Valitus Hannukaisen lupahakemukseen liittyvässä tie­to­pyyn­tö­asias­sa

VALITUS POHJOIS-SUOMEN HALLINTO-OIKEUDELLE

pohjois-suomi.hao@oikeus.fi

Asia

Asiakirjapyyntöä Hannukainen Mining Oy:n hakemuksesta (dnro PSAVI/3224/2015) koskeva valitus

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliitto ry / Pasi Kallio

pasi.kallio@sll.fi

p. 040 671 9555

Itälahdenkatu 22b A

00210 Helsinki

Valittajan yksilöinti ja tiedoksisaanti

Asiakirjapyynnön on tehnyt Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Pasi Kallio.

Valituksenalaisessa päätöksessä asiakirjapyynnön esittäjäksi on yksilöity Suomen luonnonsuojeluliitto ry / Pasi Kallio. Tästä syystä valituksen ovat allekirjoittaneet Suomen luonnonsuojeluliiton nimenkirjoitusoikeuden omaavat henkilöt. Päätös on saatu tiedoksi sähköpostilla 3.12.2018.

Päätös johon haetaan muutosta

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös Nro 118/2018/1, Dnro PSAVI/4884/2018, annettu

3.12.2018

Vaatimukset

Vaadimme jäljempänä esitettävin perustein, että

1) Pohjois-Suomen aluehallintoviraston yllä mainittu päätös kumotaan ja aluehallintovirasto määrätään luovuttamaan nähtäväksemme pyytämämme asiakirja (ympäristölupahakemuksen täydennyksen 8.6.2018 liite 3 Pilot report), vähintään siltä osin kuin siinä olevat tiedot ovat katsottavissa julkisiksi.

2) toissijaisesti Pohjois-Suomen aluehallintoviraston yllä mainittu päätös kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

Pyysimme 23.11.2018 sähköpostilla Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta (jatkossa AVI) Hannukainen Mining Oy:n hakemuksessa mainitun salassa pidettävän asiakirjan (koetoiminnan loppuraportin liite 3), joka sisältyy Hannukainen Mining Oy:n ympäristölupa- ja vesilupahakemuksen asiakirjoihin (Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kolari, dnro PSAVl/3224/2015). AVI ilmoitti 26.11.2018, että se ei luovuta hakemuksen 8.6.2018 saapunutta täydennystä (liite 3 Pilot report), koska se on salassa pidettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 621/1999 24 §:n 1 momentin kohdan 20) mukaisesti. AVI pyysi julkisuuslain 14 §:n 3 momentin 3) kohdan mukaisesti ilmoittamaan, haluammeko jatkaa asian käsittelyä valituskelpoisen päätöksen saamiseksi. Ilmoitimme 26.11.2018 sähköpostilla haluavamme jatkaa käsittelyä ja AVI antoi tämän valituksen kohteena olevan kielteisen päätöksen 3.12.2018. Katsomme päätöksen olevan virheellinen jäljempänä esitettävin perustein.

Sovellettava sääntely ja päätöksen virheellisyys

Julkisuuslain säännökset edellyttävät viranomaisilta avoimuutta, jonka rajoituksiin tulee suhtautua pidättyvästi ja ne pitää perustella riittävästi. Kumpikaan näistä lähtökohdista ei AVI:n päätöksessä täyty, minkä lisäksi päätöksessä ei ole otettu huomioon kaikkia asiaa koskevia julkisuuslain säännöksiä. Siten päätös perustuu puutteelliseen ja osin virheelliseen lain soveltamiseen.

Näkemyksemme mukaan pyytämämme asiakirjan ei tulisi kuulua salassapidon piiriin. Asiassa on lähtökohtaisesti kyse julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaisesta salassapidosta. Mainitun kohdan mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisestä elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, ovat salassa pidettäviä. Jälkimmäisten asiakirjojen salassapitoa on kuitenkin rajattu sillä tavoin, että salassapito koskee sellaisia asiakirjoja, joista tiedon antaminen aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa ja kysymys ei toisaalta ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista.

Asiakirjajulkisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Saman lain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan. Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään. On kuitenkin huomattava, että saman pykälän mukaan tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon. Tätä täsmentää julkisuuslain 17 §:n 1 momentti, jonka mukaan viranomainen on päättäessään julkisuuslain mukaisesta asiasta velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeen.

Julkisuuslain ohella asiassa on merkitystä myös mm. ympäristönsuojelulain 210 §:llä (527/2014) sekä hallintolain säännöksillä, erityisesti sen 45 §:n (434/2003) perusteluvelvollisuudella. Lisäksi lainsäädännön tulkinnassa on huomioitava myös osallistumista koskeva perustuslain (11.6.1999/731) 20 §, ympäristötiedon saatavuutta koskeva Århusin sopimus (SopS 122/2004) sekä soveltuvin osin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Perustelut

Yleistä

Lähtökohtana asiakirjapyynnön johdosta tehtävässä julkisuusarvioinnissa on julkisuuslain 10 §:n mukaisesti arvioinnin asiakirja- ja tietokohtaisuus sekä se, että perustuslain 12 §:ssä turvattuun julkisuusperiaatteeseen laintasoisesti säädettyjä poikkeuksia ei voida tulkita laventavasti. Erityisen painavaa on, ettei yrityksen salassapitotahdolla ja sen itse esittämällä selvityksellä ole sellaisenaan ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti. AVI:n päätös on tältä osin selvästi puutteellinen, sillä päätöksessä ei salassapitoa ole käytännössä perusteltu muutoin kuin toiminnanharjoittajan omalla salassapitopyynnöllä. AVI toteaa päätöksensä sivulla 3, että ”salassa pidettävien asiakirjojen tiedot ovat Hannukainen Mining Oy:n esittämän mukaisesti liikesalaisuuksia, jotka julkisuuslain 24 §:n 20) kohdan mukaan kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin.” Tätä ei voi millään tavoin pitää riittävänä ja perusteltuna syynä salassapitoon. On syytä ottaa huomioon, ettei Hannukainen Mining Oy:n salassapitopyynnössä myöskään esitetä pyynnölle oikeita perusteluita, vaan lähinnä viitataan siihen, että yhteenvetoa raportista on ”pyritty avaamaan” muissa asiakirjoissa.

On syytä korostaa, että on viranomaisen tehtävä itsenäisesti arvioida, onko salassapidolle olemassa perusteita ja tämä päätös tulee myös perustella. Muussa tapauksessa ulkopuolisilla haitankärsijöillä ei ole mahdollisuuksia arvioida salassapidon oikeellisuutta. Tietojemme mukaan myös raportista julkaistuun yhteenvetoon on sisältynyt virheitä, joita yhtiö on huomautusten jälkeen korjannut. Siten on selvää, että myös muissa julkaistuissa tiedoissa voi olla merkityksellisiä virheitä. Jotta kaivoshankkeen ympäristövaikutuksiin voidaan ottaa riittävällä tarkkuudella kantaa, kaikki tiedot on julkaistava. On otettava huomioon, että esimerkiksi Århusin sopimuksen mukaan tiedon julkistamisen ”epäämisperusteita tulkitaan suppeasti, ottaen huomioon tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu sekä se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöpäästöihin”. Mikäli salattuihin tietoihin liittyisikin joltain osin liikesalaisuuden piiriin katsottavaa tietoa, kaikki muu tieto on julkista. Siten koko raporttia ei voi pitää salassapidettävänä, koska sen sisältämät tiedot liittyvät väistämättä myös ympäristöpäästöihin ja niiden luotettavan arvioinnin edellytyksiin.

Liikesalaisuuden edellytyksistä

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisestä elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, ovat salassa pidettäviä, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisestä elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, ovat salassa pidettäviä. Jälkimmäisten osalta mm. tiedot, jotka ovat merkityksellisiä mm. ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi ja haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi, eivät kuitenkaan pykälän mukaan kuulu liikesalaisuuden ja salassapidon piiriin.

Arvioinnissa on myös otettava huomioon, että salassapitovelvollisuus kohdistuu salassa pidettävään tietoon asiakirjassa, ei sen sijaan salassa pidettävän tiedon sisältävään asiakirjaan kokonaisuudessaan (Mäenpää: Liikesalaisuudet viranomaisen toiminnassa 2006, s. 69, https://www.edilex.fi/artikkelit/3005.pdf).

AVI:n päätöksen mukaan kyse on nimenomaisesti liike-, ei ammattisalaisuudesta. Pykälässä tarkoitetut ammattisalaisuudet liittyvät yleensä esimerkiksi käytettyihin tekniikoihin, työmenetelmiin ja vastaaviin seikkoihin. Liikesalaisuudet voivat puolestaan liittyä esimerkiksi sopimussuhteisiin, strategisiin kilpailutekijöihin ja valintoihin sekä taloudelliseen asemaan välittömästi liittyviin tietoihin. Tästä voisi päätellä, että nyt kyseessä olevat tiedot eivät siten liity koetoiminnan tekniikoihin tai vastaaviin, vaan erilaisiin kilpailutekijöihin tms. Se taas herättää kysymyksiä siitä, voiko koetoiminnassa olla kyse tällaisista tiedoista. Asiaa on kuitenkin mahdoton arvioida, kun AVI ei ole edes siltä osin päätöstään perustellut, millaisista tiedoista asiassa on kyse.

Tältä osin pidämme päätöstä vakavasti puutteellisena ja hallintolain 45 §:n vastaisena.

Salassapitoa AVI perustelee mm. julkisuuslakia koskevalla hallituksen esityksellä (HE 30/1998), jonka 24 §:n 20) kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun muassa, että liike- ja ammattisalaisuudet ovat seikkoja, joiden tulee lähtökohtaisesti aina jäädä julkisuuden ulkopuolelle.

Ongelmallista kuitenkin on, ettei AVI päätöksessään esitä ja yksilöi mitään sellaisia perusteita, joiden nojalla salassa pidettävien asiakirjojen tiedot olisi katsottavissa Hannukainen Mining Oy:n esittämän mukaisesti liikesalaisuuksiksi. Päätös on siis vailla perusteita ja on siten esim. vastoin KHO:n tapauksessa KHO 12.11.2001 T 2803 antamaa oikeusohjetta, jonka mukaan pelkkä väite tietojen kuulumisesta liikesalaisuuden piiriin ei riitä, vaan tietojen luovuttamisesta kieltäytyvän viranomaisen on tarkemmin selvitettävä, mihin käsitys perustuu. Mitään tällaisia perusteluita ei päätöksessä ole kuitenkaan esitetty.

Lopuksi huomautamme, että käsityksemme mukaan salatut tiedot eivät olisi luokiteltavissa edes julkisuuslain 24 §:n 20) kohdassa tarkoitetuksi muuksi elinkeinosalaisuudeksi, koska pyydetyt tiedot olisivat merkityksellisiä ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi ja haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi.

Tietojen merkittävyys

Koetoimintaa koskeva raportti muodostaa keskeisen osan lupahakemuksen puutteellisten tietojen täydentämisestä. Pidämme koetoiminnan loppuraportin liitteen 3 sisältämiä tietoja erittäin merkityksellisinä ja välttämättöminä Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupalupahakemuksen arvioimiseksi. Kyseisiä tietoja ei käsityksemme mukaan voi pitää yrityksen liiketoimintaa koskevina, vaan ensisijaisesti kyse on toiminnan ympäristövaikutuksista. Siten pyydettyjä tietoja ei voida pitää julkisuuslaissa tarkoitetun liikesalaisuuden suojaamina. Vähintäänkin liitteen 3 tiedot tulee julkaista siltä osin kuin tietoja ei pidetä salassapidettävinä.

Asia on erityisen tärkeä ympäristön ja toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvonnan näkökulmasta, etenkin ottaen huomioon prosessin aikana tapahtuneet hakemuksen mittavat täydennysvaatimukset ja selvitysten huomattavat virheellisyydet. Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva hakemus tuli vireille jo 27.11.2015 ja ensimmäinen tiedoksiantokuulutus oli 15.5.-29.6.2017. Hakemusasiakirjat osoittautuivat kuitenkin hyvin puutteellisiksi, mikä käy ilmi mm. AVI:n ja ELY:n hakijalle esittämistä lukuisista täydennyspyynnöistä. Esimerkiksi 1.7.2016 päivätyssä täydennyspyynnössään AVI pyysi lisäselvitystä 119 eri asiakohtaan. Lukuisten täydennysten jälkeen hakemus kuulutettiin uudelleen 29.10.-28.11.2018, koska useat hakemuksen tiedot ovat täydennysten myötä olennaisesti muuttuneet. Prosessin aikana on käynyt ilmi, että monet selvitykset ovat perustuneet virheellisiin tulkintoihin ja käsityksiin, ja tietoja on jouduttu korjaamaan myös muiden osapuolien osoittamien virheiden vuoksi. Koska osa hankkeen vaikutusten arvioimisen kannalta merkityksellisistä selvityksistä sisältyy nyt nähtäväksi pyytämäämme koetoiminnan raporttiin ja sen salattuun liitteeseen 3, tietojen salaamiselle on oltava erittäin tärkeitä syitä ja ne tulee perustella huolellisesti.

Erityisen keskeistä asiassa on salattujen tietojen merkitys Muonionjokeen päästettävän jäteveden määrän ja laadun sekä laajemmin Muonionjoen ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta. Yksi koko hankkeen merkittävimmistä ongelmista liittyy sen haitallisiin vaikutuksiin Natura 2000-verkostoon kuuluvaan Muoniojokeen. Yhdessä Ruotsin puolella avatun Kaunisvaara Iron -kaivoksen kanssa ne muodostavat erittäin merkittävän uhan ko. Natura-alueen kokonaisuudelle, johon meidän lisäksemme myös useat viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota. Nyt salatut tiedot ovat luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämän vaikutusten arvioinnin asianmukaisuuden kannalta aivan keskeisiä. Koska kyse on osaltaan myös EU-oikeuden soveltamisesta ja siihen liittyvistä tulkinnoista, asiakirjojen salaamiseen on suhtauduttava erityisen kriittisesti.

Hallintolain 45 §:n vastaisuus

Perusteluvelvollisuuden lähtökohtana on perustuslain 21.2 § ja sitä täsmentävä hallintolain 45 §, jonka mukaan päätöksessä on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat ratkaisuun vaikuttaneet.

Perusteluista on käytävä ilmi, miten ratkaisuun on päädytty ja tuotava esiin myös ne selvitykset ja tosiasioita koskeva informaatio, joihin päätös perustuu. Muussa tapauksessa ei ole mahdollista arvioida, täyttyivätkö salassa pitämisen edellytykset. Perusteluvelvollisuuden merkitys korostuu etenkin kielteisen päätöksen kohdalla, sillä se on poikkeus julkisuusperiaatteesta ja asiakirjojen julkisuudesta. Kuten edellä totesimme, poikkeuksia ei tule tulkita laventavasti, vaan päinvastoin pyrkiä toteuttamaan avoimuutta. AVI:n päätös ei siten tältä osin vastaa julkisuuslain ja hallintolain vaatimuksia. Merkillepantava myös on AVI:n päätöksen kohta Sovellettavat säädökset, joissa mainitaan vain julkisuuslain 11 §, 14 § ja 24 §. Sen sijaan esim. osittaista julkisuutta koskevaa 10 §:ää tai tähän liittyvää 17 §:ää ei mainita lainkaan.

Päätöksen perusteluista tulee myös kyetä arvioimaan sitä, onko viranomainen käyttänyt harkintavaltaansa oikein. Vakiintuneesti on katsottu perusteluiden olevan riittämättömät, jos päätöksessä nojaudutaan esimerkiksi pelkästään siihen, että viranomainen ”ei katso olevan erityisiä syitä hyväksyä hakemusta” tai muu vastaava ilmaisu. Päätöksen perusteella tulisi myös ymmärtää lopputuloksen oikeellisuus. Kuten edellä on jo osoitettu, AVI:n valituksenalaisessa päätöksessä ei ole esitetty juuri lainkaan tosiasiallisia perusteluita sille, miksi lupahakemuksen täydennyksen liitettä (koetoiminnan loppuraportin liite 3) koskeva pyyntömme on hylätty liikesalaisuuteen vedoten. Näin ollen hallintolain edellyttämä perusteluvelvollisuus ei päätöksessä toteudu.

YSL 210 § soveltamisalasta ja merkityksestä asiassa

AVI:n valituksenalaisessa päätöksessä tietopyynnön hylkäämistä perustellaan mm. ympäristönsuojelulain 210 §:ään viitaten seuraavasti:

”Erityisesti ympäristönsuojeluun kuuluvissa säädöksissä on määritelty, minkälaisia tietoja on pidettävä julkisina, ja jotka siten välillisesti rajaavat liike- ja ammattisalaisuuden ulottuvuutta. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 210 §:n mukaan toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot sekä ympäristön laatutiedot eivät ole salassa pidettäviä. Muilta osin sovelletaan, mitä julkisuuslaissa säädetään…

…Salassa pidettäväksi ilmoitettu aineisto ei sisällä ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua toiminnan päästö- ja tarkkailutietoja tai ympäristön laatutietoja. Edellä mainitut salassa pidettävien tietojen asiakirjojen tiedot ovat Hannukainen Mining Oy:n esittämän mukaisesti liikesalaisuuksia, jotka julkisuuslain 24 §:n 20) kohdan mukaan kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin”.

Em. näkemys YSL 210 §:n soveltamisesta on sinänsä asianmukainen, mutta rajallinen. AVI:n tulkinnasta tekee puutteellisen se, että AVI ikään kuin olettaa YSL 210 §:n olevan tyhjentävä, jolloin muut kuin säännöksessä mainitut tiedot eivät olisi julkisia. Tämä ei käsityksemme mukaan pidä paikkaansa. AVI ei ole millään tavalla perustellut, miksi muut kuin toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot tai ympäristön laatutiedot olisivat automaattisesti salassa pidettäviä. YSL 210 §:ää ei siten tule julkisuuslain sisältämän julkisuusolettaman valossa tulkita supistavasti, ellei siitä ole erikseen säädetty. YSL 210 §:stä ei voida päätellä, että kaikki muut kuin toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot tai ympäristön laatutiedot olisivat salassapidettäviä.

Lähtökohta siis on, että toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot tai ympäristön laatutiedot eivät voi olla salassapidettäviä, muita sen sijaan arvioidaan julkisuuslain perusteella, eivätkä ne ole automaattisesti salaisia. Kuten teoksessa Ympäristösuojelulainsäädäntö (Kuusiniemi et al 2015) todetaan, ”Säännös on ollut tarpeen muun muassa ympäristötiedon julkisuutta koskevan direktiivin implementoimiseksi, mutta toisaalta sen tarkoitus on korostaa, että tällaisia tietoja ei voida milloinkaan pitää liike- ja ammattisalaisuutena.” Pykälästä suoraan ilmenee, että muiden tietojen osin sovelletaan julkisuuslakia. Se taas edellyttää, että perusteet salassapidolle ovat olemassa ja ne kyetään tarvittaessa perustelemaan. Nähdäksemme on ilmeistä, että AVI on tulkinnut YSL 210 §:ää liian suppeasti, ottamatta huomion sen lähtökohtia, tarkoitusta ja yhteyttä julkisuuslain julkisuusolettamaan. AVI:n päätöksestä ilmenevä käsitys ei myöskään vastaa esim. perustuslain 12.2 §:ään pohjautuvan julkisuusperiaatteen vaatimuksia. Sen mukaan viranomaisen asiakirjan julkisuus on yleinen lähtökohta, jota voidaan rajoittaa vain välttämättömästä syystä, ja säätämällä siitä erikseen lailla.

Osallistumisen lähtökohdista

AVI on päätöksessään perustellut kielteistä päätöstään myös mm. seuraavasti:

”Asiakirjapyynnön esittäjä voi julkisten hakemusasiakirjojen perusteella esittää muistutuksensa/mielipiteensä siltä osin kuin asia kuuluu ympäristönsuojelulain soveltamisen alaan. Näin ollen salassa pidettävän asiakirjan sisältö ei vaikuta asiakirjapyynnön esittäjän asian käsittelyyn”.

Tältä osin huomautamme, että kyse on AVI:n omasta käsityksestä, jonka oikeellisuutta on mahdoton arvioida, koska salassapitoa ei ole päätöksessä riittävästi perusteltu. Voimme kuitenkin olettaa, että koetoiminnalla ja sen tulosten raportilla on olennaista merkitystä hankkeen ympäristöllisen hyväksyttävyyden arvioinnissa. Jotta hakemus olisi tosiasiallisesti arvioitavissa, osallisilla on oltava käytettävissään riittävästi informaatiota, mikä puolestaan edellyttää mm. riittäviä tiedollisia edellytyksiä lupahakemuksen arvioimiseen. Oikeuteen esittää hakemuksesta mielipide tulee sisältyä tosiasiallinen mahdollisuus arvioida hakemuksessa esitettyjen tietojen oikeellisuutta ja kattavuutta objektiivisen ja riittävän selvityksen perusteella. Muutoin oikeus jää vain muodollisuudeksi. Myös tältä osin on huomioitava Århusin sopimuksen sekä perustuslain merkitys tulkinnassa. Lisäksi merkitystä on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöllä, jossa on korostettu ympäristötiedon saatavuuden merkitystä ja sen yhteyttä osallistumisen toteuttamiseen. Ks. tältä osin esim. ECtHR, Taşkın and Others v. Turkey, 10 November 2004, para 119, ECtHR, Tătar v. Romania, 27 January 2009, para 118, Grikovskaya v. Ukraine, 21 July 2011, para 67, 69, 71.

Lopuksi

Valituksenalainen AVI:n päätös on julkisuuslain vastainen ja vaikeuttaa mielipiteen jättämistä Hannukaisen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksesta. Kyseinen hakemusprosessi on sisältänyt huomattavan määrän puutteita ja virheitä, minkä vuoksi kaikkien tietojen tulee olla osallisten saatavilla, jotta hakemuksen vaikutuksia olisi mahdollista kattavasti arvioida. Tätä edellyttää mm. Århusin sopimus, kansallinen perustuslaki, julkisuuslaki sekä ympäristösuojelulaki. Päätös on perusteltu puutteellisesti, minkä vuoksi on mahdoton myöskään arvioida salassapitopäätöksen oikeellisuutta.

Varaamme itsellemme oikeuden täydentää valitustamme jatkossa.

Helsingissä 13. joulukuuta 2018

Suomen luonnonsuojeluliitto ry.

Harri Hölttä, puheenjohtaja Päivi Lundvall, toiminnanjohtaja

LIITTEET:

1) Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös Nro 118/2018/1, Dnro PSAVI/4884/2018,

annettu 3.12.2018

2) Hannukainen Mining Oy, liitteen 3 salassapitopyyntö 15.6.2018