Luon­non­suo­je­lu­lii­ton viisi ehdotusta kaivoslain parantamiseksi

Useat kaivokset ovat ylittäneet ympäristölupiensa määräyksiä viime vuosina. Esimerkiksi Hannukaisen hanke Kolarissa uhkaa arvokkaita vesistöjä ja matkailualueita. Hituran kaivoksen konkurssi taas osoittaa, mitä riskejä kaivosalalla on valtion taloudelle. Energiamurros ja sähköautobuumi kasvattavat kaivannaisten kysyntää, ja kaivoshankkeita suunnitellaankin ympäri maata.

Nyt on oikea aika varmistaa, että sääntely turvaa kaikkien intressien huomioimisen.

Kaivoslaki ei nykyisellään varmista kestävää kaivostoimintaa, ja yhtiöiden sosiaalinen toimilupa on usein heikko. Kaivoslaissa tulisi vahvistaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä, edistää kiertotaloutta sekä huomioida kaivoksen koko elinkaari. Kaikille alueille kaivostoiminta ei sovi.

Suomi ansaitsee kunnollisen kaivosveron ja ympäristön etu tulee turvata malminetsinnästä kaivoksen sulkemiseen asti. Kaivoslain päivitys seuraavalla hallituskaudella on ehdottomasti tarpeen. Samalla kaivoslain suhdetta muuhun sääntelyyn, kuten maankäyttö- ja rakennuslakiin, ympäristösuojelulakiin ja luonnonsuojelulakiin, tulee arvioida kattavasti ja monipuolisesti. Yleinen etu on turvattava kaivoshankkeissa. Kaivosten valvonnan ja luvituksen resurssit on turvattava ja vahvistettava.

Kaikki kaivosasiat tulee keskittää yhdelle viranomaiselle, eli esimerkiksi suunnitellulle valtion lupa- ja valvontaviranomaiselle Luovalle, jolle annettaisiin vahva mandaatti ympäristön ja asukkaiden oikeuksien turvaamiseen.

Viisi keskeistä ajatusta

1. Luonnonsuojelualueista no go -alueita

• Biologisen monimuotoisuuden tilanne on hälyttävä, ja suojelualueverkosto on puutteellinen. Siksi erityisen merkittävät alueet on rajattava kaivostoiminnan ulkopuolelle. Näitä alueita ovat etenkin luonnonsuojelualueet sekä Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet.
• Mikäli kaivoksia ei voi perustaa suojelualueille, on samalla johdonmukaista rajata nämä alueet myös malminetsinnän ulkopuolelle.
• Kaivoslakiin tulee kirjata selkeä säännös malminetsinnän edellytyksistä.

2. Kaivosten vesistövaikutuksia on rajoitettava

• Kaivoshankkeiden haitalliset vesistövaikutukset ovat useassa tapauksessa ylittäneet arviot ja ympäristöluvan määräykset.
• Lainsäädäntö edellyttää, ettei vesistöjen tilaa heikennetä. Näin määritellään muun muassa vesilaissa, vesienhoitosuunnitelmissa ja vesipuitedirektiivissä. Vaatimusten toteutuminen on nyt varmistettava ja eri luonnonvarahankkeiden yhteisvaikutukset huomioitava nykyistä paremmin.
• Vesistövaikutusten selvitysten ja vesiensuojelun tason on kaivoksilla parannuttava, vaikka se maksaisi.
• Valvontaan ja haittojen seurantaan on varmistettava riittävät resurssit.

3. Kunnan ja asukkaiden oikeuksia vahvistettava

• Kaivostoiminnan vaikutukset ovat merkittäviä ja pitkäaikaisia. Siksi ne tulee huomioida maankäytön suunnittelussa nykyistä paremmin. Kaivostoiminnan edellytyksenä tulee olla yleiskaava. Myös malminetsinnän tulisi olla linjassa kaavoituksen tavoitteiden kanssa.
• Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuutta lisätä maankäyttö- ja rakennuslakiin erityissäännökset muun muassa kaivoksia koskevista kaavan sisältövaatimuksista. Vertailukohtana on tuulivoimaa koskeva maankäyttö- ja rakennuslain 10 a -luku.
• Malminetsinnän ja kaivostoiminnan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys tulee lisätä maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin (VAT).
• Kunnan päätösvaltaa ja kansalaisten osallistumisen mahdollisuuksia on vahvistettava kaivostoiminnan koko elinkaaren ajan.

4. Kaivosveron ja ympäristövastuujärjestelmän kehittäminen

• Kaivosesiintymät voidaan hyödyntää vain kerran. Kaivosveron tulee varmistaa, että hankkeista saadaan pitkäjänteinen paikallinen ja yhteiskunnallinen kokonaishyöty. Rahastointi mahdollistaa myös kestävän kehityksen mukaiset investoinnit.
• Kaivostoiminnasta aiheutuvia haittoja voi vähentää taloudellisilla ohjauskeinoilla. Esimerkiksi louhintavero ohjaa vähentämään sivukiven määrää. Louhintaveron ja tuotetun malmin arvoon perustuvan maksun yhdistelmä varmistaa kestävyyden.
• Suomessa on varmistettava, että aiheuttaja maksaa -periaate toteutuu kaivosalalla. Ympäristövastuujärjestelmän tulee varmistaa haittojen ehkäisy ja korjaaminen myös tilanteissa, joissa kaivosyhtiö on maksukyvytön. Kaivosyhtiöiltä kerättyjen rahastojen pitää varmistaa ympäristön tilan turvaaminen ja haitankärsijöiden korvaukset kaikissa tapauksissa.

5. Kiertotalousnäkökulman edistäminen kaivostoiminnassa

• Nykyinen kaivoslaki ei ohjaa kiertotalouteen, ja seurauksena on energian ja uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaus. Kaivoslain tulisi ohjata sekä taloudellisesti että normeilla jäte-erien vähentämiseen sekä niiden uudelleenkäyttöön.
• Kaivosten sivukivialueet ovat nykyisin Suomen suurin jäte-erä. Tutkimusta sivukiven ja rikastushiekan vähentämisestä, hyödyntämisestä ja jätealueratkaisuista tulisi edistää pikimmiten.
• Suomessa voidaan edistää mineraalien kysyntää vähentävää kiertotaloutta parantamalla korjauspalveluita muun muassa verotuksellisesti ja toimeenpanemalla tuotesuunnittelun standardeja.