Liisa Toopakka: Suomalaisten soiden ahdingosta

Suomi on maailman suhteellisesti soistuneimpia maita. Olemme yksi niitä alueita, joissa olosuhteet ovat otolliset soiden synnylle, vettä sataa enemmän kun sitä haihtuu. Kolmannes maapinta-alastamme on suota ja soiden ja metsien mosaiikki on olennainen osa suomalaista maisemaa. Kuinka olemme kohdelleet näitä hieman vaikeasti lähestyttäviä, paikoin jopa saavuttamattomia luontokohteitamme?

Olemme ojittaneet. Koneellistumisen ja massiivisten valtion tukemien hankkeiden myötä soiden tuhoaminen kohosi 70-luvulla aivan uusiin mittasuhteisiin. Metsäojitusta rahoitettiin mittavasti ja turpeen poltosta haettiin kotimaista ratkaisua öljykriisiin.

Suoluonto on muuttunut ja köyhtynyt, turpeen hiilivarasto huvennut ja vesistöt kärsineet. Alueellisesti käyttöön otettujen soiden osuus nousee korkeaksi. Esimerkiksi kotipitäjäni Töysän soista 99% on ojitettu, alkuperäistä, täysin luonnontilaista suota on tuskin ollenkaan jäljellä. Etelä-Pohjanmaa on yksi soistuneimpia alueita Suomessa, siellä soiden muutosaste on surullisen korkea 92%¹, lähes kaikille Etelä-Pohjanmaan soista on kaivettu ojia johonkin tarkoitukseen. Paljon Suomen turvetuotannosta keskittyy juuri Etelä-Pohjanmaalle.

Suomen soiden turvevarasto on kuivatusten myötä saattanut pienentyä 50-luvulta jopa 10%. Karkeasti arvioiden tämä voi vastata koko Suomen noin kolmenkymmenen vuoden kasvihuonekaasupäästöjä.

Turpeen kaivaminen energiakäyttöön ei ole yksin syyllinen soiden ahdinkoon. Määrällisesti eniten soita on metsäojitettu, tämä on vaikuttanut erityisesti suotyyppien uhanalaistumiseen ja soiden lajiston köyhtymiseen. Turvepelloilta aiheutuu merkittäviä hiilidioksidipäästöjä. Turpeenottoalueilla alkuperäinen suokasvillisuus hävitetään täysin, ja turvetta hajoaa kuivatuksen, nostamisen ja polton myötä suuria määriä.

Suoluonnon huonoon tilaan on havahduttu ja sitä on lähdetty korjaamaan esimerkiksi ennallistamalla soita valtion rahoittamassa Helmi-ohjelmassa. Tehokas keino auttaa on myös soiden tuhoamisen lopettaminen, siksi haluamme irti turpeesta.

Liisa Toopakka
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija

¹) https://www.epliitto.fi/images/Etela-Pohjanmaan Suoselvityshanke 2013.pdf s.14
http://mires-and-peat.net/pages/volumes/map26/map2626.php, mukaan jos turvetta hävinnut jopa 510 Tg C> 510 M t C> jos hiilidioksidista hiiltä 0,27 > 510 M t C /0,27 > 1888,9 > suomen päästöt n. 50 (ml nielut) > yli 30 vuotta