Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit asemakaavojen lä­he­te­kes­kus­te­luun

24.1.2024
Viitaten AKL-kokoukseen 19.1.2024

54 §: Asemakaavan sisältövaatimukset

54.1 §:n momentti tulee säilyttää ennallaan, jotta kaavahierarkia ja ohjausvaikutukset tulevat sääntelystä selkeästi ilmi.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen

54.2 §:ssä säädetään, että rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Luontokadon näkökulmasta sana ’erityiset’ on liian rajoittava ja se tulee poistaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Esimerkiksi viherrakennetta ei sellaisenaan nähdä kovinkaan erityisenä, jolloin niiden säilyminen asemakaavatasolla ei olisi riittävän turvattua. Viherrakenteiden luomisessa ja säästämisessä ei voida nähdä riittävänä pelkästään puistomaisten ja virkistysalueiden riittävyyttä. Tällöin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei toteudu. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää viherrakenteilta monipuolisuutta elinympäristöjen osalta: riittävästi eri tyyppisiä kaupunkimetsiä, vesimuodostumia sekä esimerkiksi villiniittyjä.

Jotta luonnon monimuotoisuus ja riittävät viherrakenteet voidaan turvata, voisi harkita myös niiden nostamista sääntelyn tasolle asemakaavan sisältövaatimuksiin, tai vähintään perusteluiden tasolle yhdessä ’erityiset’-sanan poiston kanssa.

Vähähiilisyys

Vähähiilisyyden tulisi olla asemakaavoituksen yksi keskeinen tavoite. Asemakaavoitusta laadittaessa tulisi olla velvoite tarkastella kaavoituksen päästövaikutuksia: ottaa huomioon rakennusten sisältämät materiaalit ja niihin jo sitoutuneet hiilipäästöt sekä mahdollisuus välttää uusien rakennusten rakentamisesta aiheutuvat päästöt olemassa olevia rakennuksia kehittämällä. Tämän pitäisi näkyä myös asemakaavan sisältötavoitteissa.

Olemassa olevien rakennusten säilyttämisen mahdollisuuksia tulee tarkastella myös silloin, kun alueen käyttötarkoitusta muutetaan. Tämä voidaan toteuttaa eri tavoin. Yksi on asemakaavassa annettu hiilijalanjälkiraja, joka kannustaa säilyttämiseen.

Vähähiilisyyttä voitaisiin tukea sallimalla vaihtoehtokaavat, eli mahdollisuus laati kaksi eri kaavavaihtoehtoa riippuen siitä, säästettäisiinkö olemassa oleva rakennus vai purettaisiinko se ja tilalle rakennettaisiin uusi. Säilyttävän vaihtoehdon kaavassa voitaisiin sallia suurempi rakennusoikeus ja kerrosluku tai tonttitehokkuus kuin purkavan uudisrakennuksen kaavalle. Näin lisärakennusoikeutta myöntämällä on mahdollista ohjata resursseja olemassa olevien rakennusten kunnostamiseen purkamisen sijaan.

Kokonaisheikentymättömyyden tavoite

Asemakaavaan tulisi lisätä luonnon kokonaisheikentymättömyyden tavoite (no net loss -periaate). Käytännössä sitä voitaisiin toteuttaa myös luonnonsuojelulain ja -asetuksen uudella ekologisella kompensaatiolla. Tästä kunnissa on ollut jo kokeiluhankkeita.

Asemakaavan rakennuskiellot

Asemakaavan rakennuskieltoja ei ole syytä lyhentää nykyisestä. Suunnittelu kestää aikansa ja vaikuttaa vuosisatoja.

Kaavan ajantasaisuus

Kansalaisille ja ympäristöjärjestöille on ehdottoman tärkeää antaa oikeus valittaa päätöksestä, joka koskee kaavan ajanmukaisuutta. Tämä on välttämätöntä, koska esimerkiksi ympäristöjärjestöillä ei ole valitusoikeutta rakennus- ja toimenpideluvista.

Vanhentuneet asemakaavat ovat erityinen ongelma tilanteessa, missä alueen luontoarvot ovat muuttuneet (esimerkiksi Helsingin Kumpulan tapaus). Lisäksi keskeinen asemaakaavojen vanhentuneisuuteen liittyvä ongelma on se, että niiden ”alaisista” katu- ja puistosuunnitelmista ei voi valittaa, vaikka niillä voidaan tehdä merkittäviä lähiympäristöön liittyviä muutoksia.

Valitusoikeudesta

Vaikka valitusoikeudesta keskustellaan myöhemmin, toteamme jo nyt, että valitusoikeutta ei tule supistaa nykyisestä sääntelystä kaavavalitusten osalta. Tämä heikentäisi perustuslain 20 §:n mukaisen ympäristöperusoikeuden toteutumista ja siitä voisi aiheutua Århusin sopimuksen 9 artiklan 2 b kohdan mukaista järjestöjen oikeuksien loukkaamista.

Lisätietoja

Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
Janni Saari-Kontkanen, ympäristöoikeuden asiantuntija, p. 044 493 8719, janni.saari-kontkanen@sll.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa