Sekaisin luonnonkukista – Näin aloitin kas­vi­har­ras­tuk­sen

Blogi

Kukkivien kasvien tunnistaminen on helppo, hauska ja ilmainen harrastus. Kasvit eivät lennä tai juokse karkuun, ja osaaminen karttuu vauhdilla! Luonnonsuojeluliiton toimituspäällikkö Liisa Hulkko kertoo, miten innostui tutkimaan kukkivia luonnonkasveja ja antaa vinkkejä kasviharrastuksen aloittamiseen.

Tänä keväänä se tapahtui: hurahdin kasveihin! Poikkeuskevään aikana oli aikaa tarkkailla kevään etenemistä lähiluonnossa. Tuntui poikkeuksellisen hyvältä nähdä, miten kasvit nousevat mullan seasta ja kurkottavat kohti valoa. Jokainen avautuva kukan nuppu tuntui huokuvan toivoa. Elämä jatkuu.

Kun aloin seurata luonnonkukkien kevättä, aloin miettiä, mitä nuo kaikki lajit ovatkaan. Olen nimittäin ihan tavis lajitietojeni osalta. Ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet olivat toki tuttuja, mutta sitten kiinnitin huomiota siihen, että kotini pihapiiriin ja teiden varsille nousi pieniä hentoisia kukkakasveja.

Selvitin kasvikirjan ja Luontoportin tunnistustoiminnon avulla, että olen nähnyt hentolituruohon, lutukan ja litulaukan. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä luhtalitukka. Kun aloin ihmetellä hassunkuuloisia nimiä, opin että litu on tavallaan kasvin hedelmä. Lutukalla se on sydämen mallinen. Aiemmin en huomannutkaan näitä valkokukkaisia lajeja, mutta nyt minä tunnistan ne – hurraa! Ja opinpa senkin, että vaatimaton lituruoho on tutkijoiden ahkera apuri. Se paljastaa maamiinoja ja on käynyt jopa avaruudessa.

Lutukasta on iloa pitkään, sillä se kukkii keväästä aina lokakuuhun asti. Lutukan nimi on helppo painaa muistiin: onhan tuolla ”lutusella” sydämen malliset ”lehdet” eli litut.

Aloin kirjata lajeja ylös ja huomaamattani hurahdin kasviharrastukseen. Kävellessäni haravoin katseellani pientareita ja polun varsia. Kyykistyn tutkimaan ja kuvaamaan kasveja. Aluksi räppäsin kuvat nopeasti, mutta nyt olen oppinut tarkemmin tarkkailemaan kukintoa, vartta, lehtiä ja painamaan mieleeni kasvuympäristön. Jos kasvi on yleinen ja lajin tunnistaminen on vaikeaa, nappaan yhden mukaani ja tutkin kasvia kotona. Harvinaisia ja rauhoitettuja lajeja ei tietenkään saa poimia.

Peltokanankaali on niin näyttävä väriläiskä, että luulisi ettei sen ohitse voi kävellä. Mutta harva silti tuntee tätä pientareet keltaiseksi mereksi muuttavaa kasvilajia.

Nyt kukkivia kasveja on kertynyt jo yli 90 lajia (lista blogin lopussa). Maaliskuussa kukkivia lajeja oli vain muutama. Huhtikuussa kertyi parikymmentä lajia, ja toukokuussa luonto puhkesi toden teolla kukkaan. Säiden vaikutus oli helppo huomata. Lämmin talvi ja kevät käynnistivät kukkakauden Etelä-Suomessa tavallista aikaisemmin. Toukokuun alussa, kun räntäsateet räimivät kevätluontoa, odotin kolme pitkää viikkoa, että lähiniityn päivänkakkara vihdoin avaa nuppunsa ja saan laskettua sen mukaan listalleni. Kohta lämpimien ilmojen myötä näin pikkuisen mäkitervakon, joka kukkii yleensä keskikesällä.

Suurimman osan lajeista olen löytänyt lähiluonnosta aivan tavallisilta tienpientareilta, puistojen reunoilta ja kallioilta, ja laskujeni mukaan noin 40 lajia kasvaa aivan kerrostalomme pihapiirissä. Innostuksen kasvaessa piti käydä kurkistamassa esimerkiksi Helsingin Mustavuoren ja Karkalin luonnonpuiston kukka-aarteisiin. Lehdoista bongasin esimerkiksi imikän, keltavuokon ja kevätlinnunherneen.

Kevätlinnunherne ja kevätlinnunsilmä ovat ilahduttavat näky. Niitä ei välttämättä löydy aivan lähiluonnossa, ellei satu asumaan esimerkiksi Helsingin Mustavuoren kupeessa.

Harrastus koukuttaa, ja lapseni ja puolisonikin osoittelevat minulle kasveja. Mikä tuo on? Entä tämä? On mukavaa, kun osaan aika usein jo sanoa, mistä lajista on kyse. Eikä sekään haittaa, jos lajia ei tunne – päinvastoin, koska silloin saatan saada uuden lajin listalleni! Kasviharrastuksen lomassa tulee tarkkailtua koko perheen voimin myös kimalaisia, perhosia, koppakuoriaisia ja hämähäkkejä.

Jos kasviharrastuksen aloittaa kesällä, kun kukkia on enemmän kuin alkukeväästä, suosittelen rajaamaan aluksi alueen ja tutkimaan vaikkapa oman pihapiirin lajeja. Luonnonkukkien päivää vietetään tänä vuonna 14.6. Teemapäivänä innostetaan luonnonystäviä tekemään kasviretki omalla pihalla tai lähiympäristössä. Kuvaa pihapiirisi lajit ja laita kuvat sosiaaliseen mediaan tunnisteella #luonnonkukat. Tervetuloa kukkean harrastuksen pariin!

Liisa Hulkko

Kirjoittaja on Luonnonsuojelija-lehden toimituspäällikkö

Lue lisää

  • Osallistu Luonnonkukkien päivään: www.sll.fi/luonnonkukat
  • Tunnistatko ja löydätkö nämä 10 luonnonkukkaa? Lue juttu.
  • Käytä Luontoportin tunnistusopasta.
  • Kasvikirjoja voi hankkia vaikkapa divaarista. Vanhoillakin pääsee aika pitkälle, vaikka jonkun lajin nimeä olisi matkan varrella tarkistettukin.

Kun tavallisia ruohikon keskellä kasvavia pieniä kasveja katsoo tarkemmin, huomaa kuinka upeita ne ovatkaan. Maahumalan kukat ovat eksoottisen näköisiä. Kuva: Liisa Hulkko

Omia lajihavaintojani keväältä 2020

Lajit ovat suurin piirtein tunnistusjärjestyksessä, mutta eivät tarkasti. Suurin osa kasveista on löytynyt Helsingistä. Lajintunnistukset ovat pääosin omiani, joten täysin varmoja ne eivät ole.

Rajaus siitä, mitä kukkivia lajeja lasken mukaani, on oma päätökseni, koska tämä on oma harrastukseni. En laskenut istutettuja puutarhalajeja, mutta joitakin selvästi luontoon levinneitä pääsi mukaan. Haitallisista vieraslajeista tekisi kyllä mieli laskea miinuspisteitä, koska ne vievät tilaa hennommilta luonnonkukilta. Jätin alunperin puut pois listaltani, vaikka nekin kukkivat, mutta nyt olen kyllä alkanut nostaa katsetta korkeammallekin. Heinätkin alkavat jo houkutella eli loppua ei näy!

  1. Sinivuokko
  2. Leskenlehti
  3. Näsiä
  4. Valkovuokko
  5. Rentukka
  6. Lutukka
  7. Keltavuokko
  8. Keto-orvokki
  9. Metsäorvokki
  10. Ahomansikka
  11. Käenkaali eli ketunleipä
  12. Mustikka
  13. Peltokanankaali
  14. Kevätkynsimö
  15. Kevättaskuruoho
  16. Voikukka
  17. Hentolituruoho
  18. Imikkä
  19. Heinätähtimö
  20. Puna-ailakki
  21. Luhtalemmikki
  22. Kevätleinikki
  23. Keltamo
  24. Poimulehti
  25. Litulaukka
  26. Valkopeippi
  27. Pikkukäenrieska
  28. Haisukurjenpolvi
  29. Ruoholaukka
  30. Niittysuolaheinä
  31. Peltolemmikki
  32. Valkoailakki
  33. Koiranputki
  34. Suokukka
  35. Tupasvilla
  36. Kevätlinnunsilmä
  37. Kevätlinnunherne
  38. Kevättähtimö
  39. Ojakellukka
  40. Orvontädyke
  41. Maahumala
  42. Nurmitädyke
  43. Tuomi
  44. Pelto-orvokki
  45. Niittyhumala
  46. Mukulaleinikki
  47. Metsätähti
  48. Suo-orvokki
  49. Luhtalitukka
  50. Peltosaunio
  51. Nokkonen
  52. Niittyleinikki
  53. Komealupiini
  54. Puolukka
  55. Juolukka
  56. Merisaunio
  57. Kalliokielo
  58. Sudenmarja
  59. Hilla
  60. Suopursu
  61. Mäkitervakko
  62. Metsätähtimö
  63. Peltokurjennokka
  64. Pölkkyruoho
  65. Päivänkakkara
  66. Hoikkahopeahanhikki
  67. Silmäruoho (joku niistä)
  68. Terttuselja
  69. Pihatähtimö
  70. Rönsyleinikki
  71. Kielo
  72. Oravanmarja
  73. (villi) punaherukka
  74. Hevonhierakka
  75. Puistolemmikki
  76. Pihasaunio
  77. Kotipihlaja
  78. Mäkivirvilä
  79. Ketohanhikki
  80. Peltohatikka
  81. Huopakeltano
  82. Punapeippi
  83. Puna-apila
  84. Punasolmukki
  85. Aitovirna
  86. Käenkukka
  87. Keltamaite
  88. Hietalemmikki
  89. Valkoapila
  90. Metsäkurjenpolvi
  91. Peltotaskuruoho
  92. Ruotsinlituruoho
Kaikki keltaiset kukkatupsut eivät ole voikukkia. Tässä huopakeltano. Keltanot ovat yksi monimuotoisimmista kasviryhmistämme. Ja ne voikukat.. niitäkin on Suomessa yli 500 lajia. Kuva: Liisa Hulkko

Ajankohtaista