Luonnonpuistoja, kan­sal­lis­puis­to­ja ja eräitä luon­non­suo­je­lua­luei­ta koskevien lakien muuttaminen

HE 270/2022 vp
Suojeluasiantuntija Liisa Toopakka
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
YmV 31.1.2023

Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla perustettuja luonnonpuistoja, kansallispuistoja ja eräitä luonnonsuojelualueita koskevien lakien muuttamista koskevaksi lainsäädännöksi

Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta, lakipaketti on yleisesti ottaen monella tavalla tarpeellinen säädösten päivitys

• Malminetsintä tulee kieltää kaikilla alueilla
• Luontoa kuluttavia toimintoja olisi voitu karsia enemmän
• Lakipaketti olisi ollut mahdollisuus päivittää alueiden rajauksia

Alueiden pelisääntöihin on tehty vain pientä hienosäätöä. Monet ennen sallituista toiminnoista eivät ole enää tarpeellisia, moni entinen elinkeino on nyt harrastus. Elämme jälkiteollisessa tieto- ja palveluyhteiskunnassa keskellä pahenevaa luontokatoa. Luontoa kuluttavia toimintoja olisi voitu karsia enemmän.

Lisäksi metsästyksen salliminen ulkopaikkakuntalaisille esimerkiksi “Suomen riistakeskuksen nimeämien henkilöiden toimesta” on hyvin ongelmallista. Sillä voidaan vesittää poikkeuksenluontoista asiaa, joka on annettu paikallisille ihmisille.

Kaikki metsästys tulee kyseessä olevilla alueilla saattaa Metsähallituksen luvan varaiseksi. Tämä on erityisen tärkeää kaikkien suurpetojen osalla. Kansallispuistoista ei saa tulla varsinkaan ulkopaikkakuntalaisten plottikoirilla tapahtuvien suurpetojahtien turistialueita. Tämä metsästysmuoto tulisi muutenkin kieltää. Vastaavasti etelän saaristokansallispuistoissa tulee kieltää ainakin haahkan kesämetsästys. Kalastuksessa Saimaalla pyyntivälineiden tulee olla norppaturvallisia.

Haitallisten vieraslajien vähentämiseksi voidaan poiketa kestävän käytön periaatteesta. Valkohäntäkauriin lisäksi täpläkauris voi aiheuttaa joillakin alueilla vaaraa suojelualueiden kasvillisuudelle. Samoin hirvieläinten kanta voi kasvaa suojelutavoitteiden kannalta liian suureksi, jolloin niitä voi olla perusteltua vähentää ympäristöviranomaisten luvalla. Jos näin tehdään, tulee turvallisuusnäkökohtiin kiinnittää erityistä huomiota ja kohteet valita erittäin tarkasti. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi Nuuksiossa, jossa hirven ja valkohäntäkauriin ajo
on muuten kielletty. Tämän mahdollistaa uuden luonnonsuojelulain 51 §:n poikkeuslupamahdollisuus.

Vastaavasti vieraiden kalalajien istuttaminen tulee kieltää (esimerkiksi kirjolohi).

Kaikille nyt kyseessä oleville alueille tulee ehdottomasti säätää malminetsintäkielto.

Lemmenjoen ja UKK-puiston kullankaivuuseen tulee edellyttää Metsähallituksen lupa.

Kolin matkailurakentamisen rima on asetettu sen 2 b §:ssä “merkittävästi”-sanaan. Se on aivan liian salliva, joten esitämme “merkittävästi”-sanan poistoa. Rakennusmassoja ei Kolilla tule enää lisätä, koska se vaarantaa kansallismaisemakohteen luonnetta ja henkeä. Mahdollinen lisärakentaminen tulee suunnata kansallispuiston ulkopuolelle.

Mallan luonnonpuistossa on tärkeää voida rajoittaa porojen laidunnuspainetta esimerkiksi aitauksilla.

Puolustusvoimien tulee sopia uusista rakenteista ja suurista harjoituksista Metsähallituksen kanssa suojeluarvojen turvaamiseksi, selkeintä olisi edellyttää niiltä Metsähallituksen lupaa.

Lakipaketti olisi ollut mahdollisuus myös päivittää alueiden rajauksia, mutta sitä ei nyt tehty. Luonnonsuojeluliitonkin piireistä on tehty vuosien varrella monia kansallispuistojen ym. laajennusesityksiä, jotka eivät kuitenkaan ole – Sanna Marinin hallitusohjelman kirjauksesta huolimatta – edistyneet. Näihin asioihin tulee palata pikimmiten.

Lisätietoja