Ui, Sanelma, ui! Näin selviytynyt kuutti auttaa tuleviakin saimaannorppia

Pääsin tutustumaan Sanelmaan paikan päällä sunnuntai-iltana 25.8.2019. Iltaviiden aikaan se porhalsi laineet loiskuen rantavedessä kohti muikkuastiaa, josta sille heitettiin kaloja. Jokaisen muikun se nappasi taitavasti suuhunsa ja nielaisi. Välillä se esitteli uimataitojaan, pyörähteli vedessä, ui hieman kauemmaksi ja taas takaisin.

Hämmentävää oli se, että se ei todellakaan yhtään pelännyt ihmisiä. Se ryömi aivan viereen, haisteli ja maisteli sormia sekä napitti uteliaana silmiin. Olo oli ristiriitainen: oli uskomattoman hienoa nähdä pieni kuutti niin läheltä, mutta eihän villieläin näin käyttäydy. Senhän pitää olla ihmisarka tai ainakin hyvin varautunut ja näyttäytyä matkan päästä.

Voi Sanelma, sukella kauas, pyydä kalasi itse ja löydä talveksi sopiva lumikinos pesäluolaa varten!

Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Sanelma tuli tunnetuksi elokuun alussa. Silloin Pihlajavedeltä löytyi erittäin huonokuntoinen kuutti. Sillä oli loisia ja täitä, keuhkotulehdus, ripuli, ja se oli pahasti nälkiintynyt. Painoa oli vain reilu 8 kg. Oli selvää, että ilman apua kuutti kuolisi.

Korkeasaaressa oli jo hoidossa yksi vahingoittunut saimaannorpan kuutti, ja tuossa vaiheessa sen kohtalo oli vielä avoin. Kertaalleen Saimaalta poisviedyn norpan palauttamisessa on suuri tautiriski. Olisi parasta, jos huonokuntoisia norppia voitaisiin hoitaa niiden omassa elinympäristössä, Saimaalla.

Paikalliset eläinlääkärit miettivät keskenään, mitä tehdä, kunnes ratkaisuksi löytyi eläinlääkäri Pekka Sarkasen mökkiranta Puumalassa. Sinne tehtiin pikavauhtia norppahoitola eli aidattiin rantaveteen pieni alue, jossa ryhdyttiin hoitamaan kuuttia. Sanelmaksi nimetty kuutti sai aluksi letkuravintoa ja lääkityksen. Pikkuhiljaa se ryhtyi syömään muikkua, ensin paloina ja sitten kokonaisia kaloja. Pientä muikkua saatiin paikallisten kalamiesten nuotasta.

Hoito ja ruokinta tehosivat niin hyvin, että jo viikon päästä Sanelma oli vahvistunut ja parantunut. Painoakin oli jo mukavasti 16 kg. Maanantaina 12.8. oli aika päästää Sanelma vapauteen.

Sanelman vieroitus

Sanelma lähti, mutta palasi. Se huusi rantavedessä ruokaa – ja saihan se sitä. Muikkuruokintaa jatkettiin, sillä ei oltu varmoja siitä, kuinka hyvin kuutti sai itse pyydettyä kalaa. Tärkeää oli saada Sanelman paino edelleen nousemaan, jotta sillä olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä.

Sanelma selvästi leimautui hoitajaansa Pekka Sarkaseen. Mahdollisesti myös paikkaan. Säännöllisesti se tuli rantaan ja kerjäsi muikkuja. Lopulta oli pakko aloittaa vähitellen vieroittaminen. Päivittäinen muikkuannos puolitettiin yhteen kiloon, ja sitä annettiin enää iltaisin. Muikut heitettiin rantaveteen, josta Sanelma sai ne itse napata. Vähitellen Sanelma ymmärsi, että päivällä paikalla ei kannata enää tulla.

Nyt elokuun lopussa ollaan toiveikkaita. Vieroitusta jatketaan, mutta tilannetta seurataan. Sanelman paino on hiukan laskenut vapautuksen ajoista, mutta selvästi se saa myös itse pyydystettyä ravintoa. Edelleen Sanelma on pieni, mutta virkeä ja hyväkuntoinen.

Ehkäpä se kuitenkin saa massaa kerrytettyä ympärilleen ja selviytyy tulevasta talvesta. Ehkäpä se löytää vielä oman lajinsa seuraa lähivesiltä. Ehkäpä siitä kasvaa vielä aikuinen norppa, joka synnyttää jälkeläisiä eteläisen Saimaan vesille.

Sanelma auttaa tuleviakin norppia

Samalla, kun tämä saimaannorpan pop up -hoitola sai aikaan onnistuneen hoitotuloksen ja pelasti kuutin hengen, tapahtui toinenkin saimaannorpan suojelun kannalta merkittävä asia, nimittäin siirtoistutus. Kuutti löytyi Pihlajavedeltä, mutta palautui luontoon eteläisen Puumalan vesillä. Saimaannorpat ovat perimältään hieman erilaisia eri puolilla Saimaata. Geenien sekoittamiseksi on jo suunniteltu Saimaan sisäistä siirtoistutusta, mutta nyt yksi tällainen tapaus toteutui Sanelman hoidon sivutuotteena.

Lisäksi Sanelmasta saatiin talteen geeninäyte, kiehkurakuvat norppagalleriaan sekä räpylään laitettiin räpylämerkki myöhäisempää tunnistamista varten.

Sanelman hoito on tuottanut paljon uutta kokemusta jatkoa ajatellen. Hoidon onnistuminen oli rohkaisevaa, ja ajatuksena onkin, että Saimaalla voisi olla parikin tällaista paikkaa, joihin tarpeen tullen saisi nopeasti sairaan tai vaurioituneen norpan hoidettavaksi. Näillä näkymin mahdolliset hoitopaikat olisivat vapaaehtoisuuden tai ulkopuolisen rahoituksen varassa, mutta ainakin Pekka Sarkanen on valmis jatkossakin hoitamaan norppia kotirannassaan.

Erittäin uhanalaisen saimaannorpan kyseessä ollessa jokaisen yksilön pelastautuminen ennenaikaiselta kuolemalta on arvokasta ja tärkeää. Pienen Sanelman uintia katsellessani väistämättä tuli myös mieleen se, että kalaverkot uhkaavat yhä edelleen myös sen elämää. Siirtymällä norppaturvallisiin kalanpyydyksiin kuutit saisivat kasvaa aikuisiksi norpiksi sen sijaan, että kuolisivat kalaverkkoon.

Jokaisen saimaannorpan elämä on arvokas ja tärkeä.

Kaarina Tiainen

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija

Kiitos!

Kiitos Sanelman hengen pelastaneille eläinlääkäreille Pekka ja Marjukka Sarkaselle, Jake Kukowskille ja Anu Korpikalliolle sekä Luukkolan nuottamiehille ja muille hoidossa apuna olleille.

Pekka Sarkanen on kertonut Sanelman vaiheista kuvin ja videoin omalla fb-sivullaan: https://www.facebook.com/pekka.sarkanen

Tutustu myös Luonnonsuojeluliiton saimaannorppatyöhön.