Metsät ja kaa­voi­tus­lain­sää­dän­nön kehittäminen

12.11.2018

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen Rajapinnat-ryhmälle

Metsät ja kaavoituslainsäädännön kehittäminen

1. Mitkä ovat mielestäsi keskeiset ongelmat maankäyttö- ja rakennuslain ja metsälain välisen rajapinnan toimivuudessa?

Kuudes sukupuuttoaalto on täällä tänään – ja metsät ovat Suomessa sen kärjessä ilman että metsälaki ym. on pystynyt asiaa auttamaan. Uhanalaisuuden määrä on edelleen kasvussa myös meillä.

– Metsät ovat Suomessa sekä uhanalaisten lajien että luontotyyppien listojen kärjessä.

– Suomen uhanalaisista lajeista noin 36 % elää ensisijaisesti metsissä.

– Metsäluontotyypeistä 51 % on uhanalaisia.

– Biodiversiteettisopimuksen Aichi-tavoitteet, EU:n ja Suomen biodiversiteettitavoitteet (luonnon köyhtymisen pysäyttäminen 2020, 17 % suojelutavoite ja 15 % ennallistamistavoite) ovat kaukana varsinkin Etelä-Suomessa, jonka suojeluaste on pari prosenttia.

– Ilmastonmuutos lisää suojelutarvetta ja ekologisten yhteyksien tarvetta entisestään. Suomen vastuulle tulee alpiinisen ja boreaalisen lisäksi nykyisen kontinentaalisen kasvillisuusvyöhykkeen lajiston tulevaisuus.

– Luonnonsuojelussa yleistyvä no net loss -kompensaatioajattelu korostaa kaavoituksen tasapainottamista ja turvaavien merkintöjen tarvetta.

Metsien eri ekosysteemipalveluiden merkitys on kasvussa.

– Puutuotanto on vain yksi monikäyttömuoto (esim. hiilen sidonta ja varastointi, ilman ja veden puhdistus jne.).

– Taajamametsien merkitys virkistykselle, terveydelle ja sitä myötä myös kansantaloudelle kasvaa.

Metsiä ei voi jättää metsälain varaan

– Metsälain scope ja menettelyt ovat liian kapeat turvatakseen luonto- ja virkistysarvoja.

-> Kaavoituksessa otettava huomioon myös virkistys, matkailu, maisema, riista, marjat, hiilinielut…

– Metsälaki ei turvaa suojelu- ja virkistysarvoja (lajit ja luontotyypit) eikä metsän hiilivarastoja

– Metsälaki suojaa vain noin prosentin eräitä metsäluontotyyppejä (ei edes läheskään kaikkia uhanalaisia ja direktiiviluontotyyppejä).

– Metsälakikohteet voi esim. hakata pienialaiseksi, vaikka isommalla alueella on enemmän arvoja.

– Metsälaissa ei ole tiedonsaanti-, osallistumis- ja muutoksenhakuoikeudet PL 20.2 §:n tasolla,

– Vertailun vuoksi luonnonsuojeluliiton keinot ovat jäykät, pienet ja harvinaiset -> sektorivastuuta tarvitaan.

-> Kaavoitus on tärkeä kokonaisvaltainen ja selvityksiin perustuva keino ohjata maankäyttöä.

Metsien käytön ohjausta tarvitaan

– 2/3 Suomesta on metsää: jos niiden käyttöä ei ohjata, isoin asia jää hoitamatta.

– Metsät ovat vain yksi luontotyyppi monista, joihin liittyy maankäytön ohjaustarvetta.

– Suojelu- ja virkistysarvoja turvaavia merkintöjä tarvitaan siinä missä rakentamista ja elinkeinoja ohjaaviakin merkintöjä jo MRL:n eri kaavatasojen sisältövaatimusten ja VATien takia.

– MRL:n tavoitteita (5 §, sisältövaatimukset, VAT) ei voi saavuttaa ilman metsien käytön ohjaamista.

– Maankäytön monopoli kuuluu kunnalle.

– Kaavoitus on eri alueiden käyttömuotojen säätelyä ja siihen liittyy yleisen edun valvontaa.

– Kunnilla itsellään on paljon metsäomaisuutta ja myös sitä kautta mahdollisuuksia vaikuttaa metsien käyttöön.

– MRL on ollut voimassa jo 15 vuotta. Siinä on jo vakiintunut korvaus- ja oikeuskäytäntö.

Perustuslainkin mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille (20 §).

– Elinkeinoihinkin kuuluu nykyään kestävyys ja ympäristövastuu.

– Kaavoituksella rajoitetaan metsäkäyttöä usein paljon taloudellisesti merkittävämpiäkin toimintoja.

– Kaavoituksella pitää tarvittavissa paikoissa ohjata metsätalouden menetelmiä

– Maisematyölupa on ainoa konkreettinen keino ohjata metsänkäyttöä.

2. Mihin suuntaan kehittäisit lainsäädäntöä havaitsemasi tilanteen parantamiseksi?

Vihreä ja sininen infrastruktuuri tulee suunnitella samalla kuin liikenteen ja asumisen verkostot.

Elinvoimaisen viheralueverkoston säilyttämisen tulee olla kaavoitusta ohjaava lähtökohta, jonka sallimien reunaehtojen sekä riittävien luonto- ja virkistysselvitysten mukaan uutta maankäyttöä suunnitellaan ja sijoitetaan.

Holistisella kaavoituksella on turvattava laajat metsäalueet, ekologiset yhteydet sekä muut luonto- ja virkistysarvoiltaan sekä merkittävät metsät. Näihin liittyy usein ylikunnallisia intressejä ja ulottuvuuksia.

Uhanalaiset lajit ja luontotyypit tarvitsevat turvaavia kaavamerkintöjä ja maisematyölupia.

3. Millaisia konkreettisia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön mielestäsi tarvitaan?

Maisematyölupien merkitys tulee palauttaa (128 §)

– maisematyöluvilla voidaan muuttaa avohakkuita jatkuvan kasvatuksen hakkuiksi.

– se on oikeastaan ainoa tehokas käytännön työkalu metsänkäytön ohjaamiseen

– se on myös esim. LSL:n keinoja joustavampi menettely

– erityisen tärkeää maisematyölupa on pitää luo-alueilla ja muilla alueilla, joilla luonnonarvoilla ei ole muuta suojaa

– tällaisia ovat myös MY- ja MU-alueet sekä MPU ja MPY-alueet

– yleisemmin kaikilla yleiskaavan M-alkuisille aluevarausmerkinnöille tulee olla mahdollista jatkossakin sisällyttää sellaisia rasteri-, kohde- tai viivamerkintöjä, joihin kohdistuisi maisematyölupavelvoite. Tämä tarkoittaisi käytännössä merkintöjä luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue), muut suojelukohteet (s,sl, sm), ulkoilureittejä, maisemallisesti arvokkaita alueita (ma) sekä arvokkaita harjualueita tai muita geologisia muodostumia (ge). Näiden merkintöjen käyttöä voidaan kuitenkin tarkemmalla ohjeistuksella yhdenmukaistaa ja selkeyttää. Merkintöjä käytettäessä vaalittavat arvot pitäisi yksilöidä kohdekohtaisilla numeroilla ja kaava-aineistosta löytyvällä kohdekuvauksella. Näin on monessa kaavassa esimerkiksi luo-kohteilla tehtykin.

Maisematyölupaa ja kaavamerkintöjä tarvitaan myös metsätalouden menetelmien säätelyyn, koska avohakkuu lähtökohtaisesti tuhoaa sen erityisasian jonka vuoksi erityinen kaavamerkintä on tehty.

– Usein maisematyölupa merkitsee avohakkuiden muuttamista erirakenteiskasvatuksen hakkuiksi.

– Jos lakiin tai kaavamääräyksiin kirjoitetaan että alueella ei saa tehdä avohakkuita tai pienaukkohakkuita, lupien tarve vähenisi. Maisemaperusteisia maisematyölupamenettelyjä ei useinkaan tarvita, mikäli kaavamääräys lähtökohtaisesti kieltää avohakkuut.

Maisematyöluvista pitää pyytää lausunnot ja kuulla kansalaisia.

– usein luontoarvoja ei ole lainkaan selvitetty

Metsälain 10 § kohteet tulee suojata maisematyöluvalla silloinkin, kun ML ei ole voimassa.

– Tieto metsälakikohteista pitää välittää kaavoittajalle.

Muita pykäliä metsien turvaamiseksi

Kaavojen esittämistavalta pitää vaatia nykyistä parempaa selkeyttä

– rajauksia eikä pikseleitä!

Ekologisten yhteyksien velvoittavuutta tulee lisätä pistämällä ne suoraan lakiin (nyt vain VAT)

– ja vähimmäisleveydestä pitää säätää (ainakin 250 m)

– ylikunnallisuus ja jopa rajan yli menevät verkostot

Päivittäiseen virkistyskäyttöön sopivia lähimetsiä tulee olla kävelymatkan päässä.

– Metsien myönteiset vaikutukset terveyteen, hyvinvointiin ja asuinympäristön viihtyisyyteen ovat tutkimuksilla todistettuja. Olennaista varsinkin vanhenevan väestön ja lasten, koulujen ja päiväkotien kannalta on se, että metsäalueita löytyy läheltä, kävelymatkan päästä. Siksi metsäisen viheralueverkoston riittävyys ja hyvä kytkeytyneisyys tulee turvata kaikilla kaavoituksen tasoilla maakuntakaavoista asemakaavoihin.

-> Vihernormi kaavoihin (esimerkiksi vähintään 50 % lähiluontoa).

Maanomistajalle ja luvittajalle (mukaan lukien metsänkäyttöilmoituksen käsittely) tulee säätää velvollisuus ottaa kaavamerkinnät ja määräykset huomioon

– ja metsäkeskuksella tulee olla oikeus hylätä kaavan vastaisia metsänkäyttöilmoituksia

– Myös maakuntakaavojen merkintöjen ja määräysten ohjausvaikutusta tulee tehostaa hakkuita vastaan

– ääriesimerkki: Mäntsälän lentokentän kiitoradat hakattiin ekoyhteydelle metsänkäyttöilmoituksella ennen yvan alkua

MRL:ssä on vakiintunut korvauskäytäntö

– Kuntien tulee varata kaavoituksessa rahaa myös suojelu- ja virkistysmetsien hankintaan korvaus- ja hankintarahoihin koskien esimerkiksi sl-, luo- ja MY-kohteisiin sisältyvien luontokohteiden säilyttämistä. Kuntien pitäisi laskuttaa kaavoista niistä hyötyviä tahoja. Esimerkiksi rakentamisen hyötyjä laskuttamalla voisi rahoittaa turvaavia kaavamääräyksiä.

MRL 192 §:ssä on järjestöjen muutoksenhakua koskeva aukko, joka koskee järjestöä joka ei ole kunnan jäsen (esimerkiksi maakunnallinen tai valtakunnallinen ympäristöjärjestö, kuten Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri tai Suomen lepakkotieteellinen yhdistys). Lisäksi metsälakiin pitäisi ottaa mallia MRL:n selvityksistä, osallistumisesta ja muutoksenhausta.

Maakunnalliset luontopuistot

– ks. SLL:n aloite

Lisätietoja

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puh. 0400 615 530, tapani.veistola at sll.fi

Lisätietoja