Ympäristöministeri kommentoi ilmasto-oikeudenkäyntiä – vastasimme 5 väitteeseen
Järjestöt valittivat hallituksen riittämättömistä ilmastotoimista tuomioistuimeen. Ympäristö- ja ilmastoministeri myönsi Ylen haastattelussa lisätoimien tarpeen, muttei luvannut toistaiseksi konkreettisia uusia toimia ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Kävimme läpi ministerin 5 keskeistä argumenttia.
1. Suomi voi toimia hyvänä esimerkkinä maailmalle vain, jos ilmastotavoitteet saavutetaan
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen totesi torstaina 22.8. Yle uutisten lähetyksessä, että Suomi kirittää maailmaa tärkeällä tavalla yhdellä kunnianhimoisimmista tavoitteista hiilineutraaliksi pääsemisessä jo 11 vuodessa.
On kuitenkin vaikeaa toimia kirittäjänä, jos rikkoo omia lakejaan. Ilmastolain mukainen hiilineutraaliustavoite vuonna 2035 on muodostunut kansainväliseksi brändiksi, josta yritysmaailma hyötyy, ja johon YK:n pääsihteerikin on viitannut positiivisena esimerkkinä. Mutta alkuinnostuksen jälkeen kaikkein tehokkain tapa kirittää ilmastotoimia maailman laajuisesti on viedä tieteenmukaiset tavoitteet käytäntöön. Se, että Suomi on pahasti jäljessä ilmastotavoitteistaan on yleisesti tiedossa.
Suomi voi olla joko esimerkki maasta, joka luovutti ensimmäisten ongelmien tullessa ilmi tai maasta, joka selätti vaikeudet oikeudenmukaisella tavalla. Viimeisin tilaisuus päättää lisätoimista oli syyskuun alun budjettiriihessä, jossa ilmastopolitiikka loisti poissaolollaan.
2. Hallituksen menettely ei ole ilmastolain mukaista
Mykkänen totesi, että ilmastoon liittyviä lisätoimia tarvitaan. Niitä valmistellaan tänä syksynä energia- ja ilmastostrategiassa.
On hyvä, että ministeri tunnistaa lisätoimien tarpeen. Järjestöjen ilmastovalituksessa kuitenkin edellytetään ilmastolain mukaisia toimia. Energia- ja ilmastostrategia ei ole ilmastolain alainen, joten sitä eivät koske lain sisältö- ja menetelmävaatimukset. Lain mukaan lisätoimista pitäisi tehdä valtioneuvoston päätös, jonka pohjalta muutetaan ilmastopoliittisia suunnitelmia. Näitä suunnitelmia koskevat lainmukaiset sisältövaatimukset, kuten vaatimus ottaa huomioon toimen kustannustehokkuus ja vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Suunnitelmiin on yleisöllä, tutkimuslaitoksilla ja Suomen ilmastopaneelilla ja saamelaisella ilmastoneuvostolla mahdollisuus lausua. Suunnitelmiin voi myös hakea muutosta valittamalla tuomioistuimeen.
Ilmastolain alla maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on se työkalu, jolla nielujen kehitykseen tulee vaikuttaa. Siinä voitaisiin päättää esimerkiksi hakkuiden määrään vaikuttavista tai metsäkatoa koskevista toimista. Edellinen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma oli selvästi alimitoitettu ja aliresursoitu. Sitä ministerit Mykkänen ja Essayah eivät ole olleet halukkaita päivittämään.
Kun hallitus valmistelee ilmastolain mukaisen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman sijaan omia ilmastolain ulkopuolella olevia suunnitelmiaan, se evää sidosryhmiltä niille laissa nimenomaisesti annetut oikeudet. Ilmastopaneelilta, saamelaiselta ilmastoneuvostolta, saamelaiskäräjiltä, kolttien kyläkokoukselta, ympäristöjärjestöiltä ja muilta sidosryhmiltä evätään mahdollisuus lausua, olla neuvottelun osapuoli ja valittaa puutteellisista päätöksistä.
3. Perusteeton usko metsien kasvuun oli yksi nieluromahduksen juurisyy
Haastattelussa ministeri Mykkänen toteaa:
“Hiilineutraaliustavoitteet asetettiin kieltämättä aika optimistisella arviolla maaperän ja metsien hiilensidonnasta.”
Kommentillaan ministeri Mykkänen tarkoittanee, että ajateltiin, että metsät ja maaperä sitoisivat hiiltä enemmän kuin on toteutunut 2020-luvulla.
Suomen hiilinielujen romahdus selvisi keväällä 2022. Hiilinieluilla tarkoitetaan metsien ja maaperän vuosittain sitoman hiilidioksidin määrää. Romahdusta selittää pienentynyt metsien kasvu, hakkuiden lisääntyminen ja turvemaiden aiempaa arviota suuremmat päästöt.
Hiilineutraaliustavoite perustuu parhaaseen tieteelliseen tietoon Suomen oikeudenmukaisesta osuudesta ilmastotoimissa. Kun hiilineutraaliustavoitetta asetettiin ilmastolakiin, oletettiin, että nielut säilyisivät historiallisella tasolla. Kuitenkin tutkijat olivat muistuttaneet lisähakkuiden haitallisesta vaikutuksesta nieluihin jo lukuisia kertoja. Tutkijoiden varoitukset eivät heijastuneet politiikkaan. Esimerkiksi vuonna 2014 eduskunnan parlamentaarisesti valmistelussa energia- ja ilmastotiekartassa uskottiin puuvarojen sallivan hakkuiden merkittävän lisäyksen. Vuonna 2015 Sipilän hallitus otti tavoitteekseen puun käytön lisäämisen. Metsäala vakuutteli, että metsien kasvua voidaan lisätä. Alan mukaan lisääntyvä kasvu pitäisi huolta siitä, että nielut eivät heikkene. Suomen metsille povattiin jopa 150 milj. m3 vuosittaista kasvua, kun toteutunut on vain kaksi kolmasosa tästä eli 103 milj. m3 luokkaa. Kun nieluromahdus tuli ilmi, silloinen vastuuministeri Antti Kurvinen väitti yhä, että metsien hakkuita voidaan lisätä.
Myöhemmin Ylen haastattelussa ministeri Mykkänen toteaa:
“Meidän pitää tehdä enemmän metsän kasvulle ja pitää tehdä muutoksia metsänhoitoon Suomessa, jotta metsien hiilen sidonta lisääntyy. Ja turvemaiden käsittelyä täytyy pystyä muuttamaan.”
Metsien kasvua on hillinnyt kuivuus. Olosuhteiden muutos ei kuitenkaan ole yksittäistapaus, vaan ilmaston kuumetessa sekä kuivuus että metsätuhot voivat yleistyä. Mielipidekirjoituksessaan tutkijat arvioivat, että metsien kasvun pysyvä lisääminen on haastavaa. Perusteeton usko metsien kasvuun oli yksi nieluromahdukseen vaikuttava juurisyy. Samoja virheitä ei pidä toistaa.
Metsien kasvua vauhdittavat toimet ovat suuressa määrin lannoituksia, mikä olisi huono uutinen vesistöjen tilalle. Samanaikaisesti maataloudessa lannoituksia on pyritty vähentämään vesistöjen tilan parantamiseksi.
Turvemaiden käytön muutokset ovat myös tarpeen, jotta päästöjä maankäyttösektorilla voidaan hillitä. Hyvä, että ministeri tunnistaa tämän, mutta varsinaiset päätökset ja teot ratkaisevat.
4. Venäjän puuntuonnin loppuminen ei selitä nieluromahdusta
Haastattelussa ministeri Mykkänen huomauttaa, että Suomi lopetti puun tuonnin Venäjältä kaksi vuotta sitten, mikä vaikuttaa keskeisesti hakkuiden määrään Suomessa.
Tämä pitää paikkansa. Kuitenkin nielujen romahdus on tapahtunut pidemmällä aikavälillä, joten Venäjän tuonnin loppuminen ei ole syy nieluromahdukseen. Hakkuiden määrä reagoi herkästi talouden suhdanteisiin ja itseasiassa vuonna 2023 hakkuut laskivat ja maankäyttösektori muuttui hienoiseksi hiilinieluksi.
Päättäjät ovat jättäneet hakkuiden määrän markkinoiden armoille, vaikka hakkuita olisi mahdollista säädellä, kuten joidenkin muidenkin luonnonvarojen hyödyntämistä säädellään.
5. Hallituksen ilmastotoimien perumisella on välitön vaikutus ilmastoon
Lopussa haastattelija kysyy ministeri Mykkäseltä, miksi hallitus päätti perua edellisen hallituksen toimia, joilla päästöjä voitaisiin vähentää liikenteessä.
“Liikenteen päästöissä olemme pääsemässä virhemarginaalin lähelle 2030 tavoitteisiin. Siinä pitää tehdä myös lisää”, vastasi Mykkänen ja jatkaa: “Huolta kannan hiilinielusta en niinkään fossiilipäästöjen vähenemisestä, jossa olemme onneksi huikeasti edistyneet ja edistymme.”
On totta, että energiasektorilla on onnistuttu vähentämään päästöjä mallikkaasti (tosin liian paljon puun polttoon nojaten, mikä pienentää hiilinieluja), mutta taakanjakosektorille kuuluvassa liikenteessä ja maataloudessa samanlaista päästöjen vähentymistä ei ole näköpiirissä ilman merkittäviä lisätoimia.
Syksyn 2023 budjettiriihessä Orpon hallitus perui useita fossiilittoman liikenteen toimia. Hallitus ei ole tehnyt päätöksiä korvaavista toimista. Hallituksen perumilla ilmastotoimilla on välitön vaikutus ilmastoon. Meillä ei ole varaa ottaa välivuosia ilmastotoimista.
Ilmastovuosikertomuksen 2024 mukaan lain mukainen päästövähennystavoite vuodelle 2030 on vaarantunut ilman lisätoimia. Ylitystä Suomen kokonaispäästöjen vuoden 2030 tavoitteeseen 28,5 Mt CO2 ekv. nähden on 1,3 Mt CO2 ekv. Tärkeää on kuitenkin huomata, että arviossa ei ole huomioitu Orpon hallituksen tekemiä heikennyksiä ilmastotoimiin.
Suomen ilmastopaneeli julkaisi syyskuussa ensimmäisen arvion Orpon hallituksen toimien vaikutuksesta liikenteen päästövähennyksiin. Arvion mukaan Orpon hallituksen linjaukset vaikeuttavat taakanjakosektorin, johon myös liikenne kuuluu, velvoitteen täyttämistä. Paneelin mukaan taakanjakosektoria koskevat tavoitteet on mahdollista saavuttaa kasvattamalla uusiutuvien polttoaineiden osuuksia riittävän suuriksi fossiilisten liikennepolttoaineiden joukossa ja vauhdittamalla liikenteen sähköistymistä.
MInisteri Mykkäsen haastattelussa mainitsema EU:n tieliikenteen päästökaupan aloittaminen on olennainen toimi, jolla päästövähennyksiä voidaan vauhdittaa. Se tapahtuu kuitenkin vasta vuonna 2027.
***
Yle uutisoi 26.8., että Suomen nieluyksiköiden tarve on suuri ja kustannukset voivat nousta miljardeihin. Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen eikä maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) tulleet Ylen haastateltavaksi aiheesta. Kumpikaan vastuuministeri ei ole luvannut keinoja, joilla nieluvaje voitaisiin kuroa umpeen.
Lisäksi Helsingin Sanomat kertoi 28.8.2024, että valtiontalouden tarkastusvirasto selvittää ilmastotoimien tietopohjaa ja kustannustehokkuutta, sillä tehottomat ilmastotoimet saattavat käydä Suomelle kalliiksi.
Orpon hallitus kokoontui budjettiriiheen syyskuun alussa. Sillä oli erinomainen tilaisuus päättää lisätoimista, jotka voisivat hyödyttää myös valtiontaloutta. Hallitus ei kuitenkaan päättänyt uusista ilmastotoimista.
Lue lisää ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen ilmastovalituksesta.