Ylikulutuksen hinta on luontokato

Perjantaina vietetään taas Black Friday -päivää, joka yllyttää meitä niin sanottuja kuluttajia ostoksiin superalennuksilla ja megatarjouksilla. Tyypilliseen tapaan tämäkin kulutusspektaakkeli on venynyt pituudessa, ja monessa ostoskeskuksessa se tunnetaankin nykyään kokonaisena Black Week -viikkona.

Ylikulutus on kuitenkin laajempi ongelma, sillä kulutuskeskeisessä kasvutaloudessamme jokainen päivä on ylikulutuspäivä. Suomi kuluttaa luonnonresursseja yli kolmen ja puolen maapallon verran vuodessa, mikä tarkoittaa, että olimme tänä vuonna kuluttaneet oman osuutemme maailman luonnonvaroista jo maaliskuun 31. päivänä. Marraskuun Black Friday -ostokset tehdään siis velaksi luonnolle. Tuotteiden todellista hintaa ei mitata euroissa, vaan luontokadossa.

Luontokadon juurisyy on ylikulutus. Luonnonvarojen ylikulutus aiheuttaa luontokatoa pääasiallisesti viidellä tavalla: maan- ja merenkäytön ja elinympäristöjen muutoksilla, hyödyntämällä lajeja suoraan ravintona tai muina hyödykkeinä, ilmaston kuumenemisen kautta, ympäristön saastuttamisella, ja lajien siirtämisellä vieraille alueille. Näiden syiden seurauksena luontokato on nyt nopeampaa kuin kertaakaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Hallitustenvälinen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneelin (IPBES) mukaan seuraavan vuosisadan aikana yhtä miljoonaa eliölajia kahdeksasta uhkaa sukupuutto, ja tuoreen tutkimuksen mukaan luku voi nousta jopa kahteen miljoonaan.

Luontokato on todellisuutta myös Suomessa. Täällä uhanalaisia lajeja on noin 2 667 eli 11,9 prosenttia kaikista arvioiduista lajeista. Suomalaisista luontotyypeistä jopa lähes puolet, 48 prosenttia, on uhanalaisia, eli vaarassa kadota kokonaan. Lisäksi Suomi ulkoistaa merkittävän osan ylikulutuksen haitoista rajojensa ulkopuolelle.

Luontotuhoista huolimatta kulutus nähdään yhä pääsääntöisesti hyvänä ja tavoiteltavana asiana niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla. Puhutaan esimerkiksi positiiviseen sävyyn ”kukoistavasta” ja ”toipuvasta” taloudesta tai ”kulutusjuhlasta”, kun kulutus kasvaa, ja vastaavasti ”näivettymisestä”, kun kulutus laskee. Ylikulutuksen ongelmista taas vallitsee verrattain syvä hiljaisuus; esimerkiksi hallitusohjelmassa ylikulutusta ei edes mainita.

Se, mikä on luonnon kannalta kestämätöntä, ei voi jatkua. Jos emme hillitse ylikulutusta, meitä odottaa mustan perjantain lisäksi synkänmusta tulevaisuus. Suunnan muuttamiseen tarvitaan jokaista, sillä tekoja tarvitaan kaikilla tasoilla ja sektoreilla: yksilötasolla, elinkeinoelämässä, kansalaisyhteiskunnassa ja politiikassa.

Lue lisää luontokadosta.

Jessica Finnilä
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton verkkoviestinnän asiantuntija

Lisätietoja