Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Norp­pa­tur­val­li­nen Saimaa-katiska Laatokalle

Suomen luonnonsuojeluliitto tekee itärajan ylittävää yhteistyötä suurten järvien ympäristökasvatuksessa. Osallistuimme 25.5.–27.5. Venäjän Kurkijoella tapahtumaan, jossa edistetään Saimaan, Laatokan ja Baikalin ympäristökasvatusta.
Kuva: Antti Franssila

Saimaalle, Laatokalle ja Baikalille yhteistä on ainutlaatuinen pohjoinen luonto ja makean veden hylkeet. Jokaisen järven rannalla toimii myös ihmisiä, jotka haluavat säilyttää alueen omaleimaisen luonnon ja kulttuurin myös tuleville sukupolville. Yhteistyötä on tehty vuodesta 2012 alkaen.

Saimme jälleen kutsun perinteiseen Laatokka-juhlaan. Tänä vuonna matkaseurueeseemme kuuluivat saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, norppatiedottaja Antti Franssila sekä kalastaja Hannu Lattu. Mukana matkassamme oli rulla katiskaverkkoa, sapluunoita ja työkaluja, sillä tarkoituksenamme oli esitellä ja opastaa venäläisille norppaturvallisten Saimaa-katiskoiden rakentamista. Pakkasimme mukaan myös uusimpia venäjänkielisiä saimaannorpasta ja norppaturvallisesta kalastamisesta kertovia esitteitä.

Vierailu taidekoulussa ja risteily Laatokalla

Matkareittimme kulki Simpeleen kautta kohti Niiralan raja-asemaa, josta jatkoimme kohti Lahdenpohjaa, missä tapasimme taideopettaja Vera Kovalenkon. Hän esitteli meille taidekoulua ja eri vuosikurssien oppilaiden aikaansaannoksia. Oppilaiden tekemät valmiit työt olivat upeita ja oli ilahduttavaa nähdä, että monet teokset olivat saaneet inspiraationsa luonnosta.

Taidekoulun jälkeen saavuimme Kurkijoelle, jossa meidät vastaanotti Kurkijoen kulttuurikeskuksen johtaja Marina Petrova. Marina on tärkeä osa rajat ylittävää yhteistyötämme ympäristökasvatuksessa, sillä hän on koordinoinut yhteistyötämme jo vuosia.

Seuraavana päivänä kävimme tervehtimässä ystäväämme Lidia Ivanovaa ja hänen poikaansa Lars Sonckin suunnittelemassa entisessä kartanossa, jossa katsastimme myös Pekka Puohulan valokuvanäyttelyn Laatokan vesistä. Päivän pääohjelma oli tutustua kalanviljelylaitos Kala Rannan altaisiin Laatokan vesillä, jossa kaloja kasvatetaan myyntiä varten. Yritimme silmäillä josko näkisimme vilauksen laatokannorpasta, sillä norppia oli kuuleman mukaan nähty alueella. Jäimme kuitenkin tällä kertaa ilman norppahavaintoa.

Kurkijoen kyläraitti ja lähimetsät

Risteilyn jälkeen lähdimme kiertelemään Kurkijoen kylälle. Alue on kuin aikamatka 1950-luvulle niin hyvässä kuin pahassa. Paikallisten asukkaiden elintason kapeus on aistittavissa ränsistyneistä taloista ja nuhjuisesta yleisilmeestä. Toisaalta luonto ei ole vielä jäänyt modernisaation jalkoihin. Tiet ovat paikoin niin huonossa kunnossa, että tukkirekat eivät lähde niitä ajamaan. Osittain tästä syystä metsät ovat monilla alueilla säilyneet koskemattomina ja pursuavat elämää. Luonnonvarassa säilyneet metsät ovat luontoarvoiltaan poikkeuksellisen rikkaita ja elinehto monille eläimille ja kasvilajeille.

Kylällä liikkuessa silmiin pisti poikkeuksellisen hienot kasvimaat. Kasvien viljely on paikallisille tärkeä osa ruuan hankintaa. Yksi hätkähdyttävimpiä näkyjä oli päiväkoti, joka karusta ulkoasustaan huolimatta oli varmasti tärkeä osa paikallisten lasten elämää.

Tapasimme alueella paljon kulkukoiria ja kissoja, jotka tulivat tervehtimään uusia tulokkaita. Eläimet olivat hyvävointisia ja iloisia, joten heistä pidettäneen huolta kyläläisten toimesta. Meitä varoitettiin, että alueella on myös paljon käärmeitä, mutta onneksemme onnistuimme välttämään kohtaamiset matelijoiden kanssa.

Katiskantekoa Laatokka-juhlassa

Sunnuntai oli vierailumme pääpäivä, sillä silloin pidettiin Laatokka-juhla, jossa tarkoituksemme oli esitellä ja opastaa juhlavieraille norppaturvallisen Saimaa-katiskan rakentamista. Laatokka-juhla oli tänä vuonna myös kalanviljelylaitos Kala Rannan 15-vuotisjuhla, jossa samalla juhlittiin Laatokka-Saimaa-Baikal -ympäristökasvatusyhteistyön 10-vuotista taivalta.

Kuva: Antti Franssila

Tänä vuonna koululaisia ei kuljetettu juhlaan ympäröivistä kunnista Venäjällä kiristyneen lapsien kuljetukseen liittyvän lainsäädännön takia, joten juhla oli pienimuotoisempi kuin aiempina vuosina. Tunnelma oli kuitenkin entisen tapaan iloinen ja lämminhenkinen. Lahdenpohjan piirin koululaisille oli järjestetty kevään aikana erilaisia luontoon liittyviä tehtäviä. Kurkijoella oli esimerkiksi vietetty kuutin syntymäpäivää talvella.

Matkalla juhlapaikalle pääsimme ihastelemaan hetken ruskosuohaukan kalastuspuuhia Soskuanjoen kupeessa. Juhlan alkaessa olimme jo rakennuspuuhissa Saimaa-katiskoiden ympärillä. Näytimme, miten katiska rakennetaan ja kerroimme, miksi se on norppaturvallinen ja miksi olisi suotavaa, että ihmiset korvaisivat vaaralliset kalastusverkot norppaturvallisilla katiskoilla. Puuhastelumme herätti paljon kiinnostusta ihmisissä ja paikalliset tulivat innostuneesti myös mukaan kokeilemaan katiskoiden rakentamista.

Kun saimme katiskat valmiiksi, saimaannorppakoordinaattorimme Kaarina Tiainen piti puheen, jossa hän kertoi terveisiä saimaannorpalta ja onnitteli yleisöä Laatokan luodot -kansallispuistosta sekä juhlavuodesta. Lisäksi hän kehui pitkään jatkunutta yhteistyötämme ympäristökasvatuksen saralla ja yhteisen luontomme puolesta. Kaarina sai vastaanottaa useita väliaplodeja puheensa aikana. Puheen päätteeksi lahjoitimme rakentamamme Saimaa-katiskat sekä Hannu Siitosen kuvaaman kuukkelitaulun venäläisille juhlan järjestäjille.

Myös kalanviljelylaitos Kala Rannan johtajat Vladimir Oksachenko  ja Timur Gazimagomedov pitivät omat puheensa, joiden jälkeen söimme päivällisen ja keskustelimme heidän kanssaan tulevaisuuden suunnitelmista. Toivoimme yhteen ääneen rajojen välisen yhteistyön helpottumista, jotta yhteistyö muun muassa ympäristökasvatuksen osalta vielä vahvistuisi. Juhlan aikana jaoimme kyläläisille venäjänkielisiä Metsähallituksen uusia saimaannorppa ja Saimaan kalastus -esitteitä sekä Luonnonsuojeluliiton katiskakalastusesitteitä.

Takaisin kohti kotiseutua

Oli aika suunnata taas takaisin kohti rajaa – tällä kertaa kuljimme kuitenkin Svetogorskin kautta, sillä kävimme vielä tarkastamassa Hiitolanjoen Asilankoskea lähellä sen alkupäätä Laatokan reunamilla. Joen tarkastamisen jälkeen matka jatkui auringonpaisteen saattelemana Simpeleen kautta takaisin kohti Lappeenrantaa.

Reissumme oli onnistunut ja siitä jäi käteen taas paljon hyviä kokemuksia ja tietojen vaihtoa puolin ja toisin. Pyrimme kehittämään rajat ylittävää yhteistyötä ympäristökasvatuksen osalta jatkuvasti, sillä kyseessä on yhteinen luontomme, jonka varjelemisessa tulevat sukupolvet ovat ratkaisevassa roolissa.

Laatokka-Saimaa-Baikal -ympäristökasvatusyhteistyö ja kohtaamiset Laatokka-juhlassa ovat osa saimaannorppa-LIFE-hanketta.

Jaa sosiaalisessa mediassa