Kansalaisaloite: Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä metsästyslaissa
–
Metsästys on monille uhanalaisille lajeille ylimääräinen kuolinsyy, jota olisi nopeinta ja helpointa vähentää. Yksi mahdollisuus olisi rajoittaa metsästystä asteittain uhanalaisuuden mukaan.
KAA 9/2021 vp
Ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
MmV Kirjallinen asiantuntijalausunto 24.2.2022
KAA 9/2021 vp Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä metsästyslaissa
Kansalaisaloite on lähtöisin suomalaisten huolesta, koska metsästyslain 20 §:n metsästyksen kestävän käytön periaatetta ei ole riittävästi toimeenpantu. Tarvitaan lisäsääntelyä, jolla vähennetään helpoimmin ja nopeimmin poistettavaa ylimääräistä uhanalaisten lajien kuolleisuutta eli metsästystä.
On ymmärrettävää, ettei tieteellisesti määriteltyjä uhanalaisluetteloja voi suoraan siirtää lainsäädäntöön. Sääntelyn tulee tapahtua lain tai asetuksen kautta, kuten luonnonsuojelulain puolella tehdään. Lajien tilaa tulee voida arvioida myös koko lajiston kattavien noin kymmenen vuoden sekä nisäkkäiden ja lintujen viiden vuoden välein toteutettavien uhanalaisuusarvioiden välillä. Lisäksi muut uhanalaisuuden syyt, kuten elinympäristöjen muutos, vieraslajit ja muu petopaine, voidaan huomioida riistalajien kannanhoidossa.
Esitämme, että
- Suomessa äärimmäisen ja erittäin uhanalaisia lajeja ei tule metsästää lainkaan. Ne tulisi ensisijaisesti poistaa metsästyslain 5 §:n riistalajeista. Toissijaisesti metsästyslain 37 – 38 §:n mukaiset rauhoitusasetukset pitäisi antaa punasotkan (594/2019) lisäksi eräittäin uhanalaisille tukkasotkalle ja nokikanalle. Lisäksi erittäin uhanalaisen haahkan metsästyksen rajoittamisasetuksia 1077/2015 ja 613/2019 tulisi täydentää kattaviksi.
- Suomessa vaarantuneita ja silmälläpidettäviä lajeja tulee metsästää korkeintaan rajoitetusti. Käytännössä tarvittaisiin metsästyslain 38 §:n mukaisia rajoitusasetuksia sekä seurantaa. Tällaiset lajit olisivat nykyisten asetusten allin (592/2019), metsähanhen (593/2019), tukkakoskelon (595/2019) sekä pyyn ja riekon (808/2021) lisäksi vaarantuneet haapana, jouhisorsa, heinätavi sekä silmälläpidettävä isokoskelo. Myös vaarantuneiden harmaalokin ja merilokin yleisen metsästyksen tarvetta tulisi harkita uudelleen, ottaen huomioon poikkeuslupien mahdollisuus. Yksi säätelykeino olisi myös metsästysasetuksen 1 §:n mukaisen pyyntiluvan vaatimus, jollainen on silmälläpidettävällä peltopyyllä osassa maata. Uhanalaisten nisäkkäiden metsästystä säädellään jo nyt vaarantunutta hilleriä lukuun ottamatta; se olisi aika rauhoittaa kokonaan.
- Luonnonsuojeluliitto pitää erittäin tärkeänä myös valtakunnallisen, metsästykseltä kokonaan rauhoitettujen lintuvesien verkoston luomista. Tämä työ, joka on aloitettu SOTKA-hankkeessa, tukee hyvin uhanalaisten vesilintujen suojelua.
Lisätietoja
- puheenjohtaja Harri Hölttä, p. 040 722 9224, harri.holtta a sll.fi
- liittohallituksen jäsen Riku Lumiaro, p. 050 5859 857, riku.lumiaro a sll.fi
- ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola a sll.fi
Lisätietoja
Toiminnanjohtaja Tapani Veistola
- +358 400 615 530
- tapani.veistola(a)sll.fi