Kysymyksiä ja vastauksia

Aikataulu on nopea, mutta se on tarpeen. Suomessa tarvitaan paljon uusia ilmastotoimia. Turpeen poltosta luopuminen olisi tehokas keino, sillä turpeen polton päästöt vastaavat henkilöautoliikenteen päästöjä. Kivihiilen energiakäyttö on kielletty Suomessa vuoteen 2029 mennessä. Kuitenkin valtaosa toimijoista luopuu kivihiilen poltosta jo vuonna 2025. Turve saastuttaa enemmän ja sen poltosta energiaksi pitäisikin luopua jo aiemmin. 90 prosenttia nostetusta turpeesta menee energiakäyttöön.

Suoluonnon ja ilmaston kannalta jokainen vuosi on liikaa. On kuitenkin tärkeää, että lain säätämiselle annetaan sen demokratiassa vaatima aika, ja turvetuottajille ja energiayhtiöille riittävä aika sopeutua tilanteeseen ja tehdä vaadittavat uudet investoinnit. Muutoksen on oltava hallittu ja oikeudenmukainen, jotta se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.

Vaikka vain noin viisi prosenttia Suomessa käytetystä energiasta perustuu turpeeseen, se aiheuttaa yhä 12 – 15 prosenttia päästöistämme. Turpeen energiakäytön päästöt ovat samaa luokkaa kuin 1990-luvun alussa. Esimerkiksi Seinäjoki suunnittelee investointia uuteen turvekattilaan. Turpeen kysyntää ylläpidetään keinotekoisesti politiikalla. Jos turpeen energiakäyttöä verotettaisiin samoin periaattein kuin muita fossiilisia polttoaineita, sen vero olisi kymmenkertainen ja turpeen käyttö vähenisi merkittävästi. Marinin hallitus on päättänyt lähes kaksinkertaistaa turpeen verotuksen, mutta se ei vielä riitä turpeen polton lopettamiseen.

Myös päästöoikeuden hinta vaikuttaa turpeen polttoon, mutta EU:n päästökauppa vaatisi merkittäviä poliittisia uudistuksia, jotta päästöoikeuden hinnalla olisi nykyistä vahvempi ohjausvaikutus turpeen käyttöön. Hallitus kaavailee turpeelle kansallista lattiahintaa, jotta päästöoikeuden hinnan lasku ei heikentäisi turpeen hintaohjausta. Lattiahinta pitäisi asettaa tarpeeksi korkealle, jotta sillä olisi todellista ohjausvaikutusta. Hintaohjaukseen liittyvien epävarmuuksien takia turpeen energiakäyttö on kiellettävä lailla.

Turpeen kaivamisen ja polttamisen lisäksi metsää kasvavien turvemaiden raivaaminen pelloksi on ongelma. Kokonaisuudessaan Suomen metsien raivaaminen pelloiksi aiheuttaa Suomessa noin 1,9 Mt CO2-ekv. päästön vuosittain, mikä vastaa koko jätesektorin päästöjä. Luonnonsuojeluliitto on vaatinut raivauskieltoa ja Marinin hallituksen valmisteleman maankäyttömaksun ulottamista pellonraivaukseen. Suoluontoa uhkaa myös soiden ojittaminen metsätaloutta varten.

Uusia alueita turpeen kaivuuseen perustetaan valitettavasti kaiken aikaa. Näiltä alueilta nostetaan turvetta polttoon, mutta myös muihin käyttötarkoituksiin kuten kuivikkeeksi tai aktiivihiilen raaka-aineeksi.

Tämä pitää osittain paikkansa. Kattiloiden korroosion ehkäisemiseksi metsäbiomassan polttamisen oheen tarvitaan jotakin rikkipitoista ainesta, joka voi olla esimerkiksi turvetta tai jätelietettä. Teknisiä rajoitteita voidaan kuitenkin monissa tapauksissa poistaa tai pienentää suhteellisen pienillä investoinneilla esimerkiksi rikinsyöttölaitteiston asentamiseen.

Päästöjä on tietenkin vähennettävä kaikkialla maailmassa, ja maailma janoaa hyviä esimerkkejä oikeudenmukaisesta energiamurroksesta. Suomella on kaikki mahdollisuudet tehdä muutos nopeasti, meillä on resursseja, osaamista ja vakaa yhteiskunta.. Suomi on maailman soisin maa ja meillä on erityisvastuu sekä soiden luonnosta että soiden mittavan hiilivaraston pitämisessä poissa ilmakehästä. Suomessa päästöt henkeä kohden ovat korkeat (). Turpeen osalta olemme globaalisti iso pelaaja, sillä noin 35 prosenttia globaalista turpeen kaivuusta ja yli 45 prosenttia turpeen energiakäytöstä tapahtuu Suomessa. Kenellä on vastuu, jos ei meillä? Kuka pystyy tähän, jos emme me?

Suomen ilmastopaneelin arvion mukaan Suomen ilmastotavoitteiden ja toimien välillä on yli 19 miljoonan hiilidioksiditonnin kuilu. Turpeen energiakäytöstä luopumalla kuilua voidaan kuroa umpeen.

Turpeen ilmastoa lämmittävät päästöt ovat kaksinkertaiset verrattuna sen tuottamaan energiaosuuteen. Turve-energialla tuotetaan 4 – 7 prosenttia Suomen energiasta, mutta se aiheuttaa 12-15 prosenttia Suomen ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Vuonna 2018 turpeen polton päästöt olivat 6,6 Mt CO2. Turpeen polton lopettaminen on yksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää energiantuotannon ilmastohaittoja.

Lisäksi turpeen kaivuusta tuli 1,8 Mt päästöt vuonna 2018. Noin 15 prosenttia turpeen kaivuun päästöistä tulee kasvu-, kuivike ja ympäristöturpeen nostosta.

Paikallisia CHP-voimaloita (Combined Heat and Power), jotka tuottavat sekä lämpöä että sähköä, on useita kymmeniä ympäri Suomen. Lisäksi turvetta palaa erillisessä lämmöntuotannossa. Yhteensä turvevoimaloita on noin 240 ja niitä löytyy myös Oulun, Kuopion ja Jyväskylän kaltaisista suurista kaupungeista. Monessa voimalaitoksessa turvetta poltetaan yhdessä metsähakkeen kanssa.

Turvetta ei teknisesti tarvita uuden ajan polttokattiloissa. Turpeella tuotettu sähkö ja lämpö voitaisiin korvata suurissa kaupungeissa polttoon perustumattomilla uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten hukkalämmön hyödyntämisellä, rakennusten energiatehokkuutta parantamalla, teollisen mittakaavan lämpöpumpuilla, aurinko- ja tuulivoimalla, syvälämmöllä ja geotermisella energialla. Pienemmillä paikkakunnilla sisämaassa käytössä on myös kestävyyskriteerit täyttävä biomassa, kuten puru, kuori tai pienläpimittainen puu. Kaukolämpöverkon monopoliasema on purettava sallimalla hajautetusti uusiutuvilla tuotetun lämpöenergian syöttäminen kaukolämpöverkkoon.

Suomessa on voimassa laki kivihiilen energiakäytön kieltämiseksi, jonka myötä kivihiilen energiakäyttö loppuu viimeistään vuonna 2029. Kivihiiltä myös verotetaan turvetta ankarammin. On hyvin epätodennäköistä, että kivihiili korvaisi turvetta, mutta ilman turpeen energiakäytön kieltävää lakia turve voi korvata kivihiiltä, mikä olisi vastoin kivihiililain tarkoitusta vähentää päästöjä.

Turve ei voi olla huoltovarmuuspolttoaine, sillä sen hyödyntäminen on kestämätöntä. Huoltovarmuus elää ajassa ja se voidaan varmistaa hyödyntämällä monipuolista palettia uusiutuvan energian muotoja, jotka ovat kotimaisia. Jotta energiaa riittää joka hetki, uudet energian varastointimuodot ovat tärkeitä, mutta myös hyvät siirtoyhteydet maan sisällä ja naapurimaihin, jotta vaihtelevaa sähköntuotantoa on koko ajan saatavilla jostain.

Puulla ei voida kestävästi korvata kaikkea turpeen polttoa, sillä metsäenergia ei ole hiilineutraalia. Tämän takia tarvitaan nopeasti investointituki polttoon perustumattomiin uusiutuviin energiamuotoihin siirtymiseksi. Vastaava tuki on osoitettu kivihiilestä luopuville yrityksille. Hyviä vaihtoehtoja löytyy jo paljon, ja esimerkiksi Mäntsälässä, Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Kuopiossa tuotetaan kaukolämpöä datakeskusten, jäteveden tai isojen kiinteistöjen hukkalämmöstä.

Lisäksi Suomen tulee asettaa tieteenmukaiset kestävyyskriteerit metsäbiomassalle, jotta niiden käytön ilmastohyöty voidaan taata. Suomen on siis luovuttava kantojen, järeän runkopuun (mukaan lukien lahopuun) ja jalostuskelpoisen kuitupuun energiakäytöstä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi verottamalla kyseisiä jakeita.

VTT on arvioinut, ettei päästöoikeuden hinta kasva merkittävästi vuoden 2020 alusta seuraavan vuosikymmenen aikana. Suomen ei kannata jäädä odottelemaan EU-päätöksiä päästökaupan vahvistamiseksi.

Noin puolet suoluontotyypeistä koko maassa on uhanalaisia. Etelä-Suomessa suoluontotyypeistä yli 80 prosenttia on uhanalaisia. Soiden tilaa ei siis pidä huonontaa ihmisen toiminnalla enää millään tavalla. Sammalesta kuorittu suo on päästölähde useiden vuosien ajan. Luonnonsuojeluliiton mielestä sammalenkeruuta pitää ohjata ympäristöluvilla. Se tulisi myös ohjata luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille, ojitetuille soille. Tämä olisi myös valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista.

Turvesuon kuivatusvaiheessa tulee aina päästöjä vesistöihin, samoin tulvahuippuja keväällä. Suurin osa turvesoilta ja ojituksista karkaavasta orgaanisesta aineksesta on pieniä partikkeleja ja liukoista humusta. Näitä ei haittoja arvioitaessa lasketa kiintoainepäästöiksi. Ominaiskuormitusluku kertookin vain osan todellisesta huuhtoumasta. Ennen turpeen polton lopettamista ja siirtymävaiheessa on tärkeää käyttää parhaita mahdollisia vesiensuojelutapoja.

Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan soiden lajistolla menee tällä hetkellä heikosti. Lajien uhanalaistuminen jatkuu kaikissa elinympäristöissä, mutta soilla erityisen nopeasti. Suurin negatiivinen muutos on tapahtunut soiden perhosilla, joita uhkavat lähinnä ojitus ja turpeenkaivuu. Myös suolintujen kannat laskevat ja aiemmin tehdyistä ojituksista johtuva soiden kuivuminen jatkuu edelleen. Suoluontotyypeistä yli puolet on valtakunnallisesti uhanalaisia. Yhdenkään suoluontotyypin kehityksen ei arvioida olevan myönteinen. Toimia tarvitaan.

Turpeen kaivaminen aiheuttaa jonkun verran ravinnepäästöjä. Soilta vapautuva orgaaninen aines muodostaa mökkijärvien rannoille kertyvää turvelietettä. Vettyessään kuiva turveaines täyttää järvien pohjia lietteellä. Lisääntynyt orgaaninen aines aiheuttaa lisäksi vesistöissä happikatoa, mikä puolestaan vapauttaa järvien pohjaan kertynyttä fosforia ja siten rehevöittää koko vesistöä. Kun turvekerros kaivamisen seurauksena ohenee, kasvaa myös happaman huuhtouman riski alueen vesiin. Pohjaveden korkeus voi alentua turvetuotannon seurauksena, jos kaivuualue rajautuu tai on lähellä pohjavesialuetta. Myös pohjaveden laatu voi kärsiä tällöin ja veden rauta-, mangaani ja humuspitoisuus voi lisääntyä. Päästöt vaihtelevat alueellisesti ja ajallisesti.

Suomen ympäristökeskuksen mallinnuksen mukaan turvealan työllistävä vaikutus oli vuonna 2015 yhteensä noin 2 500 henkilötyövuotta, toisin sanoen 0,1 prosenttia Suomen kokonaistyöllisyydestä. Turvetoimialaa edustavan Bioenergia ry:n mukaan turvetuotannon suora työllisyysvaikutus on 2 300 henkilötyövuotta ja välillinen työllistävä vaikutus oli noin 4 200 henkilötyövuotta. Välillinen vaikutus ei ole suoraan turpeen käytössä kiinni. Turvealalla moni työskentelee osa-aikaisena ja kausityöntekijöinä, eli heillä elinkeino muodostaa useammasta osa-alueesta. Paikallisesti työllisyysvaikutukset voivat olla kuitenkin merkittäviä esimerkiksi Pohjanmaalla.

Turpeen kaivamisen arvonlisäys suhteessa tuotokseen on verrattain matala. Siten hyvin suunnitellusti talouden painopistettä on mahdollista siirtää kohti korkeamman arvonlisäyksen tuotantoa. Turpeesta luovuttaessa uusia investointeja tarvitaan useille sektoreille, mikä ainakin osittain korvaa aiempia kotimaisia työpaikkoja.

Turpeesta tulee luopua oikeudenmukaisesti ja Luonnonsuojeluliitto kannattaa alueellisten siirtymäsuunnitelmien laatimista paikallisia asukkaita osallistaen. EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta on tarjolla satoja miljoonia euroja Suomelle vuosille 2021-2027 oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi. Rahoitusta voidaan kohdistaa mm. elinkeinopohjan laajentamiseen, pieninvestointeihin, uudelleenkoulutukseen, eläköitymiseen tai muutosturvaan.

Turve on kertynyt soihin tuhansia vuosia. Siihen sitoutunut hiili vapautuu hyvin nopeasti, olipa käyttötapa sitten polttaminen, kasvualustat tai aktiivihiili. Mikäli tuotteet hajoavat nopeammin kuin 50-100 vuodessa ilmastovaikutus on sama kuin turpeen poltolla, arvioi Suomen ympäristökeskus.

Vaihtoehtoiset käyttötavat vaativat usein uusien turvetuotantoalueiden avaamista, sillä esimerkiksi aktiivihiilen tuotanto vaatii erittäin korkealaatuista turvetta, jota voidaan kaivaa vain osasta suota. Polttoturpeen nostamiseen verrattuna kaivuualueet ovat merkittävästi pienempiä, mikä tietysti pienentää myös haittoja. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmia. Vaikka esimerkiksi aktiivihiilen tuotantoa varten alat ovat pienempiä, ne tuhoavat ekosysteemit paljon laajemmalta alueelta, koska vesitasapaino muuttuu aina koko suolla.

Uusien käyttötapojen etsiminen turpeelle on vain yhden kestämättömän toiminnan korvaamista toisella. Esimerkiksi aktiivihiilen tuotantoon voidaan käyttää myös muita raaka-aineita kuten puuta. Turve kuuluu suohon, ja siellä on sen paras käyttötarkoitus.

Kaikkien yritysten ja erityisesti valtio-omisteisten yhtiöiden, tulee suunnata toimensa 1,5 asteen lämpenemisrajan mukaiseksi. Lisäksi valtionyhtiöiden on tunnistettava oman toimintansa ilmastovaikutukset, vaikutukset ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle sekä asetettava niille verrokkiyhtiöihin nähden kunnianhimoiset mitattavat tavoitteet. Irlannissa valtion energiayhtiöt tukevat rahallisesti siirtymää irti turpeesta sekä pyrkivät aktiivisesti luomaan uusia työpaikkoja siirtymällä uusille markkinoille, kuten esimerkiksi kierrätykseen ja tuulivoimatuotantoon. Vapo voisi toimia samoin.

On ollut selvää jo vuosia, että turpeesta on luovuttava, ja yhtiöiden olisi pitänyt sopeuttaa oma toimintansa tähän viimeistään Pariisin ilmastosopimuksen solmimisen ja kivihiilen energiakäytön kieltämisen jälkeen. On yritysten velvollisuus seurata ja ennakoida yhteiskunnallista kehitystä eikä kellään tule olla oikeutta pilata yhteistä ympäristöämme.

Kun kivihiilen energiakäytön kieltävää lakia säädettiin, perustuslakivaliokunta totesi, ettei perusteita energiayhtiöiden kompensaatioille ole, sillä yritykset ja muut elinkeinon harjoittajat eivät voi perustellusti odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevän lainsäädännön pysyvän muuttumattomana.

Yrityksille ei tule maksaa korvauksia, mutta on tärkeää, että niille mahdollistetaan tukiaisia uusiin investointeihin. Tämä on mahdollista esimerkiksi EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston avulla.

Kotimaisista vaihtoehdoista turpeelle ainakin biojätekompostia, mädätettyä ja kompostoitua jätevesilietettä, puukuitua, ruokohelpeä, järviruokoa ja hamppua on testattu Suomessa.

Turpeessa ei ole ravinteita, vaan se lähinnä pidättää kosteutta ja vaikuttaa kasvualustan rakenteeseen. Esimerkiksi kompostipohjaiset multaseokset tarjoavat kasveille ravinteita ja hivenaineita, joita kasvit tarvitsevat. Pitkään säilyvä biohiili puolestaan on kasviperäinen maanparannusaine, joka oikein käytettynä sitoo vettä ja ravinteita itseensä ja parantaa näin maan tai kasvualustan ravinnetilannetta. Hapettomasti palavaa biohiiltä valmistetaan esimerkiksi käsittelemättömästä jätepuusta tai kuivasta kasvijätteestä.

Yksi mahdollisuus korvaavaksi raaka-aineeksi on muissa prosesseissa ylijääneistä koivunpaloista saatava musta pigmentti, joka sitoo ihosta epäpuhtauksia kuten turve.

Hiilivarasto kuvaa koko sitoutuneen hiilen määrää esimerkiksi suohon. Hiilinielulla taas tarkoitetaan vuoden aikana tapahtunutta kasvua hiilivarastossa eli vuoden aikana sitoutuneen hiilidioksidin määrää. Metsät ovat Suomen merkittävin vuotuinen hiilinielu, mutta suot ovat ylivoimaisesti Suomen suurin hiilivarasto. Niihin on sitoutunut noin 6000 miljoonaa tonnia hiiltä, mikä vastaisi Suomen nykypäästöjä lähes 400 vuoden ajalta.

Irlanti on päättänyt lopettaa turpeen polton 2020-luvulla. Kansallisen turveyhtiön Bord na Mónan strategiassa turpeen energiakäyttö loppuu vuonna 2028 ja turpeen käyttö kasvuturpeena vuoteen 2030 mennessä. Kuitenkin muutos on tapahtunut siellä markkinaehtoisesti valtionyhtiön vetämänä jo nopeammin ja turpeen poltto päättyy vuoteen 2023.

Myös Ruotsissa energiaturpeen käyttö on vähentynyt merkittävästi. Ruotsi rajoittaa voimakkaasti turpeen kaivuuta lupaprosessin kautta, turvetuotantoalueilla on kiinteistövero ja alueiden jälkikäyttötoimet ovat pakollisia.