Avoin kirje Maailman ilmatieteen järjestölle (WMO), 21.4.2023

Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin väitteet suomalaisessa mediassa ovat haitallisia kansalliselle ilmastopolitiikalle 

Tämä on käännös englanninkielisestä kirjeestä, jonka julkaisimme 21.4.2023.

---

Arvoisat Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat,

Me Suomen luonnonsuojeluliitossa, Suomen suurimmassa ja vanhimmassa ympäristöjärjestössä, olemme olleet syvästi huolissamme pääsihteeri Petteri Taalaksen lausunnoista ja niiden vaikutuksesta julkiseen keskusteluun ja tieteeseen perustuvaan ilmastopolitiikkaan Suomessa.

Kunnioitamme sananvapautta, mutta pyydämme WMO:ta selventämään, missä määrin Taalaksen suomalaisessa mediassa esittämät lausunnot perustuvat ilmastotieteeseen ja edustavatko ne WMO:n kantaa kokonaisuudessaan.

Erityisen kiistanalainen on ollut Taalaksen viimeisin YLE:n haastattelu vain viikko ennen eduskuntavaaleja. Monet poliittiset puolueemme ovat panneet haastattelun merkille. Erään viimeisimmän vaalikeskustelun aikana viisi puoluejohtajaa viittasi Taalaksen lausuntoihin.

Haastattelu herätti vilkasta keskustelua tutkijoiden ja ilmastoaktivistien keskuudessa:

• Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja selvitti Suomen kansallisten tavoitteiden tieteellistä taustaa.
• Verden artikkelissa kiinnitetään huomiota Taalaksen väitteisiin Suomen hiilineutraaliustavoitteesta, hiilinieluista ja hänen sidonnaisuuksistaan.
• BIOS-tutkimusyksikkö on kritisoinut Taalaksen näkemyksiä väestönkasvusta.
• SLL:n Twitter-ketju kumoaa Taalaksen väitteet hiilinieluista.
• Ekologian professori Anna-Liisa Laineen Twitter-ketju kumoaa Taalaksen näkemykset biodiversiteettitutkimuksen tilasta.
• Tutkijatohtori Sanna Ryynäsen Twitter-ketju kumoaa Taalaksen ilmastoväitteet.

Taalaksen keskeisimmät ongelmalliset väitteet Suomen ilmastopolitiikasta ovat:

1. ”Tietysti on tärkeää, että pidämme siitä linjasta kiinni, että tulemme olemaan hiilineutraaleja. Mutta saavutetaanko se 2035 vai vähän myöhemmin, on semantiikkaa”, Taalas sanoo.

Tässä lausunnossa ei oteta huomioon sitä, että hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä on määritelty Suomen oikeudenmukaiseksi osuudeksi Suomen ilmastopaneelin laskelmissa, jotka puolestaan perustuvat IPCC:n määrittelemään hiilibudjettiin. Hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 mennessä on asetettu Suomen ilmastolaissa. Laki hyväksyttiin eduskunnan selvällä enemmistöllä (121 ääntä puolesta – 42 ääntä vastaan) toukokuussa 2022. Tulevan hallituksen on siis pakko tehdä valintoja tämän tavoitteen mukaisesti. Nykyisen ilmastolain noudattamatta jättäminen olisi oikeusvaltion kannalta ongelmallista.

2. Taalas jatkaa:  ”Onko tämä aikataulu, missä mennään, hyvä Suomen kannalta – siitäkin on hyvä keskustella.”

Tässä lausunnossa jätetään huomiotta, että tämä keskustelu alkoi vuonna 2018 sen jälkeen, kun IPCC:n raportti 1,5 asteen rajasta julkaistiin. Sitä tuki ennennäkemätön ilmastoliike eri puolilla Suomea, kun 20 000 ihmistä eri puolilla maata osoitti mieltä 1,5 asteen tavoitteen puolesta. Näin sitoutumisesta hiilineutraaliuteen vuonna 2035 tuli yksi keskeisistä seikoista hallitusohjelmaa muodostettaessa vuonna 2019. Tavoitteen asettelua tuki edelleen Suomen ilmastopaneelin tieteellinen analyysi Suomen globaalisti oikeudenmukaisesta osuudesta.

Vuonna 2019 tehdyn kyselyn mukaan hiilineutraaliutta vuonna 2035 kannatti 63 prosenttia suomalaisista. Elinkeinoelämän keskusliitto, Metsäteollisuus ry ja ammattijärjestöt tukevat tavoitetta. Uusi ilmastolaki hyväksyttiinkin eduskunnassa selvällä enemmistöllä.  Ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja seitsemän yhdeksästä puolueesta sitoutui hiilineutraaliuteen vuonna 2035. Tällä hetkellä Taalas on yksi äänekkäimmistä uuden ilmastolain tavoitteiden vastustajista.

Lausunnossa sivuutetaan myös vihreän siirtymän merkitys suomalaisen teollisuuden miljardien investoinneille ja yli 1,5 asteen lämpenemisen haitalliset vaikutukset Suomelle.

3. “On lähdetty väärillä oletuksilla liikkeelle ja ajateltu, että hiilinieluilla voidaan hoitaa aika iso osa sitä ongelmaa, mikä pitäisi hoitaa fossiilienergian vähennyksillä”, Taalas sanoo viitaten Suomen ilmastotavoitteisiin. Hän jatkaa myöhemmin: “On harmillista, että se tieteellinen pohja, jolta Suomi on ilmastopäätökset tehnyt, on osoittautunut vähän hataraksi.”

Näissä lausunnoissa ei oteta huomioon, että Suomen ilmastolaki sisältää päästövähennystavoitteet 10 vuoden välein siten, että päästöt olisivat 28 Mt vuonna 2030, 14 Mt vuonna 2040 ja 7 Mt (tavoitteena 3,5 Mt) vuonna 2050. Nämä tavoitteet perustuvat Suomen oikeudenmukaiseen osuuteen IPCC:n 1,5 asteen hiilibudjetista ja ovat myös Rockströmin ilmastolain mukaisia siten, että päästöt puolitetaan joka vuosikymmen. Nämä tieteelliset lähtökohdat eivät ole muuttuneet vaan niistä on tullut entistäkin kiireellisempiä.

Hiilineutraaliustavoite vuonna 2035 perustuu oletukseen, että maankäyttösektorin (LULUCF) nettohiilinielu pysyisi vuosien 1990-2018 keskimääräisellä tasolla. Tämä oletus hiilinielujen tasosta parantaa hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kustannustehokkuutta. Tutkijat ovat ennustaneet hakkuiden kasvun aiheuttavan Suomen metsien nettonielun merkittävää alenemaa, mikä tapahtui viime vuosikymmenellä, jo Sipilän hallituksen energia- ja ilmastostrategian vaikutusten arvioinnissa ja tutkijakirjeessä vuonna 2017. Tutkijat ovat kuitenkin myös hahmotelleet useita toimenpiteitä nettonielun lisäämiseksi erityisesti metsissä ja turvemailla.

Hiilinielujen vahvistaminen on olennainen osa IPCC:n skenaarioita ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi. Niinpä IPCC arvioi, että 30-50 prosenttia maapallon maa-, makean veden ja merialueiden elinympäristöistä on suojeltava tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti, mikä hyödyttäisi myös luonnon monimuotoisuutta ja auttaisi sopeutumaan kuumempaan maailmaan. Suomen tapauksessa useat tutkijoiden tunnistamat hiilinieluja tukevat toimenpiteet hyödyttäisivät myös luonnon monimuotoisuutta.

4. Toimittajan kysyessä Taalakselta, miten Suomi pysyy hiilineutraaliustavoitteessaan Taalas vastaa tähän viittaamalla EU:n hiilineutraaliustavoitteeseen vuonna 2050.

Tämä lausunto jättää huomiotta sen, että EU:n ilmastotavoitteet eivät ole linjassa suhteessa ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Pariisin ilmastosopimuksen 2. artiklassa korostetaan periaatetta yhteinen mutta eriytetty vastuu ja kunkin valmiudet erilaisten kansallisten olosuhteiden valossa, mikä viittaa kehittyneiden maiden vastuuseen näyttää esimerkkiä. Kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres totesi IPCC:n viimeisimmän raportin julkistamistilaisuudessa, ”teollisuusmaiden johtajien on sitouduttava saavuttamaan nettonollapäästöt mahdollisimman lähellä vuotta 2040, joka on raja, jota kaikkien olisi pyrittävä noudattamaan”. Tämän arvion jakaa Climate Action Network Europe. Taalaksen lausunnossa jätetään huomiotta myös se, että ilmastositoumuksista perääntyminen on kielletty Pariisin sopimuksen 3. artiklassa.

5. ”Hiilinieluaihepiiri on suomalainen erikoisuus”, Taalas sanoo.

Tässä lausunnossa ei oteta huomioon sitä, että Pariisin sopimuksen 5. artiklan mukaan osapuolten tulisi ryhtyä toimiin kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojen, kuten metsien, säilyttämiseksi ja lisäämiseksi tarpeen mukaan. Jokainen EU-maa on velvollinen ryhtymään toimiin hiilinielujen tukemiseksi, jotta EU:n nieluasetukseen (LULUCF) perustuvat vuoden 2030 tavoitteet täyttyvät. EU:n maankäyttösektoria koskevat tavoitteet ja Suomen kansalliset hiilinielutavoitteet sekä niiden toimeenpano tukevat toisiaan. Ja jos Suomi ei täytä LULUCF-asetuksen mukaisia hiilinieluja koskevia sitoumuksiaan, myös EU:n ilmastotavoitteet ovat vaarassa.

6. Taalas viittaa hiilinielujen pienenemiseen: ”Olemme kiinnittäneet hyvin paljon huomiota siihen, mitä on tapahtunut yhden vuoden aikana. Se ei ole isossa kuvassa keskeisin juttu.” Myöhemmin hän jatkaa: ”Meillä on juuri nyt kuohu vesilasissa hyvin lyhyen tähtäimen poikkeaman suhteen.”

Tämä lausunto jättää huomiotta sen, että Luonnonvarakeskuksen viralliset tilastot osoittavat Suomen nettonielujen selkeästi supistuneen jo vuosikymmenen ajan. Kyse ei siis ole vuoden tai kahden poikkeamasta. Tämä hiilinielujen pieneneminen tarkoittaa, että maankäyttösektori oli hiilen lähde vuonna 2021 ja Suomen nettopäästöt eivät ole laskeneet vuoden 1990 jälkeen.

7. Kysyttäessä NASAn laskelmien ja Suomen virallisten kasvihuonekaasutilastojen eroista Taalas vastaa: ”Se on luonnontieteellinen fakta, mitä on tapahtunut viiden vuoden skaalassa, ja siinä skaalassa näemme, että Suomi ja myös Ruotsi ja Venäjä ovat ilmaston kannalta myönteisiä tässä suhteessa, eli nettona nämä maat ovat sitoneet enemmän hiiltä kuin tuottaneet päästöjä. – – – Kannattaa uskoa mittauksiin, joita tehdään satelliiteista ja maan pinnalta.”

Tässä väitteessä jätetään huomiotta huomattavat erot laskentamenetelmissä. NASA:n tutkimuksen pääkirjoittaja Brendan Byrne on kommentoinut eroja Helsingin Sanomille ja todennut, että virhemarginaali heidän laskelmissaan on suuri, kun kyse on Suomen kaltaisista maista. Hiilinielujen osalta virhemarginaali on hyvin laaja, ja Suomen oman nieluinventaarion tulos mahtuu sen sisään. Kuten Byrne huomauttaa, heidän tuloksensa eivät kumoa virallisia tilastoja toisin kuin Taalas antaa ymmärtää. NASAn laskelmissa ei huomioida metaanin vaikutusta eikä tuonnin ja viennin vaikutusta. Ne eivät myöskään tee eroa ihmisen aiheuttamien ilmastovaikutusten ja luonnollisten päästöjen välillä. Myös suomalaiset tutkijat ovat kommentoineet tulosten eroa. Akatemiaprofessori Ari Laaksosen mukaan NASAn tulokset eivät tarkoita, että Suomen pitäisi julistaa hyödyttömiksi viralliset laskelmat, joiden mukaan Suomi ei ole lähelläkään tavoittelemaansa hiilineutraaliutta.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja on muistuttanut, että satelliittimittauksiin perustuva menetelmä ei vastaa YK:n ilmastopolitiikassa käytettyjä IPCC:n inventaariolaskentaperiaatteita. Mielestämme on tiedepohjaisen politiikan vastaista väheksyä IPCC:n raportointisääntöjä ja Suomen kansallisten viranomaisten toimivaltaa kasvihuonekaasuinventaarioissa ja hiilinieluissa. Tutkimusten mukaan luottamus julkisiin organisaatioihin on keskeinen tekijä ilmastopolitiikan kannatuksen tai vastustuksen kannalta.

Jo vuonna 2019 monet suomalaistutkijat kyseenalaistivat Taalaksen näkemykset hiilinieluista, ja viime kesänä Taalaksen näkemysten ja Suomen ilmastopaneelin suositusten välinen ristiriita kävi selväksi.

Ilmastotiedettä ja -politiikkaa koskeva järjestäytyneen disinformaation levittäminen on Suomessakin tyypillinen ilmiö. Eduskuntavaaleissa 2.4.2023 kansallismielinen oikeistolainen perussuomalaiset nousi eduskuntamme toiseksi suurimmaksi puolueeksi. He ovat omaksuneet osan näkemyksistään Taalakselta: he kyseenalaistavat Suomen viralliset kasvihuonekaasuinventaariot ja ovat valmiita lykkäämään Suomen hiilineutraaliustavoitetta. Taalas kutsutaan usein eduskunnan valiokuntakuulemisiin ja hänellä on suuri vaikutusvalta päättäjien keskuudessa. Taalaksen vaikutusvaltainen asema korostaa haitallista vaikutusta, joka hänen lausunnoillaan on vuosien varrella ollut.

WMO:n pääsihteerin asema on laajalti arvostettu. Siksi on tärkeää, että tieteellinen tausta, johon pääsihteerin kannanotot perustuvat, on vankka ja että WMO selventää, missä määrin Taalas kommentoi Suomen ilmastopolitiikkaa tästä asemasta käsin.

Pyydämme WMO:ta selventämään kantaansa seuraaviin kysymyksiin:

1. Pitäisikö kehittyneiden maiden asettaa globaalia keskiarvoa kunnianhimoisempia hiilineutraaliustavoitteita ja onko Suomen hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 mennessä tieteellisesti perusteltu?
2. Onko hiilinielujen vahvistamisesta tullut olennainen osa ponnisteluja ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi?
3. Ovatko luonnonsuojelu ja luonnon ennallistaminen olennainen osa ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen tähtääviä toimia, mikä edellyttäisi, että 30-50 prosenttia maapallon maa-, makean veden ja merialueiden elinympäristöistä suojellaan tehokkaasti ja tasapuolisesti, kuten IPCC on todennut?
4. Ovatko IPCC:n inventaarioaskentaperiaatteet, joihin kansalliset kasvihuonekaasuinventaariot perustuvat, päteviä?

Kunnioittavasti,

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO

Hanna Halmeenpää                          Tapani Veistola

Hallituksen puheenjohtaja              Toiminnanjohtaja

 

Lisätietoja:

Hanna Aho, suojeluasiantuntija, hanna.aho@sll.fi, +358 40 628 9495