Sudenmetsästys tuomittiin oikeudessakin

Viime talvena riistahallinto siirtyi – ilmeisesti kannanhoidollisen metsästyksen oikeudellisten ym. ongelmien takia – niin sanottuihin sosiaalisilla syillä annettuihin sudentappolupiin. Idea oli jatkaa yleistä sudenmetsästystä uudentyyppisillä poikkeusluvilla. Ajatus oli, että sosiaalisia poikkeuslupia ei tarvitsisi perustella yhtä hyvin kuin vahinkoperusteisia poikkeuslupia.

Tälle pykäläkikkailulle tuli kuitenkin tappio, kun Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Suomen riistakeskuksen myöntämän luvan. Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala osoitti valituksessaan, että Parikkalan luvan perustelut olivat riittämättömät. Näin ei ollut yleisen edun kannalta erittäin pakottavaa syytä luvan myöntämiseen.

Etelä-Saimaa -lehden mukaan Suomen riistakeskus harkitsee valitusluvan hakemista korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Lisäksi Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi Pohjois-Savon piirimme vastaavan valituksen. Tästä huolimatta riistahallinto joutuu kuitenkin nyt pohtimaan lupalinjaansa uudelleen tätä talvea varten.

Riistahallinnon olisi parasta palata nyt hyvin perusteltujen vahinkoperusteisten poikkeuslupien käyttöön. Lupalinjan tiukentamisen tarvetta korostaa myös susikannan väheneminen.

Lisäksi riistahallinnon on korkea aika toteuttaa salametsästyksen vastainen kampanja. Se luvattiin suden kannanhoitosuunnitelmassa jo vuonna 2015. Maa- ja metsätalousministeriö sanoo määränneensä sen Suomen riistakeskukselle tehtäväksi jo pari kertaa. Mitään ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut.

Susipolitiikasta saadut kokemukset pitää ottaa huomioon myös muiden lajien keskusteluissa merimetsoista hylkeisiin ja vakoposkihanhista naakkoihin. Laillinen metsästys ei näytä lisäävän lajin hyväksyntää. Se vain vahvistaa ajatuskaavaa, jonka mukaan kaikki ongelmat voi ratkaista haulikolla – joko laillisesti tai laittomasti. Tällaisen ajattelun tuloksena on vain syvenevä tappamisen kierre, jolle ei loppua näy.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija.