Ympäristöministeriön ehdotus hallituksen esitykseksi laiksi Hossan kansallispuistosta
Ympäristöministeriölle
Helsinki 14.11.2016
Ympäristöministeriön ehdotus hallituksen esitykseksi laiksi Hossan kansallispuistosta (YM5/5711/2015)
suojeluasiantuntija Paloma Hannonen
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi Hossan kansallispuistosta. Liitto toivottaa uuden kansallispuiston erittäin tervetulleeksi jatkoksi Suomen kansallispuistojen hienoon sarjaan.
Suomen luonnonsuojeluliitto yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa vastusti Metsähallituksen aloittamia hakkuita Hossan alueella vuosina 2011 ja 2012, ja esitti alueen liittämistä osaksi Kalevanpuistoa luonnonsuojelualueena. Kansallispuiston perustamista ovat järjestöjen lisäksi kannattaneet muun muassa matkailuyrittäjät, ja alueen hakkuita vastustava nettiadressi keräsi tuolloin yli 2500 nimeä. Metsähallituksen päätös jäädyttää tuolloin alueen hakkuut oli oikea, samoin kuin päätös muodostaa alueesta kansallispuisto. Kansallispuistorajauksen ulkopuolelle, suoraan siihen rajautuen jää luonnoltaan arvokkaita alueita, joiden säilymisestä on huolehdittava.
Suomen luonnonsuojeluliiton yksityiskohtaisia huomioita
Ympäristöministeriön ehdotuksessa laiksi Hossan kansallispuistosta todetaan, että samalla, kun kansallispuisto perustetaan, kumottaisiin Kylmäluoman ja Hossan retkeilyalueita koskeva valtioneuvoston päätös (758/1979) Hossan retkeilyalueen osalta. Suomen luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että ehdotettu kansallispuistorajaus ei kata koko nykyistä Hossan retkeilyaluetta, ja siten on erittäin tärkeää että valtioneuvoston päätöstä ei kumota niiltä Hossan retkeilyalueen osilta, joita ei sisällytetä kansallispuistoon. Osa kansallispuiston ulkopuolelle jäävistä, nykyisen Hossan retkeilyalueen osista, kuuluu ulkoilulailla ja vesilailla toteutettavaan Hossan Natura 2000 -alueeseen, mutta osa on ainoastaan valtion retkeilyaluetta ilman Natura-statusta. Näiden kansallispuiston ulkopuolelle jätettäviksi esitettyjen ja ei Natura 2000 -verkoston alueiden status heikkenisi, mikä ei käy selvästi ilmi lakiehdotuksesta tai sen taustamuistiosta. Luonnonsuojeluliitto ei pidä tätä tilannetta hyvänä, vaan näiden alueiden säilyminen tulee turvata. Mikäli niiden suojelu haluttaisiin turvata retkeilyalueen sijasta kaavoituksen keinoin, tämä edellyttäisi sitä että ne olisi osoitettu lainvoimaisessa yleiskaavassa asianmukaisin SL-merkinnöin (virkistyskäytön sallivin kaavamääräyksin) jo ennen kuin retkeilyalue niiden osalta lakkautettaisiin.
Lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että jo nykyisin retkeilyalue kuuluu valtaosin Natura 2000 –verkostoon, ja sen alueella suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvat muun muassa boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot ja tulvametsät Muistiossa on mainittu, että alueen nykyiset metsänkäyttörajoitukset ovat vain maisemanhoidollisia, eivät luonnonsuojelullisia. Todellisuudessa alueella siis on jo nykyisin runsaasti luonnonsuojelullisia metsänkäyttörajoituksia edellä mainittujen Natura 2000 – luontotyyppien perusteella.
Muistiossa sekä lakitekstin pykälässä kaksi on ilmoitettu perustettavan kansallispuiston kokonaispinta-alaksi 11 075 hehtaaria. Kuitenkin jos lasketaan yhteen muistiossa ilmoitetut kansallispuiston osa-alueiden pinta-alat – osa Hossan Natura 2000-alueesta (10 162 hehtaaria), Moilasenvaaran Natura 2000 -alue (1559 hehtaaria) sekä Romeikonvaaran talousmetsäalue (640 hehtaaria), tulee kokonaispinta-alaksi 12 361 hehtaaria. Epäselvyyksien välttämiseksi on syytä selvittää mistä ristiriita johtuu, ja oikaista se.
Kansallispuistoehdotuksen rajauksesta
Lakiesityksessä on esitetty, että matkailuun ja virkistyskalastukseen liittyvistä syistä kansallispuiston ulkopuolelle jätettäisiin alueita, jotka kuuluvat joko Hossan ulkoilu- ja vesilailla toteutettavaan Natura 2000 -alueeseen, Hossan retkeilyalueeseen, tai molempiin yhtä aikaa.
Molempiin yhtä aikaa kuuluvista alueista huomattavimmat ovat Seipiniemen-Honkisaaren alue sekä Hypäksen alue. Näiden alueiden jäädessä kansallispuiston ulkopuolelle on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että Metsähallituksen vuonna 2012 alueelle tekemän Natura 2000 -luontotyyppikartoituksen yhteydessä todettujen Natura 2000 -luontotyyppikuvioiden ja muiden arvokkaiden luontokohteiden (kts. liitekartta), sekä samoille alueille tehdyissä lajistokartoituksissa todettujen arvokkaiden lajiesiintymien säilyminen heikentymättöminä turvataan. Julkisella lausuntokierroksella olleessa Hossan Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksessa edellä mainittujen inventointien tuloksia oli jätetty huomioimatta, ja lain suojaamia. Natura-luontotyyppikohteita oli osoitettu metsätalouskäyttöön. Siinä esitetty ratkaisu ei siten ole riittävä edellä mainittujen alueiden luonnonarvojen turvaamiseksi. Molemmat edellä mainitut alueet toimivat myös osana tärkeää Hossan ydinosien ja läheisen Pahamaailman Natura 2000 -alueen välistä metsäekologista käytävää (kts.liitekartta) , ja niiden luonnonarvoja olisi tätä silmälläpitäen edelleen tarpeen kehittää nykyisestä. Lakiesityksen perusteluissa ei ole otettu riittävän yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten kansallispuiston ulkopuolelle mahdollisesti jäävien Natura 2000 -alueen osien luonnonarvot turvataan.
Pelkästään Hossan retkeilyalueeseen mutta ei Natura 2000 -alueeseen kuuluvista, kansallispuiston ulkopuolelle jätettäväksi esitetyistä alueista huomattavin on Niskaselän-Hossanjoen alue. Sen maaluontoon liittyvät merkittävät maisema- ja luonnonarvot sijaitsevat yhtenäisenä kokonaisuutena Hossanjoen saarilla (nro 23 liitekartassa). Niiden turvaaminen onnistuisi kaavoituksen avulla kuten lakiesityksessä on esitettykin. Tämä on toteutettava siten, että käytetään SL-merkintää virkistyskäytön sallivin kaavamääräyksin. Suoraan tähän alueeseen rajautuu niin maisema-, virkistys- kuin luonnonarvoiltaankin huomattavia, valtionmaalla sijaitsevia rantametsiä ja soita (liitekartan numerot 20, 21 ja 22), joilla tällä hetkellä ei ole suojelustatusta. Näiden säilyminen aluetta muuttavalta toiminnalta on turvattava. Nykyisen alueella voimassa olevan rantayleiskaavan MU-merkintä ei tätä takaa.
Perangan reitin etelärannan valtionmaiden rantametsiä ja -soita (liitekartan numerot 13-19) on useammankin tahon toimesta esitetty joko liitettäväksi Hossan kansallispuistoon tai suojeltavaksi muuten. Niiden säilyttäminen hakkuiden ulkopuolella on olennaisen tärkeää matkailulle merkittävän melontareitin erämaisen maiseman säilyttämisen vuoksi. Niillä on myös huomattavaa luonnonsuojelullista arvoa. Luonnontilaisten soiden lisäksi niihin sisältyy muun muassa täysin Natura 2000 -alueen luonnonmetsiin verrattavissa olevia vanhoja ja suojelemattomia luonnonmetsiä (esim. liitekartan alueilla nro 16 ja 18) sekä tulvametsiä (liitekartan alueella nro 17). Osa näistä kuuluu myös rantojensuojeluohjelman rajaukseen.
Perangan reitin etelärannan alueiden säilyminen hakkuiden ja muiden niitä muuttavien toimien ulkopuolella tulisi turvata kaavoituksella (SL-merkintä virkistyskäytön sallivin kaavamääräyksin), mikäli niitä ei liitetä osaksi kansallispuistoa. Tämä pätee myös Perangan reitin varrella sijaitsevaan Iso-Kukkurin länsirantaan saarineen (liitekartan alue nro 10), jolla on huomattava merkitys myös Perangasta Hossaan johtavan retkeilypolun lähimaisemana.
Edellä mainittujen lisäksi ehdotettu kansallispuiston puiston raja on muutamassa muussa kohdassa ekologisesti epätarkoituksenmukainen, koska rajauksen ulkopuolelle on jätetty suoraan siihen rajautuvia, luonnonarvoiltaan huomattavia, toistaiseksi suojelemattomia valtionmaan kohteita (osalla näistä on merkitystä myös maisemalliselta kannalta). Kansallispuiston rajaus kaipaisi näiltä osin tarkistusta.
Tarkistamista vaativia kohteita ovat:
- Liitekartan alue nro 1: Lähde- ja puronvarsisoita, puronvarsimetsiä ja suonreunametsiä
- Liitekartan alue nro 2: Vanhanmetsän ja soiden mosaiikkia, joka jostain syystä on aikanaan
jäänyt pois Natura 2000-rajauksesta, vaikka on jatkoa samanlaiselle, Natura 2000-alueen puolella sijaitsevalle biotoopille. Ollut aikanaan Metsähallituksen omalla päätöksellä suojeltua säästömetsää, nykystatuksesta ei tietoa. Pieneltä osin kuuluu rantojensuojeluohjelman rajaukseen. - Liitekartan alue nro 3: Vanhaa metsää suoraan Natura 2000-alueen rajassa kiinni, jatkoa samanlaiselle Natura 2000-alueen puolella sijaitsevalle biotoopille.
- Liitekartan alueet nro 4: Ehdotetun kansallispuistorajauksen sisällä sijaitsevien soiden vesitalouden palauttamisen kannalta olennaisia ojitettuja soita.
- Liitekartan alueet numero 5: Suoraan ehdotettuun puistonrajaan rajautuvia korpia ja vanhoja metsiä on jätetty rajauksen ulkopuolelle.
- Liitekartan alue nro 6: Aittojoen ja sen länsipuolella olevien, metsätalouskäytössä olevien alueiden väliin sijoittuvia jouto- ja kitumaan soita, Aittojokivarren tulvametsiä ja muita rantametsiä, sekä Alanteenlammen lounaisrannan vanhapuustoinen, maisemallisesti tärkeä luonnonmetsä. Kansallispuiston rajan sijainti joessa ei ole mielekäs, vaan edellä mainitut jokikäytävää ja -, maisemaa suojaavat, arvokkaita biotooppeja sisältävät ja maisemallisesti erittäin merkittävät alueet tulisi myös sisällyttää puistoon.
- Liitekartan alue nro 7: Tästä alueesta tulisi sisällyttää kansallispuistoon Peurolammen länsi-, lounais- ja etelärannan jouto- ja kitumaan suot, sekä Peuropuron länsirannan korpi. Lakiesityksen mukainen rajalinja pitkin Peurolammen länsirantaa ja Peuropuroa ei ole mielekäs koska vesistölle ei jää sen länsirannalle suojavyöhykettä.
- Liitekartan alue nro 8: Peuropuron alajuoksun länsipuolisia soita ja vanhapuustoista harjumetsää.
- Liitekartan alue nro 9: Alimmaisen Peurolammen laskupuron puronvarsimetsää. Retkeilyreitin kannalta maisemallisesti erittäin tärkeä.
- Liitekartan alue nro 11: Kellojoen itärannan joenvarsisoita ja tulvametsiä. Lakiesityksen mukainen rajalinja pitkin Kellojoen uomaa ei ole mielekäs, vaan rajaukseen pitäisi sisällyttää myös joen itäpuolinen suojavyöhyke arvokkaine biotooppeineen.
- Liitekartan alue nro 12: Pikku Salakkolammen etelärannan ja itäpään tulvaisia soita pienine metsäsaarekkeineen.
- Liitekartan alue nro 13: Kellojoen itä- ja pohjoisrannan tulvaisia soita ja rantametsiä. Lakiesityksen mukainen rajalinja pitkin Kellojoen uomaa ei ole mielekäs, vaan rajaukseen pitäisi sisällyttää myös joen itä- ja pohjoispuolinen suojavyöhyke arvokkaine biotooppeineen.
- Liitekartan alue 25: Valtaosin lakiesityksen mukaisen kansallispuistorajauksen sisälle sijoittuvan suon kaakkoisosaan sijoittuva laakso-muodostuma on jätetty tarpeettomasti rajauksen ulkopuolelle.
- Lisäksi:
Liitekartan alue 24: Pääosin Hossan Natura 2000-alueelle sijoittuvan, rehevän suon Natura 2000 -alueen ulkopuolelle jäävä pohjoisosa uhkaa jäädä ilman mitään statusta, mikäli retkeilyalue lakkautetaan.
Päivi Lundvall
Toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Lisätietoja
– suojeluasiantuntija Paloma Hannonen, puh. 050 5323 219, paloma.hannonen@sll.fi
Lisätietoja
Ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen
- +358 50 532 3219
- paloma.hannonen(a)sll.fi
Sinua saattaisi kiinnostaa
Espoo hakkasi rajusti suojelumetsää
Espoon kaupunki hakkasi vuodenvaihteessa jopa satoja kuusia neljän hehtaarin alueella Träskändan luonnonsuojelualueella. Espoon ympäristöyhdistys…
Lue lisää
Aalistunturin puolustajat torjuvat väärää tietoa
Metsähallitus käynnisti tammikuussa hakkuut kansallispuistoksi esitetyllä Aalistunturin alueella Länsi-Lapissa. Luonnonsuojeluliiton…
Lue lisää