Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Lausunto MARA-asetuksen soveltamis­ohjeesta

MARA-asetus eli valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017) on riskialtis, ja riskit sekä muun lainsäädännön rajoitukset on tuotava esiin.

Ympäristöministeriölle 21.12.2018

Dnro: YM3/400/2018

Kommentit kappaleittain

  • Kappale 2 Tarkoitus ja soveltamisala
  • Kappale 4 Jätteen hyödyntämisen ja välivarastoinnin vaatimukset
  • Kappale 9 Laadunhallinta- ja varmistus (liite 3)

Kappale 2 Tarkoitus ja soveltamisala

Asetus on riskialtis ja nämä riskit sekä muun lainsäädännön rajoitukset on tuotava esiin.

Suhde muihin lakeihin

YSL ja EU-lainsäädäntö kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Pinta- ja pohjavesien pilaantumista säädellään laatunormeilla ja aineiden luvanvaraisuudella. Kun jätteitä sijoitetaan maaperään ja toisaalta laillisesti pohjavettä on kaikki maaperän ja kallioperän pohjavesi (YSL ja vesilaki), on asetus hyvin lähellä ristiriitaa YSLn ja EU-lainsäädännön kanssa. Vähintäänkin asetuksen sovellus vaatii äärimmäistä huolellisuutta, ettei maaperää tai pinta- ja pohjavesiä pilata. Perustuen käytännön kokemukseen hyvin resursoidussa kunnasssa Vantaalla, on merkittävä riski, että asetusta soveltavien viranomaisten osaaminen ei riitä riskien hallitsemiseen ja tunnistamiseen (ks. kappale Purkubetoni on ympäristössä vaarallista ja aiheuttaa pinta- sekä pohjavesien pilaantumista.)

Suomen ympäristöministeriön YSLn 2014 lainsoveltamisohjeet toteavat, että maaperän tai pohjaveden pilaaminen ei ole mahdollista edes ympäristöluvalla tai maarakennusluvalla.

Hyödyntäminen maarakentamisessa on riskialtista

Haitta-aineiden liukoiset pitoisuudet ovat melko korkeita ja voivat aiheuttaa paikalliseesti pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumista yli laatunormien. Tämä olisi ympäristösuojelulain sekä jätelain vastainen seuraus. Toimintaan sisältyy vaara laajamittaisesta ympäristön pilaamisesta pienillä jäte-erillä. Hyötykäytön sijasta kyseessä voi olla lyhytnäköinen hajautettu teollisuusjätteen kaatopaikkatoiminta.

Ohjeessa tulee tuoda selvästi toiminnan riskit sekä vaihtoehtoiset käyttömuodot ko. jätejakeille.

Riskejä, kuten vaihtelevaa viranomaistyötä ja dumppausta aikaisemman tiukemman lain aikana, on tuotu esiin mm. Anna Mikkolan MARA-asetusta koskevassa diplomityössä, mm. alkaen sivulta 49:

Valtioneuvoston asetus (591/2006) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa – ilmoitusmenettelyn toimivuus ja sen parantaminen (pdf 1,6 Mt) Anna Mikkola, diplomityö 23.8.2013, Aalto-yliopisto


Toisaalta jätejakeille on tulossa hyötykäyttöjä, joissa esimerkiksi tuhkan metalliset haitta-aineet
otetaan talteen. Samaan kannattaa pyrkiä muillakin jätteillä.

Raja-arvojen luotettavuus, suhde ympäristölaatunormeihin ja pilaantumisriski

HUOM! Tämän kappaleen havainnot pätevät myös kappaleessa 8, Haitallisten aineiden raja-arvot (liite 2)

Esitetty liukoisuustesti ei ole luotettava, vaan antaa pieniä arvoja kaivannaisjätteen pitkäaikaisturvallisuuden arvioon ja sama pätee myös esitettyihin jätteisiin, katso Anna Mikkola DI- työ sivut 59-60. Ajan myötä jätteen koostumus voi muuttua ja esimerkiksi emäs kulua reaktiossa happamien pintavesien kanssa.

Esitettyjen liukoisuusnormien yksikkö on mg/L, kun useiden raskasmetallien EUn pintaveden tai pohjaveden tai muut tunnetut ympäristölaatunormit ovat luokkaa mikrog./l tai jopa vähemmän. Tästä seura, että 1000 tonnia jätettä aiheuttaa pitoisuuden 1 mg/L jätekiloa kohden, joka voi pilata miljoona kuutiota pinta- ja pohjavesiä yli laatunormitason 1 mikrog/L. Tämä tarkoittaa merkittävää paikallista pinta- ja pohjaveden pilaantumisriskiä. Huomioiden pohjaveden virtaukset säädetyt yhden metrin etäisyys pohjaveden pintaan tai 30 metrin etäisyys kaivosta eivät takaa järjestelyn turvallisuutta.

Osa haitta-aineista, kuten esimerkiksi elohopea, kadmium, lyijy, arseeni, tallium, ja harvinaiset maametallit ovat biologisesti voimakkaasti kertyviä, ja osa erittäin myrkyllisiä mikä lisää pilaantumisriskiä

Peitto- ja pintarakenteet, vakuus

Asetuksessa ei huomioida pintarakenteen elinikää ja korjaustarpeita. Jotta järjestely olisi kestävä, rakenteiden korjaus tulisi olla varmistettu pitkienkin aikojen kuluessa ja/tai jäteaineen poistolle tulisi olla vakuus.

Jätteiden karakterisointi

(Koskee myös kappaletta 9, liite 3)

Jätteiden karakterisointi on asetuksen mukaisesti tehtynä ylimalkaista ja siinä voi jäädä huomioimatta lukuisia vaarallisia aineita sekä haitta-aineita.

Rakennusjätteestä tehdyn betonimurskeen osalta riski liittyy esimerkiksi asbesteihin, joiden selvitykset eivät ole asianmukaisia. Asbestin ja muiden kuituisten mineraalien esiintymistä ei purettavien rakennemateriaalien lisäksi ole kattavasti selvitetty alkuperäisen betonin raaka-aineista. Toisaalta rakennusjätteisiin liittyy kemiallisia maaleja, liimoja ja sauma-aineita, joiden koostumusta ei tunneta, ja jotka voivat sisältää ongelmallisia jäteaineita. Toisinaan varoitetaan lyijyä sisältävistä sauma-aineista.

Tuhkia ja kuonia tuottavien polttoprosessien tuottamien haitta-aineiden koostumuksen karakterisointi vaikuttaa erityisen vajaalta ja riskialttiilta. Jätteiden poltosta syntyvät haitta-aineet ovat hyvin monimuotoisia.

Karakterisoitavien raskasmetallien ja haitta-aineiden joukosta puuttuu lukuisia, kuten,

a) high tech-metallit (litium, harvinaiset maametallit, niobium, katalysaattorien metallit jne),

b) suolakationien koostumus (varaukset jätetty pois: Na, K, Ca, Mg, Li, Sr, Be, Rb, Cs jne). Yleisten kationien koostumus on luonnossa tärkeä esim. Ca ja Mg suhde tai korkea K voi vaikuttaa biologisesti. Nämä suolat ovat myös ravinteita, mikä on huomioitava rehevöitymisvaikutuksena. Harvinaisemmat suolaionit esiintyvät yleisempien epäpuhtauksina, mahdollisesti esimerkiksi (jätteen)polton/kaasunpuhdistuksen emäsregensseissa, kuten kalkkireagensseissa. Esimerkiksi strontium ja litium ovat harvinaisia luonnossa ja niillä on todennäköisiä ekologisia vaikutuksia vesistöissä pieninä pitoisuuksina, sekä lisäksi ainakin litiumilla mahdollisia terveysvaikutuksia juomavedessä.

c) Suola-anionien koostumus kloridin ja fluoridin lisäksi myös bromidi ja jodidi, sekä sulfaatin lisäksi myös nitraatti ja fosfaatti sekä mahdolliset alemman hapettumisasteen typen, rikin ja fosforin anionit sekä mahdollinen ammonium typpi. Suolat ovat myös osin ravinteita, mikä on huomioitava rehevöitymisvaikutuksena

d) hapettuneet halogeenit (kloraatit, bromaatit jne)

e) hapettuneet metalliyhdisteet esim kromi-VI-yhdisteet

f) epämetallit ja yhdisteet esim booriyhdisteet

g) tallium (on luvitettu Vantaan jätteen polttolaitokseen), erittäin myrkyllinen,

h) beryllium havaittu maastossa Turun jätteenpolttolaitoksen läheisyydessä arseenin kanssa

i) orgaaniset halogeeniyhdisteet (erityisesti polttoprosesseissa syntyvät yhdisteet kuten dioksiinit ja furaanit sekä niiden sukulaisaineet, AOX-yhdisteet ml paperin valkaisun jätteet (mikä on määrä valkaistussa paperissa?), palonestokemikaalit, kuten bromatut orgaaniset aineet, perfluoro orgaaniset yhdisteet, teflonien jäämät, talouskemikaalien halogeeniyhdisteet, kyllästysaineet ml. kloorifenolit),

j) puun, turpeen ja orgaanisten jätteiden keräämät radioaktiiviset aineet, kuten Tshernobylin cesium (mainittu asetuksessa)

k) palovaroittimien radioaktiiviset aineet.

Pienimuotoisen käytön rajat ja toistuvuus

Ilmoitusmenettelynä tapahtuvan pienimuotoisen käytön rajana on pidetty 100-1000 tonnin määriä. Johtuen pilaantumisriskeistä 100 tonnia olisi tässä haarukassa paras yläraja.
 1000 tonnia johtaa täysin hallitsemattomiin riskeihin. Edellisen lain aikaan ELY-keskukset pitivät usein pienimuotoisen käytön rajana 500 tonnia, Anna Mikkola DI-työ sivu 60-61. Jos käyttöjä on useita samalla valuma-alueella voivat pinta- ja pohjavesiriskit kumuloitua, mikä tulee estää.

Purkubetoni on ympäristössä vaarallista ja aiheuttaa pinta- sekä pohjavesien pilaantumista

Vantaalla loppuvuodesta 2017 syntyi maarakennuskohteessa lampi, jonka rakennusviranomaiset määräsivät pumppaamaan paikalliseen ojaan tarkistamatta veden laatua. Vesi oli voimakkaasti vaahtoavaa ja emäksistä, pH 10-11, ja siinä oli merkittävästi lukuisia raskasmetalleja ja orgaanisia haitta-aineita. Vesi pumpattiin alhaisen virtaaman aikana Vantaanjoen natura-alueelle laskevaan ojaan. Kunnilla ei ole osaamista, eikä resursseja tällaisten päästöjen valvontaan.

Ruduksen Betoroc®-tuote on Vantaan jätteenpolttolaitoksen johtaja Patomeren mukaan aiheuttanut laitoksen alueella erittäin pilaantuneita pohjavesiä. Mahdollisesti tilanne on parantunut, kun kasat on poistettu alueelta (YVA-tilaisuus jätevoimalalla 28.11.2018).

Purkubetonin vaihtoehtoiset käytöt

Vaihtoehtoja on käsitelty Anna Mikkolan em. Mara-asetusta koskevassa DI-työssä sivu 21, kursiivi lisätty:

”Murskattua purkubetonia voidaan maarakentamisen lisäksi käyttää betonin tuotannon raaka-aineena. Uusiorunkoainebetonin valmistukseen tarvitaan enemmän sementtiä kuin tavanomaisen betonin valmistukseen. Sementin valmistuksessa kuluu paljon energiaa. Uusiorunkoainebetonin valmistaminen aiheuttaakin hieman enemmän ilmastonmuutosta voimistavia päästöjä kuin tavanomaisen betonin valmistaminen. Keski-Euroopassa valmistetaan uusiorunkobetonia, koska siellä luonnon sora-aineksia ja tilaa betonin varastointiin on vähän. Energian käytön ja kasvihuonekaasupäästöjen kannalta purkubetoni olisi järkevää hyödyntää betonielementteinä rakentamisessa. Käyttökokemuksia betonielementtien purkamisesta ehjänä ja käytöstä uudelleen on saatu Suomessa vasta viime vuosina. (Huuhka 2010, Huuhka 2012.)”

Tuhkat

Anna Mikkola s. 21: ”Tuhkan laatu riippuu poltettavasta aineesta, polttoprosessista ja tuhkanerotustekniikasta. Suomessa tuhkalaadut luokitellaan pohja- ja lentotuhkiin niiden keräyspaikan mukaan. Lentotuhkalla tarkoitetaan ainesta, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti poltossa syntyvistä savukaasuista. Pohjatuhka puolestaan on poistettu polttolaitoksen poltto-kammion pohjalta. Leijupetihiekka on leijukerroslaitoksen polttoprosessissa poistetta-vaa hiekkapetimateriaalia tai poltossa hienontunutta hiekkapetimateriaalia, joka erottuu savukaasusta joko kattilassa tai savukaasujen puhdistuksessa. Tuhkalaadut luokitellaan polttoainekoostumuksen mukaan kivihiilen polton, seospolton sekä rinnakkaispolton tuhkiin. Seospoltolla tarkoitetaan tavanomaisten polttoaineiden (esimerkiksi turpeen ja puuperäisen aineksen) yhteispolttoa ja rinnakkaispoltolla jätteiden ja tavanomaisten polttoaineiden rinnakkaispolttoa. Polttotekniikka vaikuttaa syntyvän pohja- ja lentotuhkan suhteelliseen määrään. Arinapoltossa syntyy pohjatuhkaa enemmän kuin lentotuhkaa. Leijukerrospoltossa lentotuhkan osuus taas on huomattavasti pohjatuhkan osuutta suurempi. (Ramboll Finland Oy 2012, s.8-9.)”

Anna Mikkola s. 22: ”Tuhkat eivät ole yhtenäinen tuoteryhmä, vaan sisältää joukon useiden tuottajien erilaisista raaka-aineista ja prosesseista muodostuvia tuhkatuotteita. Tuhkan laatuun vaikuttavat polttoprosessit ja polttoainejakauma. Saman tuottajankin pohja- ja lentotuhkien ominaisuuksissa voi olla vaihtelua. Vaikka poltettava aines olisi periaatteessa puhdasta, tuhkissa voi esiintyä yllättävän korkeita pitoisuuksia haitallisia aineita. Esimerkiksi lentotuhkan kromi-, kupari- ja arseenipitoisuudet voivat nousta huomattavasti, jos polttoaineen joukossa on pienikin määrä kyllästettyä puuta. (Korpijärvi ym. 2009, s. 17, 58.)”

Turpeen ja puuperäisen aineksen seospoltossa syntyvien tuhkien laatu vaihtelee paljon. Haitta- ainepitoisuudet voivat olla korkeita erityisesti lentotuhkissa. Pohjatuhkia voidaan usein hyödyntää ilmoitusmenettelyllä sekä peitetyissä että päällystetyissä rakenteissa.

Tuhkien muut hyötykäytöt

Anna Mikkola s. 21: ”Kivihiilen poltossa syntyvät tuhkat ovat usein tasalaatuisempia ja siten helpommin hyödynnettäviä kuin seospolton tuhkat. Kivihiilen lentotuhkia käytetään yleisesti betonin valmistuksen raaka-aineena. (Korpijärvi ym. 2012.) Maarakentamisessa tuhkien lujittumisominaisuuksilla on suuri vaikutus lopputuotteen tekniseen laatuun. Kivihiilen len-totuhka, joka rakeisuudeltaan vastaa silttiä, saadaan yleensä lujittumaan, kun se tiivistetään rakenteeseen sopivassa vesipitoisuudessa. Rakeisuudeltaan hienoa hiekkaa vastaavalla lentotuhkalla ja hiekkaa vastaavalla pohjatuhkalla ei ole lujittumisominaisuuksia. Seospolton lentotuhka on kuivana lujittuvaa, mutta varastointi kosteana heikentää lujittumisominaisuuksia merkittävästi. (Eskola ym. 1999, s. 32.)”

Anna Mikkola s. 23-24: ”Tuhkien hyötykäyttömahdollisuuksia on selvitetty useissa tutkimushankkeissa. Vuonna 2012 Ekokem aloitti eri tutkimus- ja yritystahojen kanssa TUULI- tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on pienentää kaatopaikoille sijoitettavan tuhkan määrää, vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä, kehittää uusia menetelmiä tuhkan ja kuonan käsittelyyn sekä vahvistaa yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. TUULI-projektin rinnakkaishankkeena Oulun yliopistossa toteutetaan GEOPO-hanke, jossa kehitetään mene-telmiä raskasmetallipitoisten tuhka- ja kuonajakeiden stabiloimiseen liukenemattomaan muotoon synteettiseen alumiinisilikaattirakenteeseen. Työssä myös arvioidaan kehitet-tyjen tuotteiden teknistä soveltuvuutta sekä ympäristökelpoisuutta. (Ekokem-Palvelu Oy 2012.)”

Metallien talteenotto

Vantaan Energian johtaja Patomeri kertoi YVA-tilaisuudessa kahdesta uudesta kokeiltavana olevasta teknologiasta tuhkan metallien talteenottoon. Toinen prosessi on julkaistu ja perustuu kuumennukseen, toinen on kemiallinen. 
Tällaisia menetelmiä on eri jätteille lukuisia kehitettävinä. Jätteiden hajautettu hautaus estäisi tulevan hyötykäytön.

Rengasjäte

Renkaista ja niiden murskeista tulee selvittää riskit haitta-aineiden, erityisesti mikromuovien vapautumisesta. Ilmeisesti sinkki on yleinen metalli kumissa johtuen valmistusprosesseista ja sen talteenottoa tulee myös selvittää.

Kappale 4 Jätteen hyödyntämisen ja välivarastoinnin vaatimukset

Riville 4 tulee lisätä lain numero ”ympäristönsuojelulaissa” jälkeen.

Suhde muihin lakeihin

YSL ja EU-lainsäädäntö kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Pinta- ja pohjavesien pilaantumista säädellään laatunormeilla ja aineiden luvanvaraisuudella. Kun jätteitä sijoitetaan maaperään ja toisaalta laillisesti pohjavesi on kaikki maaperän ja kallioperän pohjavesi (YSL ja vesilaki), on asetus hyvin lähellä ristiriitaa YSLn ja EU-lainsäädännön kanssa. Vähintäänkin asetuksen sovellus vaatii äärimmäistä huolellisuutta, ettei maaperää tai pinta- ja pohjavesiä pilata. Perustuen käytännön kokemukseen hyvin resursoidussa kunnasssa Vantaalla, on merkittävä riski, että asetusta soveltavien viranomaisten osaaminen ei riitä riskien hallitsemiseen ja tunnistamiseen (ks. kappale Purkubetoni on ympäristössä vaarallista ja aiheuttaa pinta- sekä pohjavesien pilaantumista.)

Suomen ympäristöministeriön YSLn 2014 lainsoveltamisohjeet toteavat, että maaperän tai pohjaveden pilaaminen ei ole mahdollista edes ympäristöluvalla tai maarakennusluvalla.

Välivarastointi

Kyseessä ovat jäteaineet, joilla on määritetty selvästi kertaluokkia pinta- ja pohjavesien laatunormeja korkeammat liukoiset pitoisuudet. Tämän johdosta jätteen välivarastointi, myös alle 4 viikon varastoinnissa, on tehtävä siten, että jätteeseen ei pääse sadevesiä, pinta- tai pohjavesiä. Jätettä ei saa kulkeutua tuulen tai koneiden mukana varastointialueen ulkopuolelle. Jätettä ei myöskään saa päästä pohjavesiin ja maaperään, joten välivarastolla on oltava tiivis pohjarakenne.

Kappale 9 Laadunhallinta- ja varmistus (liite 3), sivu 6

Näytteenotto tulee suorittaa riippumattoman sertifioidun näytteenottajan toimesta ja mittaukset akkreditoiduissa laboratoriossa.

Taulukko 2.

Mitattavat muuttujat ovat riittämättömät.

Jos on mahdollista, että jätteessä on merkittävästi YSLn mukaista muuta luvanvaraista ainetta, tulee tämä selvittää.

Lisätietoja:

Jari Natunen

Ympäristöbiokemisti, FT

Lisätietoja

Suojelupäällikkö Jouni Nissinen

Jaa sosiaalisessa mediassa