Pintaa syvemmälle Kyyjärvellä

Kyyjärvellä käynnistyi vesistölähettilästoiminnan toinen kesä. Toimintaryhmän aktiivinen ydin on pysynyt hyvin kasassa kuluneen talven ja sen ympärille on hyvä innostaa uusia toimijoita. Paikkakunnan pääkesätapahtuma, Kyyjärviviikko oli tänäkin vuonna loistava foorumi esitellä toimintaa ja vesistöasioita (katso Mervi Saukon juttu viime kesän simpukkakoulusta). Sen lisäksi, että tapahtuma antoi valmiit puitteet ja mahdollisuuden ihmisten kohtaamiseen, on se kokemuksenakin hieno.

Vai miltä kuulostaa melontaretki lämpimässä kesäillassa kauniilla Kyyjärvellä? Melonnan ohessa oli mitä luontevinta testata näkösyvyyden mittaamista ja saada kokemus siitä, miten helppoa ja nopeaa se on. Näkösyvyyden mittaaminen ja tuloksen tallentaminen Järviwikin Havaintolähetillä sujuu ensikertalaiseltakin muutamassa minuutissa. Kanoottia eteenpäin puskeva tuuli voi tosin hankaloittaa oikean lukeman saamista, varsinkin jos näkösyvyyslevy laskeutuu hitaasti ja alkaa ennemminkin uida perässä. Itsetehdyssä levyssä tätä voi ennakoida pyörittelemällä muutamia lisämuttereita painoksi.

Kyyjärven näkösyvyys, mittauspaikasta riippuen vain noin puoli metriä tai hieman yli, yllätti monen. Soiden ympäröimä Kyyjärvi on luontaisestikin hyvin tummavetinen, eikä sen näkösyvyydessä koskaan päästä kovin suuriin lukemiin. Ihmisen toiminta valuma-alueella on kuitenkin lisännyt mm. järveen kohdistuvaa kiintoaine- ja humuskuormitusta, mikä nähdään näkösyvyyden pienenemisenä. Luonnontilaista näkösyvyyslukemaa on vaikea arvioida, sillä ympäristöhallinnon avoimesta tietokannasta löytyy mittauksia vasta 70-luvun lopulta alkaen, jolloin järven vedenlaatuun vaikuttava toiminta on jo ollut käynnissä. Vielä parikymmentä vuotta sitten näkösyvyydessä päästiin kuitenkin nykyistä useammin yhteen metriin tai ylikin, ja kaikista alhaisimmat näkösyvyydet, vain 30cm, on mitattu 2000-luvun puolella.

Vesiensuojelun yhtenä haasteena on kansalaisten osallistaminen. Esimerkiksi juuri näkösyvyyden mittaaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin käyttökelpoinen keino tarkastella vedenlaadun muutoksia. Järvenranta-asukkaiden, mökkiläisten ja satunnaisten veneilijöiden eri puolilla järveä tekemillä toistuvilla mittauksilla päästäisiin paremmin kiinni vedenlaadun vaihteluun niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Melontaretken näkösyvyyslevyjä valmistellessani sainkin ajatuksen, että menetelmää voisi saman tien tehdä tutuksi vähän laajemmallekin yleisölle. Olin kuullut, että Kyyjärven martat ja Maaseudun sivistys ry järjestävät iltatapahtuman Kyyjärven satamassa heti pari iltaa melonnan jälkeen ja näkösyvyyslevyjen askartelupistehän sopisi sinne melko hyvin… Yksi puhelinsoitto ja vesistölähettiläs näkösyvyyslevyineen toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi mukaan!

Iltatapahtumassa kiinnostus vedenlaatukysymyksiin ja näkösyvyyden mittaukseen oli suurta, sillä monella oli omakohtaista kokemusta järvien vedenlaadun silmämääräisestä heikkenemisestä. Yli kaksikymmentä näkösyvyyslevyä ja vino pino Vesistöoppaita jäi vedenlaatuasioista kiinnostuneille Kyyjärviviikkojen osallistujille.

Monet mielenkiintoiset keskustelut kyyjärveläisten kanssa antoivat vaihdossa lisätietoa alueesta ja ihmisten huolenaiheista. Jalkautuminen ihmisten pariin ja kiireetön vuoropuhelu antaa paljon eväitä vesistölähettilästoiminnan tai minkä tahansa kansalaisten aktiivisuuteen perustuvan toiminnan kehittämiselle. Vaikka näkösyvyyden mittaus todettiin omien kokeilujen pohjalta totta tosiaan helpoksi kuin mikä, tarvitaan silti uusia ajatuksia siihen, miten kipinä mittauksiin ja tulosten tallentamiseen Havaintolähetillä saadaan kunnolla syttymään.

Anita Pätynen

Kirjoittaja on vesistölähettiläs Freshabit-hankkeessa