Onko EU-päätös suomalaisen il­mas­to­po­li­tii­kan käännekohta?

Maankäytön hiilinielujen ja päästölähteiden laskentasäännöistä päästiin tänään neuvotteluissa sopuun EU-neuvotteluissa parlamentin, neuvoston ja jäsenmaiden välillä. Ns. LULUCF-asetuksesta kesästä 2016 alkaen sorvattu sopu velvoittaa EU:n ja sen jäsenmaat huomioimaan jatkossa myös metsien hakkuiden ilmastovaikutukset. Pääkysymys neuvotteluissa on ollut, miten lisähakkuut ja metsien hiilinielun pieneneminen huomioidaan laskentasäännöissä.

”Jos hakkuutavoitteet toteutuvat täysimääräisesti Suomi joutuu metsien hiilinielun pienenemisen ilmastovaikutuksen korvaamiseksi vähentämään päästöjään toisaalla tai ostamaan päästöyksiköitä muilta EU-mailta. Suomen biopolttoaineisiin ja bioenergiaan nojaava energia- ja ilmastostrategia lepää nyt osin huteralla pohjalla”, arvioi Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun.

Suomelle oli jo aikaisemmin räätälöity yhteensä merkittävä 54,1 miljoonan tonnin metsänielua koskeva jousto vuosille 2021–2030. Sipilän hallituksen ja metsäteollisuuden eturyhmien toiveet selkeistä lisäjoustoista tai metsien vertailutasojen heikennyksistä aikaisempiin esityksiin verrattuna eivät tämän päivän linjauksessa toteutuneet.

Luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen, että joustojen ehdoksi asetettiin Viron johtamissa neuvotteluissa metsiä koskevien laskentasääntöjen luotettavuus. Tosiasia kuitenkin on, että joustot heikentävät EU:n ilmastopolitiikan tavoitteellisuutta ja siten Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamista. Luonnonsuojeluliitto olisi siksi toivonut selkeästi tavoittellisempaa linjausta maankäyttösektorille. 57 % suomalaisista pitää Eurobarometrin mukaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä metsien keskeisenä tehtävänä. 

Tänään päätetyt metsien käytön intensiteettiä koskevat sanamuutokset eivät Luonnonsuojeluliiton, komission tai muiden jäsenmaiden arvioiden mukaan heikennä päätöstä merkittävästi. Suomessa komission linjaa vastaan lobanneet, kuten pääministeri Sipilä ja MTK, ovat tervehtineet päivän päätöstämyönteisesti, vaikka se on sisällöltään hyvin lähellä ministerineuvoston aiempaa päätöstä, joka vastaanotettiin Suomessa täystyrmäyksellä..

”Suomalaisten vaikuttajien kommentit ovat hämmentäviä. Yritetäänkö lobbauksen epäonnistuminen kääntää julkisuudessa voitoksi ja silti sopeutua tiukempiin sääntöihin? Vai aikooko Suomi tulkita asetusta muista jäsenmaista poikkeavalla tavalla, jolloin komissio voi yksinkertaisesti velvoittaa Suomen tekemään kotityönsä uusiksi?”, kysyy Bruun.

Merkittävin toiveen pilkahdus päivän EU-päätöksessä on kosteikkojen mukaan ottaminen ilmastopolitiikan piiriin neuvottelujen loppusuoralla. Vuodesta 2026 alkaen kaikki EU-maat velvoitetaan huomiomaan myös kosteikkojen ilmastovaikutukset. Se tarkoittaa, että esimerkiksi Suomen turvetuotantoalueiden merkittävät päästöt tulevat vuosikymmenen loppupuolella paremmin ilmastopolitiikan ohjauksen piiriin.