Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luonnonsuojeluliiton lausunto
ahman kiintiöasetuksen luonnoksesta

7.1.2019

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöönne 14.12.2018 Dnro 2021/01.03/2018

Luonnonsuojeluliiton lausunto ahmakiintiöasetuksen luonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä asetusesitykseen liittyy vakavia biologisia ja oikeudellisia ongelmia. Metsästykselle on myös muita tyydyttäviä vaihtoehtoja, jotka tekevät poikkeusluvista turhia ja lainvastaisia. Ahman suojelua tulee kehittää muilla keinoilla.

Asetuksen biologisia ongelmia

Biologisesti ahmakanta ei ole kestävällä tasolla vaan laji on tuoreessa nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa (2015) erittäin uhanalainen. Tämän arvioinnin mukaan Suomen kanta ei saa niin paljoa täydennystä naapurimaista, että sen uhanalaisuusluokkaa olisi voitu sen takia laskea.

Ahma lisääntyy erittäin hitaasti, ja lisääntymisikäisten naaraiden tappaminen voi heikentää kantaa. Boreaalisella vyöhykkeellä laji on epäsuotuisassa suojelun tasossa. Alpiinisellakin vyöhykkeellä kahdeksan ahman tappaminen voi vaikuttaa suojelutasoon, jos se kohdistuu lisääntymisikäisiin naaraisiin. Lisäksi pitää ottaa huomioon viime vuosien metsästyksen kumulatiiviset vaikutukset.

Asetuksen oikeudellisia ongelmia

1) Asetuksen perusteet ovat tänä vuonna samat kuin viime ja edellisenä talvena. Tämä on ongelma myös suotuisan suojelutason kannalta.

2) Natura-säädöksiä ei ole mainittu koko muistiossa, mikä on selvä puute. Natura-alueiden oikeudelliset velvoitteet tulee huomioida myös MMM:n asetuksessa ja muistiossa. Muussa tapauksessa on todennäköistä, että tappolupia tullaan myöntämään viime vuoden tapaan myös Natura-alueille, joiden suojeluperusteena on ahma. Vuoden 2017 valituksessamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle arvostelimme tätä laajasti, eikä oikeuden päätöstä ole vielä tullut. Jos asetusta tarkastellaan luontodirektiivin 6.2 artiklan ja sen täytäntöön panneen LSL 64 a §:n näkökulmasta, ne edellyttävät asetukselta perusteita että poikkeusluvat eivät merkittävästi heikentäisi Natura-alueiden luonnonarvoja. Asiaa ei voi jättää riistakeskuksen poikkeuslupien varaan. Mikäli asetus annetaan, luvat pitää alueellisesti rajata Natura-alueiden ulkopuolelle.

3) KHO:n ennakkoratkaisupyyntö KHO:2017:182 poikkeusluvista sisältää useita kysymyksiä, jotka soveltuvat myös ahmoihin. Näitä ovat mm.

a) suotuisan suojelutason alueellisen arvioinnin edellytykset,

b) voidaanko lupa myöntää ellei suojelutaso ole suotuisa,

c) muun tyydyttävän ratkaisun sisältö.

– Vaikka ahma ei ole luontodirektiivin IV a -liitteen laji, kansalliset metsästyslain edellytykset ovat verrattavissa direktiivin edellytyksiin. Tämä todetaan myös muistiossa. Muistiossa todetaan lisäksi, että poikkeuksen edellytys ei ole se, että suojelutaso on suotuisa, vaan riittää jos sen saavuttamista koskeva tavoite ei vaarannu. Tämä on ristiriidassa KHO:n ennakkoratkaisupyynnön kanssa, jossa yksi kysymys on tämä: ”Onko mahdollista, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan edellytykset poikkeusluvan myöntämiseen täyttyvät siitä huolimatta, että lajin kannan suojelun tasoa ei asianmukaisen arvioinnin jälkeen voitaisi pitää direktiivissä tarkoitetulla tavalla suotuisana? – Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, minkälaisessa tilanteessa tämä voisi tulla kysymykseen?” Miksi KHO kysyisi asia EUTI:lta, jos tilanne olisi kuten MMM väittää?

Tässä tilanteessa on perusteltua jättää koko asetus antamatta, koska se sisältää liikaa tulkinnanvaraisia kysymyksiä.

Muita tyydyttäviä vaihtoehtoja metsästykselle

1) Tehostetaan vahinkojen tarkistamista

Käsityksemme mukaan ahman porovahinkoja liioitellaan, vaikka vahinkojen sähköinen ilmoittaminen Riistavahinkorekisteriin on parantanut tilannetta.

Ahman metsästyksen sijasta kannattaisi panostaa porovahinkojen tarkistamiseen maastossa. Näin on saatu ennenkin aiheettomia hakemuksia karsittua ja korvausrahat riittämään.

2) Porokorvausten rahamäärän tarkastaminen

Todellinen ongelma ei ole ahmojen syömien porojen määrä vaan porovahinkokorvausten voimakkaasti korotettu hinta. Korvauksien tuntuva nostaminen ei ole johtanut siihen, että ahman hyväksyttävyys olisi parantunut vaan päinvastoin vielä lisäksi halutaan tappolupia.

Rahakysymys on täysin ihmisten eli yhteiskunnan sisäinen asia. Sen ratkaisemiseksi ei tarvitse tappaa ahmoja.

Jos todellisia vahinkoja on paljon, Luonnonsuojeluliitto on valmis puolustamaan tarvittaessa myös korvausmäärärahojen korotusta. Jos petokorvausten määrän nosto edellyttää notifikaatiota EU:lle, Luonnonsuojeluliitto on valmis tukemaan asiaa Komission suuntaan.

3) Ahmojen tappamisen sijaan niitä kannattaa siirtää

On parempi siirtää ahmoja kuin tappaa niitä. Imettävää naarasta ei kuitenkaan pidä edes siirtää. Ahma ei ole aiheuttanut kiistoja alueilla, joille ne ovat luontaisesti siirtyneet.

4) Reviiripohjainen korvausjärjestelmä kokeiluun

Paras, yksinkertaisin ja kaikille helpoin ratkaisu siihen on esitetty reviiripohjainen korvausjärjestelmä. Reviirikohtaista korvausjärjestelmää voitaisiin kokeilla pahimmilla ongelma-alueilla tappamisen sijasta. Kokeilussa voitaisiin testata suurpetojen ja porovahinkojen määrää sekä korvausten riittävyyttä. Tätä kokeilua tulee kiirehtiä. Jos kokeilu vaatii säädösmuutoksia, niiden valmistelu on välttämätöntä aloittaa.

Lupaehtoihin selkeyttä, lupia vain riistahallinnon ammattilaisille ja kokonaiskuolleisuus hallintaan

Ahman ja suden poikkeuslupien käytössä on ammuttu ahmanaaraita ja suden alfayksilöitä. Jos poikkeuslupia halutaan antaa, näihin ongelmiin on kaksi ratkaisua:

1) Jos tappolupia myönnetään, ahmanaaraiden (ja vastaavasti suden alfayksilöiden) suojelu tulee säätää yksiselitteisiksi ja velvoittaviksi lupaehdoiksi. Esimerkiksi ahmayksilö pitäisi nukuttaa ja varmistua siitä, että kyseessä ei ole lisääntymisikäinen naaras. Ahman kohdalla tämä olisi toteutettavissa ammattilaisten voimin.

2) Ahman ja suden tappolupien käyttö on aika siirtää yksinomaan Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen tai Metsähallituksen riista-ammattilaisille. Näin voidaan nykyistä paremmin varmistua, että pyynti kohdistuu oikeaan yksilöön. – Jos tämä vaatii muutoksia metsästysoikeuksia koskeviin säädöksiin, luvat voidaan rajata valtion alueille kunnes yksityismaita koskevat säädökset saadaan valmiiksi. Samalla tulee ratkaista myös pannoituslupia koskeva ongelma, joka liittyy metsästysoikeuksiin.

3) Asetuksessa ei ole samanlaista ahman ihmisen aiheuttamaa kokonaiskuolleisuutta säätelevää säädöstä kuin susiasetuksessa. Jos asetus annetaan, sen 3 §:ään tulee lisätä: ”Edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään luetaan poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet ahmat.”

Ahman suojelun muita kehittämiskeinoja

1) Kestävin ratkaisu eteläisen poronhoitoalueen muidenkin suurpeto-ongelmiin on siirtää poronhoitoalueen etelärajaa pohjoisemmaksi. Esimerkiksi Hallan ja Hossa-Irnin paliskuntien poronomistajille tulisi maksaa luopumiskorvauksia. Näin säästettäisiin pitkällä tähtäimellä paljon petokorvausvaroja. Samalla saataisiin lisää tilaa uhanalaisille suurpedoille ahmalle ja sudelle sekä metsäpeuralle.

2) Toissijaisesti jos poronhoitorajan etelärajaa ei nosteta, tulee eteläisten paliskuntien vapaata laidunnusta rajoittaa ja niille asettaa tarhauspakko. Petokorvauksia maksettaisiin silloin ainoastaan tarhan sisäpuolella tapahtuneista vahingoista. Huomattakoon, että myös MTK on tehnyt esityksen tällaisista muutoksissa eteläisellä poronhoitoalueella.

3) Salametsästyksen valvontaa, petovahinkojen maastotarkastusta ja ahmatutkimusta tulee tehostaa. Luvallisen metsästyksenkin valvonta on mahdollista, koska asetuksen alueella on kolme Metsähallituksen erätarkastajaa. Poronhoitoalueelle olisi korkea aika perustaa eräpoliisin virkoja.

4) Pohjoismaista yhteistyötä suurpetojen suojelussa kannattaa kehittää. Ahman suojelun edistämiseksi olisi erittäin tärkeää saada uusi LIFE-hanke toteutettua. Sillä voitaisiin selvittää lisää myös tulevia mahdollisia ahman siirtoalueita sekä tehdä ahmavalistusta. Tässä Luonnonsuojeluliitto voisi piireineen ja yhdistyksineen olla mukana.

5) Alueellista yhteistyötä kannattaa kehittää ottamalla ympäristöjärjestöt mukaan alueellisiin riistaneuvostoihin. Syyksi siirtojen vastustamiseen ei riitä, että asioita on käsitelty alueellisissa riistaneuvostoissa, joissa ei ole ympäristöjärjestöjä.

Yhteenveto

Luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi ahman rauhoittamisesta poikkeamista ja poikkeuslupien myöntämistä varsinkin Natura-alueille. Esitetyllä metsästyksellä on toisaalta vakavia biologisia ja oikeudellisia ongelmia sekä toisaalta muita tyydyttäviä vaihtoehtoja. Viime talvien kokemukset osoittivat, että asetus ja lupaehdot olivat riittämättömät suojaamaan naaraita. Jos asetus annetaan, tulee muu ihmisen toimesta aiheutunut kuolleisuus poistaa kiintiöstä, kuten sudella on tehty.

Lisätietoja

– suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro, puhelin 050 5859 857

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY


Harri Hölttä

puheenjohtaja

Lisätietoja

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa