Saimaannorppien pesälaskenta on keväistä urakointia heikoilla jäillä

Kevät kutsui taas saimaannorpan pesälaskijat jäille. Lähdin Jari Kiljusen ja Hanne Kososen kanssa kahdeksi päiväksi potkukelkkailemaan Etelä-Karjalan norppajäille. Lämmin pääsiäissää oli sulattanut rantakinokset, mutta myös jäitä vauhdilla. Hieman jo jännitti, ehdimmekö koluta alueemme noin 50 kilometriä rantaviivaa ennen kuin jäät pettävät. Turvavarusteet kuten pelastuspuku, naskalit, sauva ja köysi ovat välttämättömiä tässä työssä. Sekä tietysti runsaat ja herkulliset eväät! Jäät kestivät, ja niillä oli jälleen pakahduttavan upeaa viilettää teerien pulputtaessa ja joutsenten töräytellessä taustalla. 

Pesälaskenta: mitä, miksi, milloin?

Saimaannorppien kannan arviointi perustuu jokakeväisiin pesälaskentoihin. Metsähallituksen koordinoimassa pesälaskijoiden rekisterissä on satoja ihmisiä, pääasiassa vapaaehtoisia, jotka vuodesta toiseen laskevat oman vastuualueensa pesät.  ELY-keskus on myöntänyt laskijoille niin kutsutut häirintäluvat huhtikuun alusta lähtien. Ohjeet ja ehdot ovat selkeät, ja niiden noudattamiseen pesälaskijat sitoutuvat. Esimerkiksi pesien sijainti on salassa pidettävää tietoa.

Pesälaskenta-aika saattaa olla joinakin vuosina hyvin lyhyt, joten ihanteellista retkeilykeliä ei voi liian kauan odottaa. Kalenteri on tyhjennettävä 1–2 viikoksi, ja lähtöön on oltava valmiina lyhyelläkin varoitusajalla.

Suomen luonnonsuojeluliitolla on ollut jo vuosien ajan oma vastuualue Etelä-Karjalassa. Lisäksi paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten jäseniä on osallistunut pesälaskentoihin eri puolilla Saimaata.

Pääsiäisen jälkeinen viikko oli tänä vuonna se ajanjakso, jolloin meidän piti ehtiä jäille. Ensimmäiselle laskentapäivällemme oli luvattu kaikkea mahdollista säätä: aurinkoa, pilviä, lumi- ja räntäsadetta sekä kovaa tuulta. Ja kaikkea saatiin.

Sääennusteiden seurantaan, hyvään ajoitukseen ja reitin suunnitteluun kannattaa satsata. Valitsimme mahdollisimman sopivat päivät muutamasta vaihtoehdosta. Olimme jäällä heti aamun valjettua ennen kello seitsemää, kun jään pinta oli pakkasyön jäljiltä kova. Reittisuunnitelman teimme niin, että vastatuuleen pääsimme kulkemaan saarien ja niemien suojassa, ja avonaiset kohdat hurjastelimme navakassa myötätuulessa. Auringolle hymyilimme silloin, kun se sattui paistamaan pilvien välistä.

Toisena laskentapäivänä piti olla aurinkoista, mutta saimmekin niin sankan sumun, että osan ajasta painelimme yltä päältä vaaleassa kuplassa keskellä selkää niin, että rantoja ei näkynyt missään. Jännä kokemus sekin!

Hyvin liukuivat potkukelkan jalakset. Paikoin jää näytti tummalta, välillä oli selkeitä sulapaikkoja, mutta uida ei tarvinnut. Halkeamia, mutta ei pahoja railoja. Muhkuroita, kaunista kuviointia. Paikoin kevyt lumihuntu pinnalla. Ihmeellinen, upea jää!

Saimaannorpan lumilinna

Saimaannorppa tekee rantakinokseen makuupesän, vaihtopesän tai poikaspesän. Pesät sijaitsevat yleensä saarten ja luotojen pohjoisrannoilla, joissa ne säilyvät keväällä pisimpään suojassa auringon säteiltä.

Pesiä on siis enemmän kuin norppia, joten pelkkä pesien määrä ei kerro norppien lukumäärää. Myös kevään eteneminen ja sääolosuhteet vaikuttavat pesälaskennan luotettavuuteen. Kokeneet laskijat ja tutkijat osaavat kuitenkin laskentatulosten perusteella arvioida, paljonko kuutteja suunnilleen joka vuosi syntyy, ja miten kannan koko kehittyy.

Mennyt talvi oli norpan pesinnän kannalta hyvä. Lunta ja jäätä oli riittävästi erityisesti Saimaan eteläosissa. Pääasiassa pohjoisosiin tehtiin noin 70 apukinosta, ja keinopesiäkin oli testauksessa kymmenkunta. Pesälaskennat pitikin tehdä suurelta osin perinteisesti siinä mielessä, että etukäteen laskijat eivät voineet tietää, missä pesiä on. Kaikki rannat piti siis tutkia tarkkaan.

Oletuksena oli, että laskenta-alueellamme elää yksi lisääntymisikäinen naaras. Siksi oletimme myös löytävämme yhden poikaspesän: ison, monihuoneisen ja moniavantoisen luolaston, josta kaapisimme Minigrip-pussiin kuutin karvanäytteen. Mutta eipä löytynyt. Sen sijaan yksinäisen norpan makuupesiä löytyi muutama. Niistä yksi oli selkeästi vaihtopesä, sillä se sijaitsi lähellä toista pesää saman luodon toisella rannalla.

Arvelimme, että tämä vuosi on nyt naarasnorppamme välivuosi synnytyksessä. On se norpallekin rankkaa joka vuosi synnyttää, joten se pitää välivuoden yleensä muutaman vuoden välein. Toinen mahdollisuus tietysti on, että naaras olisi jostain syystä kuollut. On toki myös mahdollista, että norppa olisi siirtynyt alueeltamme pois, mutta norpat ovat kyllä hyvin pesimäpaikkauskollisia. Joten palaamme asiaan ensi vuonna ja toivomme löytävämme poikaspesän taas silloin.

Norppa haukkaa happea ilmasta

Pesien lisäksi pesälaskennoissa havainnoidaan muutakin. Yksi tärkeä asia on hengitysavannot. Norppa ylläpitää hengitysavantoverkostoa, joten niiden sijainti kertoo myös norpan sijainnin. Norppa käyttää tietysti hyväkseen myös sulapaikkoja tai jopa ihmisen tekemiä avantoja. Saimaannorpalla on norppamaailman suurimmat aivot suhteessa ruumiin kokoon. Norppa on siis hyvin älykäs eläin. On arveltu, että sokkeloisessa Saimaassa sen on täytynyt kehittää huippuunsa niin suunnistustaito kuin myös taito löytää kaikki tekemänsä hengitysavannot.

Löysimme kymmenkunta erilaista hengitys- ja kulkuavantoa eri puolilta aluettamme. Välillä avantoja oli vaikea havaita, sillä ne saattoivat olla niin pieniä, että vain norpan kuono mahtuu niistä nousemaan pintaan. Välillä avannot olivat piilossa rantakinoksen reunassa, osittain lumen alla. Muutama avanto oli isompi kulkuavanto, jolloin ne oli helpompi huomata. Lähes kaikki avannot olivat sulia, tai niissä oli yöpakkasten jäljiltä vain ohut jääriite päällä. Eli ne olivat aktiivikäytössä. Useassa avannossa oli mukana myös haju! Norpalla on varsin voimakas ominaishaju, joka tuntuu selkeästi nenässä, kun pään työntää pesään tai hengitysavannon lähelle. Ja mehän työnsimme ja nuuhkimme, ah!

Sulapaikkojakin oli jo varsin paljon. Norppa varmasti käyttää niitäkin. Lisäksi joissakin uveavannoissa oli selvästi merkkejä norpan käynnistä veden pinnalla ja jäällä. Uveavanto muodostuu, kun jää on lumen painosta painunut alemmaksi ja vesi nousee jäälle, ja vesivirtauksen takia jää ikään kuin syö itseään.

Entäs ne pedot?

Tänä keväänä kerätään erityisesi havaintoja pedoista, etupäässä ketuista ja ilveksistä, joiden tiedetään olevan petoeläimistä suurimpia uhkia kuuteille. Pari pedon tappamaa kuuttia onkin jo tullut tietoon. Myös ahma on epäiltyjen listalla, sillä Pihlajavedellä on siitä tehty havaintoja. Harmillinen peto on myös ihminen, sillä häiriö selvästi karkottaa norpan pesimään mahdollisimman kauaksi ihmisen valtaamista alueista. Vain kesäkäytössä olevat mökit eivät aiheuta pesinnälle haittaa. Yhä edelleen ihminen valtaa kuitenkin uusia alueita itselleen rantoja rakentamalla. Norpalle jää entistä vähemmän sopivia pesimärantoja.

Pesien välittömästä läheisyydestä emme löytäneet merkkejä pedoista, emme edes ketun jälkiä tai merkkejä ihmisistä, mikä oli tietysti loistava tilanne. Toki mökkejä oli paikoin runsaasti, samoin jälkiä niin mönkijöistä kuin moottorikelkoistakin, mutta näiden jälkien läheisyydessä ei ollut pesiä, joitakin hengitysavantoja kylläkin. Kettuja ja ketun jälkiä Saimaalla on runsaasti. Yhden ketun näimmekin juoksevan jäällä. Lisäksi yhdellä luodolla havaitsimme ilveksen jälkiä.

Pedot tappavat kuutteja, se on tosiasia. Mutta mitä sille voi tehdä? Petojen tappaminen ei asiaa ratkaise. Se on jo sinänsä arveluttava keino, mutta todennäköisesti myös toimimaton. Vaikka kettuja ryhdyttäisiinkin joltain alueelta tappamaan, muualta tulevat ketut valtaisivat alueen nopeasti. Paras suoja kuutille on hyvä pesä: luonnonkinos, apukinos tai keinopesä. Lisäksi meidän on minimoitava kaikki muu ylimääräinen kuolleisuus, ensimmäisenä norppien kalaverkkokuolemat.

Entä ihminen? Meidän on maltettava jättää vapaita rantoja saimaannorpalle. Mutta myös itsellemme, jokamiehille ja -naisille, muulle rantaluonnolle sekä kauniille maisemalle. Lisäksi on aina vain uudestaan toistettava sitä viestiä, että norpan pesimäaikaan tulee pysyä poissa Saimaan rakentamattomien rantojen kinosten läheisyydestä. Siellä saattaa pesiä saimaannorppa, ja se tarvitsee pesimärauhan.

Keväämmällä saadaan pesimätulos

Kun kaikki pesälaskijat ovat työnsä tehneet, Metsähallitus kokoaa tiedot ja tiedottaa tuloksista. Tämä tapahtunee toukokuussa. Viime vuosina syntyneiden kuuttien määrä on ollut reilusti yli 80, joten sitä voimme odottaa nytkin. Valitettavasti myös pesäkuolleita ja petojen tappamia kuutteja löytyy varmasti.

Tämän vuoden pesimätulos vaikuttaa viiveellä, ja nyt syntyneet kuutit ovat luvuissa mukana vasta, kun tehdään talvikannan arviota vuonna 2022. Toivotaan, että kanta edelleen jatkaa kasvuaan. Tämän talven ja kevään pesimätilanteen perusteella se on todennäköistä. Toivotaan myös, että kunnon lumitalvia saadaan jatkossakin, sillä saimaannorppa rakastaa lunta, jäätä ja pakkasta!

En uskalla koskaan toivottaa kevättä tulevaksi ennen kuin pesälaskennat on tehty. Joka vuosi toivon, että kevät ei tule liian aikaisin ja että yöpakkasia riittää pesälaskenta-aikaan. Pääsin jäille! Nyt on hyvä! Tulkoon kevät!

Kaarina Tiainen
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija.

P.S. Ylen toimittaja ja kuvaaja olivat vapaaehtoisten mukana saimaannorpan pesälaskennoissa Puumalassa, Etelä-Savossa 7.4.2021. Voit katsoa livelähetyksen tallenteen norpan poikaspesältä täältä.

 

Pesälaskennat toteutettiin osana Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanketta. Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.

Lisätietoja