Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luon­non­suo­je­lu­liit­to vaatii pikakorjauksia kaivoslakiin ennen lausun­to­kier­ros­ta

Kaivoslakiluonnos tulisi pian saada valmiiksi, jotta se ehditään lähettää tällä hallituskaudella eduskunnan hyväksyttäväksi. Luonnonsuojeluliitto nostaa ennen kaivoslakityöryhmän helmikuun kokousta esiin ratkaisuja, joilla kaivoslakiluonnosta on mahdollista parantaa nopealla aikataululla. 

Kuvassa on Siilinjärven fosfaattikaivos. Kuvassa näkyy kaivostoiminnasta syntyvää sivukiveä.
Siilinjärven fosfaattikaivos. Kuva: Kallerna CC BY-SA 4.0

Kaivoslakiuudistus on kääntynyt työ- ja elinkeinoministeriön käsissä eri näköiseksi, kuin mitä hallitusohjelmassa sovittiin. Lakiluonnoksen ongelmakohtia on kuitenkin mahdollista ratkaista hyvin pienillä muutoksilla lakiluonnoksen kirjauksiin. Käymme ennen kaivoslakityöryhmän helmikuun kokousta läpi, millaisilla korjausliikkeillä kaivoslaki olisi mahdollista saada nopealla aikataululla valmiiksi lausuntokierrosta varten. Luonnonsuojeluliiton vaatimia korjausliikkeitä julkaistaan tulevina päivinä järjestön blogissa ja somekanavissa.

Voit myös katsoa huomiomme videolta.

Maanomistajien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen täytyy varmistaa

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) kaivoslakiluonnoksen 61 a §:ssä ehdotetaan, että malminetsinnän jatkolupaan tarvitaan lupa-alueen maanomistajien suostumus. Pykälässä kuitenkin esitetään, että suostumusta kysyttäisiin vasta 10 vuoden malminetsinnän jälkeen ja vähintään 50 prosentin alueen maanomistajien hyväksyntä riittäisi.

Kaivoslain uudistamisen taustalla on korkeimman hallinto-oikeuden entisen presidentin Pekka Vihervuoren selvitys. Selvityksessä Vihervuori esitti luvan jatkamisen ehdoksi kahden kolmasosan maanomistajien enemmistöä viiden vuoden etsinnän jälkeen (lakiluonnoksessa nyt olevan 10 vuoden sijaan), muun muassa sen takia, että pitkiksi venyvät malminetsintähankkeet ovat merkittävä haitta muulle maankäytölle ja luonnonsuojelulle.

Vaikuttaa siltä, että Vihervuoren selvityksestä on poimittu ministeriön lakiehdotukseen kaivosteollisuutta tukevat kohdat samalla, kun moni muu kohta on tipahtanut lakiehdotuksesta pois. Maanomistajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vasta 10 vuoden päästä ensimmäisen etsintäluvan myöntämisestä ei istu suomalaisten oikeudentajuun eikä sitä olla suositeltu myöskään varta vasten lakiuudistuksen pohjaksi tehdyssä selvityksessä. Esimerkiksi Keski-Suomen kansanedustajat ovat vaatineet kaivoslakiin malminetsinnälle maanomistajan lupaa.

Jotta maanomistajan oikeudet todella huomioitaisiin uudessa kaivoslaissa täysimääräisesti:

  • tulisi suostumus olla edellytys jo ensimmäiselle etsintäluvalle
  • koskea koko mahdollisen hankkeen vaikutusaluetta
  • tulisi suostumuksen olla saatuna malminetsintään kaikilta maanomistajilta tai vähintään 90 prosentilta alueen maanomistajista.

Tällainen maanomistajien ennakollinen suostumus malminetsintään olisi myös malminetsijän etu, koska se poistaisi osaltaan epävarmuutta malminetsinnän jatkosta jo ennen seuraavaa etsintälupaprosessia. Nykyinen ministeriön ehdotus maanomistajien oikeuksista ei vastaa edes Vihervuoren kompromissiehdotusta.

Piru asuu yksityiskohdissa: kaivoslakiluonnos tasoittaa tietä kaivosyhtiöiden välimiesoikeuskanteille

Maanomistajien suostumusta koskevan pykälän viimeisestä momentista löytyy kirjaus, joka merkitsee heikennystä maanomistajien vaikutusmahdollisuuksiin. Kirjauksen mukaan malminetsinnän jatkolupa voitaisiin myöntää erittäin tärkeän yleisen edun nimissä valtioneuvoston puollolla silloinkin, kun maanomistajien suostumus puuttuu. Yleisen edun piiriin voidaan laskea muun muassa lyhytaikaiset paikalliset työllisyysvaikutukset.

Kirjaus avaa mahdollisuuden Suomen kanssa samojen investointisuojasopimusten piirissä oleville yhtiöille haastaa valtio välimiesoikeuteen. Kansainvälinen etsintäyhtiö voisi kirjaukseen sisältyvän poikkeuksen perusteella vaatia valtioneuvostoa myöntämään luvan etsinnälle lyhytaikaisten työllisyysvaikutusten perusteella tai ainakin kiristää valtioneuvostoa, jos puoltoa ei valtioneuvostosta myönnetä.

Malminetsinnän jatkolupia edeltävästä kymmenen vuoden malminetsinnästä voidaan arvioida seuraavan lähes aina paikallisesti työllisyysvaikutuksia, jotka voitaisiin lukea yleisen edun piiriin. Koska jatkolupaa edeltävä kymmenen vuoden pituinen malminetsintä voisi useissa tapauksissa ylittää tällä tavoin tärkeän yleisen edun kynnyksen, voisi valtioneuvosto olla useissa tilanteissa velvoitettu myöntämään poikkeuksen nojalla jatkoa yhtiöiden malminetsintälupiin.

Kaivoslakiuudistuksen yhteydessä mainostettu maanomistajien oikeuksien parantaminen paljastuukin siis pelkäksi silmänlumeeksi. Ministeriön lakiluonnos jättää takaportin kansainvälisille malminetsintäyhtiöille haastaa Suomen valtio välimiestuomioistuimeen. Esimerkiksi Ruotsista löytyy ennakkotapaus vastaavasta tilanteesta, jossa malminetsintään liittyvä korvausvaadesumma nousi miljardeihin. Yhtiö vaati Ruotsin valtiolta Energy Charter Treaty -sopimuksen investointisuojaan vedoten noin 1,69 miljardin euron suuruisia korvauksia. Myös Suomi on allekirjoittanut kyseisen sopimuksen.

Hallitusohjelman vastaisesti myös kuntien vaikutusmahdollisuudet malminetsintälupiin uhkaavat supistua

Kuntia koskee kaivoslain luonnoksen 46 §:ssä sama yleistä etua koskeva poikkeusmenettely kuin maanomistajia. Hallitusohjelman mukaan kaivoslain uudistamisen lähtökohtana on muun muassa paikallisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen, ja yleistä etua koskeva kirjaus on ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.

Aikaisemmin kunta on voinut vastustaa malminetsintäluvan myöntämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta painavasta syystä. Yleisen edun lisääminen poikkeukseksi kuntien oikeuksiin heikentää kuntien vaikutusmahdollisuuksia. Ministeriön lakiehdotuksen perusteluissa ei esitetä poikkeuksen lisäämiselle perusteluja.

Vuosikausia ilman paikallisten hyväksyntää jatkuvat malminetsintäluvat eivät ole merkityksettömiä. Ne voivat esimerkiksi laskea alueen matkailuelinkeinojen elinvoimaa ja vaikuttaa siihen, kuinka paljon matkailu työllistää jatkossa paikkakunnan asukkaita. Asetelma on sekä kuntatalouden että kansantalouden kannalta ongelmallinen matkailun työllistäessä kaivosteollisuuteen verrattuna kotimaassa arviolta yli kymmenkertaisen määrän ihmisiä.

Lisäksi kirjaukseen sisältyvä poikkeus vaarantaa paikallisdemokratian toteutumisen lupaprosesseissa. Kirjauksen perusteella Tukes voi esimerkiksi myöntää malminetsintäluvan yhtiöille tilanteessa, jossa kunta vastustaa demokraattisesti laaditun kuntastrategian perusteella etsintäluvan myöntämistä. Kunnan ylitse kävelemiseen ei tarvitsisi edes valtioneuvoston lupaa.

Suomen luonnonsuojeluliiton kaivostyön yhteyshenkilöt:

Ympäristöjuristi Matti Kattainen: Kaivoslainsäädäntöön liittyvät kysymykset ja lainsäädännöllinen apu kentälle, p. +358 447 785 013

Erityisasiantuntija Jari Natunen: Kaivoksia koskevat tekniset kysymykset, kaivosten ympäristöongelmat, p. 040 952 7815

Kaivoskoordinaattori Anna Pulkka: Luonnonsuojeluliiton kaivoskampanja ja kaivostyötä koskeva viestintä, yhteistyö piirien ja yhdistysten sekä kaivosliikkeiden kanssa, p. 044 493 45 08

 

Lisätietoja

Ympäristöpäällikkö (va.) Matti Kattainen

Jaa sosiaalisessa mediassa