistä materiaalia, edes haravointijätettä tai risuja luontoon, se rikkoo myös jätelakia.

Mitään vieraslajeja ei saa päästää luontoon. Kuva: grietbouwen, Pixabay free license.

Haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmassa priorisoidaan hävityskohteet ja annetaan ohjeistusta

Onko luvassa vieraslajien alueellisia tai paikallisia kartoituksia viranomaisten toimesta?

Kemppainen: Haitallisten vieraslajien levinneisyyttä selvitetään hallintasuunnitelmassa (vieraslajilain 10 §). Hallintasuunnitelmaa päivitetään, kun EU:n tai kansalliseen luetteloon lajeja otetaan uusia lajeja.
Kunta vastaa yleisten alueiden omistajana, ettei ainakaan hoidossa olevilla alueilla kasvateta haitallisia vieraslajikasveja eli anneta näiden kasvien lisääntyä. Kunta joutuu siksi yleensä myös selvittämään haitallisten vieraslajikasvien levinneisyyttä paikallisesti. Samalla olisi perusteltua kartoittaa sellaiset yksityiset kiinteistöt, joilta laji voi päästä uudelleen leviämään ja joilta se pitäisi hävittää samalla kertaa, jotta torjunnasta saataisiin pysyvää hyötyä.

Vieraslajiongelman luonne ja ratkaisut vaativat lähtökohtaisesti yhteistoimintaa naapurien kesken.

Eräs ELY-keskuksen virkamies oli kiinnostunut maanteiden niittoajankohdan ajoittamisesta niin, että se olisi tehokkainta komealupiinin leviämisen estämisen kannalta. Voiko ohjeistukseen vaikuttaa ja onko muutoksia tulossa?

Kemppainen: Väylien hoidon osalta vastuullisia tahoja ovat ELY-keskuksen liikennepuoli, Väylävirasto ja yksityiset tienpitäjät. Lupiinin niiton ja ajoituksen osalta asiaa selvitetään tulevassa hallintasuunnitelmassa, ja sen kautta päästään varmasti yhteistuumin hyviin ratkaisuihin.

Suomessa vieraslajityö on edennyt vapaaehtoisvoimin valtionrahoituksen puuttuessa

Miksi vieraslajilaissa ei ole säädetty ehdotonta pakkoa hävittää luonnolle haitalliset vieraslajit?

Kemppainen: Vieraslajilaki ja -asetus valmisteltiin aikana, jolloin viranomaisille ei ollut odotettavissa valtion budjetissa minkäänlaista rahoitusta vieraslajien torjuntaan. Ministeriöitä oli lisäksi ohjeistettu olemaan laatimatta kunnille mitään uusia viranomaistehtäviä ja velvoitteita. Siinä tilanteessa ei ole järkevää tehdä sellaista lainsäädäntöä, jonka noudattaminen ei olisi kunnille mahdollista. EU:n vieraslajiasetus oli silti pakollista viedä jäsenmaiden, myös Suomen lainsäädäntöön.

Valtion tasolla määrärahojen puute vieraslajityössä on tosiaan ollut valitettava tosiasia. Esimerkiksi vieraslajeihin liittyvät viestintäkampanjat olisivat olleet hyödyllisiä menneinä vuosina. Tuoreessa hallitusohjelmassa on kuitenkin toivoa herättävä kirjaus: ”Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä”. Kuulostaa siltä, että vieraslajityöhön olisi tulossa lisärahaa vieraslajeihin, mutta mihin sitä olisi nyt sitten tarjolla?

Kemppainen kertoo Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja Ympäristöministeriön (YM) neuvotelleen keskenään aiemmin julkistetun 100 miljoonan euron luonnonsuojelun lisärahoituksen jakamisesta. MMM on tehnyt esityksen osan siitä osoittamisesta vieraslajitoimintaan. Tarkemmasta tiedosta tai summista ei ole vielä kerrottavaa, sillä ratkaisut siirtyvät todennäköisesti elokuun budjettiriiheen.

Kemppainen mainitsee myös MMM:n saaneen kritiikkiä, ihan aiheellistakin, siitä että kansalaisjärjestöt ja vapaaehtoiset kansalaiset ovat joutuneet ottamaan suurimman osan vastuusta vieraslajien leviämisen hillitsemisessä. Kemppainen toivoo, että MMM saisi tulosohjaukseensa jatkossa vieraslajityöhön määrärahaa ja myös YM:n ottavan vastaisuudessa suurempaa roolia vieraslajiriskien hallinnassa.

Vieraslajien torjunta on ollut vapaaehtoisten kansalaisten ja kuntien käsissä. Kuva: Raisa Ranta/SLL

Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen vaatii siis kansallisen tason rahoitusta, mutta mihin sitä kannattaisi käyttää?

Kemppainen: Jonkinlainen vieraslajivaltuutettu voisi olla hyvä, joku kädet savessa -tyyppisesti työtä tekevä henkilö tai tiimi.
VieKas LIFE: tärkeää olisi koordinoida eri toimijoiden, kuten alueen kuntien ja ELY-keskuksen suunnitelmia ja resurssien käyttöä ja välttää päällekkäistä työtä.

Kemppainen: Hyvä kysymys on myös se, jota kysyttiin jo muutamia vuosia sitten; jos rahaa olisi tarjolla, mihin sitä sitten tulisi käyttää, varsinkaan kun hallintasuunnitelmat eivät olleet vielä valmistuneet? Viestintä on tietenkin yksi selkeä kohde, mutta onko todellisuudessa jokin luonnonsuojelualue tai kohde jäänyt torjumatta vieraslajeista siitä syystä, että valtion budjetista ei rahaa ei ole aikaisemmin ollut käytettävissä?

Kemppainen: Vieraslajitilanteen hallinta Suomessa on mahdollista saada paremmalle tolalle, mutta vaatimustaso on hyvä pitää kohtuullisena ja muistaa julkistalouden tilan asettamat realiteetit eli suhteuttaa käytettävissä oleviin pieniin tai olemattomiin resursseihin. Nykyresursseillakin on toki mahdollista pystyä parempaan.

Tämän artikkelin sisältö ja hankkeen viestintä edustaa ainoastaan VieKas LIFE -hankkeen näkemyksiä. EASME/Euroopan komissio ei ole vastuussa artikkelin sisältämän informaation mahdollisesta käytöstä. VieKas LIFE (Finvasive LIFE17 NAT/FI/000528).

Lisätietoja

Asiantuntija, VieKas LIFE -hanke Markus Seppälä

  • +358 44 3069 546
  • markus.seppala(a)sll.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa