Sekaisin luonnonkukista – Näin aloitin kasviharrastuksen
–
Kukkivien kasvien tunnistaminen on helppo, hauska ja ilmainen harrastus. Kasvit eivät lennä tai juokse karkuun, ja osaaminen karttuu vauhdilla! Luonnonsuojeluliiton toimituspäällikkö Liisa Hulkko kertoo, miten innostui tutkimaan kukkivia luonnonkasveja ja antaa vinkkejä kasviharrastuksen aloittamiseen.
Tänä keväänä se tapahtui: hurahdin kasveihin! Poikkeuskevään aikana oli aikaa tarkkailla kevään etenemistä lähiluonnossa. Tuntui poikkeuksellisen hyvältä nähdä, miten kasvit nousevat mullan seasta ja kurkottavat kohti valoa. Jokainen avautuva kukan nuppu tuntui huokuvan toivoa. Elämä jatkuu.
Kun aloin seurata luonnonkukkien kevättä, aloin miettiä, mitä nuo kaikki lajit ovatkaan. Olen nimittäin ihan tavis lajitietojeni osalta. Ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet olivat toki tuttuja, mutta sitten kiinnitin huomiota siihen, että kotini pihapiiriin ja teiden varsille nousi pieniä hentoisia kukkakasveja.
Selvitin kasvikirjan ja Luontoportin tunnistustoiminnon avulla, että olen nähnyt hentolituruohon, lutukan ja litulaukan. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä luhtalitukka. Kun aloin ihmetellä hassunkuuloisia nimiä, opin että litu on tavallaan kasvin hedelmä. Lutukalla se on sydämen mallinen. Aiemmin en huomannutkaan näitä valkokukkaisia lajeja, mutta nyt minä tunnistan ne – hurraa! Ja opinpa senkin, että vaatimaton lituruoho on tutkijoiden ahkera apuri. Se paljastaa maamiinoja ja on käynyt jopa avaruudessa.
Aloin kirjata lajeja ylös ja huomaamattani hurahdin kasviharrastukseen. Kävellessäni haravoin katseellani pientareita ja polun varsia. Kyykistyn tutkimaan ja kuvaamaan kasveja. Aluksi räppäsin kuvat nopeasti, mutta nyt olen oppinut tarkemmin tarkkailemaan kukintoa, vartta, lehtiä ja painamaan mieleeni kasvuympäristön. Jos kasvi on yleinen ja lajin tunnistaminen on vaikeaa, nappaan yhden mukaani ja tutkin kasvia kotona. Harvinaisia ja rauhoitettuja lajeja ei tietenkään saa poimia.
Nyt kukkivia kasveja on kertynyt jo yli 90 lajia (lista blogin lopussa). Maaliskuussa kukkivia lajeja oli vain muutama. Huhtikuussa kertyi parikymmentä lajia, ja toukokuussa luonto puhkesi toden teolla kukkaan. Säiden vaikutus oli helppo huomata. Lämmin talvi ja kevät käynnistivät kukkakauden Etelä-Suomessa tavallista aikaisemmin. Toukokuun alussa, kun räntäsateet räimivät kevätluontoa, odotin kolme pitkää viikkoa, että lähiniityn päivänkakkara vihdoin avaa nuppunsa ja saan laskettua sen mukaan listalleni. Kohta lämpimien ilmojen myötä näin pikkuisen mäkitervakon, joka kukkii yleensä keskikesällä.
Suurimman osan lajeista olen löytänyt lähiluonnosta aivan tavallisilta tienpientareilta, puistojen reunoilta ja kallioilta, ja laskujeni mukaan noin 40 lajia kasvaa aivan kerrostalomme pihapiirissä. Innostuksen kasvaessa piti käydä kurkistamassa esimerkiksi Helsingin Mustavuoren ja Karkalin luonnonpuiston kukka-aarteisiin. Lehdoista bongasin esimerkiksi imikän, keltavuokon ja kevätlinnunherneen.
Harrastus koukuttaa, ja lapseni ja puolisonikin osoittelevat minulle kasveja. Mikä tuo on? Entä tämä? On mukavaa, kun osaan aika usein jo sanoa, mistä lajista on kyse. Eikä sekään haittaa, jos lajia ei tunne – päinvastoin, koska silloin saatan saada uuden lajin listalleni! Kasviharrastuksen lomassa tulee tarkkailtua koko perheen voimin myös kimalaisia, perhosia, koppakuoriaisia ja hämähäkkejä.
Jos kasviharrastuksen aloittaa kesällä, kun kukkia on enemmän kuin alkukeväästä, suosittelen rajaamaan aluksi alueen ja tutkimaan vaikkapa oman pihapiirin lajeja. Luonnonkukkien päivää vietetään tänä vuonna 14.6. Teemapäivänä innostetaan luonnonystäviä tekemään kasviretki omalla pihalla tai lähiympäristössä. Kuvaa pihapiirisi lajit ja laita kuvat sosiaaliseen mediaan tunnisteella #luonnonkukat. Tervetuloa kukkean harrastuksen pariin!
Liisa Hulkko
Kirjoittaja on Luonnonsuojelija-lehden toimituspäällikkö
Lue lisää
- Osallistu Luonnonkukkien päivään: www.sll.fi/luonnonkukat
- Tunnistatko ja löydätkö nämä 10 luonnonkukkaa? Lue juttu.
- Käytä Luontoportin tunnistusopasta.
- Kasvikirjoja voi hankkia vaikkapa divaarista. Vanhoillakin pääsee aika pitkälle, vaikka jonkun lajin nimeä olisi matkan varrella tarkistettukin.
Omia lajihavaintojani keväältä 2020
Lajit ovat suurin piirtein tunnistusjärjestyksessä, mutta eivät tarkasti. Suurin osa kasveista on löytynyt Helsingistä. Lajintunnistukset ovat pääosin omiani, joten täysin varmoja ne eivät ole.
Rajaus siitä, mitä kukkivia lajeja lasken mukaani, on oma päätökseni, koska tämä on oma harrastukseni. En laskenut istutettuja puutarhalajeja, mutta joitakin selvästi luontoon levinneitä pääsi mukaan. Haitallisista vieraslajeista tekisi kyllä mieli laskea miinuspisteitä, koska ne vievät tilaa hennommilta luonnonkukilta. Jätin alunperin puut pois listaltani, vaikka nekin kukkivat, mutta nyt olen kyllä alkanut nostaa katsetta korkeammallekin. Heinätkin alkavat jo houkutella eli loppua ei näy!
- Sinivuokko
- Leskenlehti
- Näsiä
- Valkovuokko
- Rentukka
- Lutukka
- Keltavuokko
- Keto-orvokki
- Metsäorvokki
- Ahomansikka
- Käenkaali eli ketunleipä
- Mustikka
- Peltokanankaali
- Kevätkynsimö
- Kevättaskuruoho
- Voikukka
- Hentolituruoho
- Imikkä
- Heinätähtimö
- Puna-ailakki
- Luhtalemmikki
- Kevätleinikki
- Keltamo
- Poimulehti
- Litulaukka
- Valkopeippi
- Pikkukäenrieska
- Haisukurjenpolvi
- Ruoholaukka
- Niittysuolaheinä
- Peltolemmikki
- Valkoailakki
- Koiranputki
- Suokukka
- Tupasvilla
- Kevätlinnunsilmä
- Kevätlinnunherne
- Kevättähtimö
- Ojakellukka
- Orvontädyke
- Maahumala
- Nurmitädyke
- Tuomi
- Pelto-orvokki
- Niittyhumala
- Mukulaleinikki
- Metsätähti
- Suo-orvokki
- Luhtalitukka
- Peltosaunio
- Nokkonen
- Niittyleinikki
- Komealupiini
- Puolukka
- Juolukka
- Merisaunio
- Kalliokielo
- Sudenmarja
- Hilla
- Suopursu
- Mäkitervakko
- Metsätähtimö
- Peltokurjennokka
- Pölkkyruoho
- Päivänkakkara
- Hoikkahopeahanhikki
- Silmäruoho (joku niistä)
- Terttuselja
- Pihatähtimö
- Rönsyleinikki
- Kielo
- Oravanmarja
- (villi) punaherukka
- Hevonhierakka
- Puistolemmikki
- Pihasaunio
- Kotipihlaja
- Mäkivirvilä
- Ketohanhikki
- Peltohatikka
- Huopakeltano
- Punapeippi
- Puna-apila
- Punasolmukki
- Aitovirna
- Käenkukka
- Keltamaite
- Hietalemmikki
- Valkoapila
- Metsäkurjenpolvi
- Peltotaskuruoho
- Ruotsinlituruoho