Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Vaaliblogi: Oliko meitä 10 000 vai 20 000?

Ainakin minua jännitti syksyllä, kantaako ilmastohuoli vaaleihin asti. Viime lauantaina nähtiin, että huoli oli turha. Lähiaikojen näkökulmasta ennennäkemättömän runsas ihmispaljous täytti Helsingin keskustan kadut, kirjoittaa suojeluasiantuntija Jouni Nissinen vaaliblogissamme Suomen suurimmasta ympäristömielenosoituksesta.

Mielenosoitus ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta Helsingissä 6.4.2019. Kuva: Raisa Kyllikki Ranta
Mielenosoittajia Suomen suurimmassa ilmastomielenosoituksessa. Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

Työtoverini Tapani Veistola tiesi Hesarin veteraanitoimittajan Unto Hämäläisen analysoineen, että ilmasto on ainoa asia, josta näiden vaalien aikaan on paitsi pidetty mielenosoituksia myös järjestetty lakko. On hyvä huomata myös se, miten moni puoluejohtaja nosti Ylen puoluejohtajatenteissä ilmaston aloitus- tai ykkösasiaksi vapaassa puheessaan.

Niin on jos siltä näyttää. Nämä tosiaan ovat ilmastovaalit.

Ilmastokeskustelu punnersi muoviroskakeskustelun alta hieman varkain syksyllä uudeksi ympäristö- ja yleisuutisoinnin pääaiheeksi, kun hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa. Suomessakin se sai ihmiset kaduille, kun ilmastomarssi keräsi lokakuussa 8 000–10 000 ihmistä mielenosoitukseen.

Ainakin minua jännitti syksyllä, kantaako ilmastohuoli vaaleihin asti. Viime lauantaina nähtiin, että huoli oli turha. Lähiaikojen näkökulmasta ennennäkemättömän runsas ihmispaljous täytti Helsingin keskustan kadut. 20 000 ihmistä marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle.

Syksyn mielenosoituksessa viestiä vietiin poliitikoille, jotka ottivat viestin vastaan ja olivat vastaamassa puheillaan. Tämänkertainen mielenosoitus oli rakennettu toisin. Siinä ei viety viestiä kohdennetusti vastaanottajille, vaan ihmismassa viesti olemassaolollaan: ”Päättäjät, katsokaa meitä, meitä on monta ja olemme huolissamme. Ryhtykää toimeen!” Monet poliitikot marssivat mukana haluten vahvistaa viestiä.

Kukaan ei voi muistaa niitä lukuisia yksityiskohtaisia vaatimuksia, joita mielenosoituksen alkupuheissa Senaatintorilla esitettiin, eikä kukaan ollut vastaamassa vaatimuksiin. Mielenosoittajien määrä itsessään muuttui pääviestiksi. Siksi keskustelua on käyty myös jälkikäteen siitä, paljonko meitä oli.

Suomalaisten auktoriteettiusko tuli hyvin näkyviin siinä, että monet uskoivat mukisematta poliisin mielenosoituksen alkuvaiheessa heittämän luvun 10 000 osallistujasta. Tuntui siltä, että poliisilla oli ennakkokäsityksenä, että väkeä tulee yhtä paljon kuin lokakuussa. Siitä syntyi heitto 10 000 osallistujasta, eikä tätä ensimmäisen ilmoituksen jälkeen muutettu, vaikka nyttemmin poliisistakin on myönnetty, että luku on alakanttiin.

Tapahtuman yhteyspoliisin mukaan arvio tehtiin johtokeskuksesta kamerakuvien perusteella. Paikalla ei ollut droneja tai muita laitteita tarkempaan laskentaan. Siksi on harmi, että poliisin sanomana tällainen luku jäi elämään monen mieleen.

Marssin järjestäjillä puolestaan oli useampia laskijoita mielenosoituksessa, ja nämä tekivät parhaansa ollakseen tarkkoja ja objektiivisia. Senaatintorilta laskettiin 15 000 ihmistä, yhden laskijan mukaan jopa 20 000, ja määrä kasvoi matkan varrella ihmisten liittyessä kulkueeseen. Marssilta mielenosoittajia laskettiin 20 000.

Toki myös korkeampia lukuja on esitetty aina 25 000 osallistujaan asti. Mielestäni 20 000 osallistujaa on luku, jota on mielekästä pitää totuudenmukaisena ja jonka toivon päätyvän historiankirjoihin Suomen tähän asti suurimpana ympäristömielenosoituksena. Päätyi poliisi ja media mihin lukuun tahansa.

 

Jouni Nissinen

suojelupäällikkö

 

Jaa sosiaalisessa mediassa