Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

EU on ollut maailman ym­pä­ris­tö­po­li­tii­kan suun­nan­näyt­tä­jä, ja siksi EU-vaaleissa äänestäminen on ympäristö- ja ilmastoteko

Toukokuun lopussa valittavilla uusilla europarlamentaarikoilla on iso rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisessä, kirjoittaa Luonnonsuojeluliiton tiedottaja Oona Lohilahti.

Euroopan parlamentin päärakennus Brysselissä. Kuva: Euroopan parlamentti 2019, EP-087186A

Ilmastonmuutos, ilmansaasteet, meriroska ja lajien kuoleminen sukupuuttoon. Nämä ovat kaikki ongelmia, joissa kansalliset toimet ovat tärkeitä, mutta joita ei saada ratkaistua ilman kansainvälistä yhteistyötä.

Ympäristöstä välittävän kannattaa olla nyt hereillä. Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys alkoi tänään 15. toukokuuta, ja varsinainen vaalipäivä on Suomessa sunnuntaina 26. toukokuuta.

Äänestyspäätöstä pohtivan kannattaa muistaa, että EU:n ympäristölainsäädäntö on monien arvioiden mukaan maailman kehittynein. Kaiken lisäksi EU:n ympäristöpolitiikka on ollut paljon kunnianhimoisempaa kuin Suomen oma. EU:lla on siis hyvät mahdollisuudet tarttua aikamme suuriin ympäristöongelmiin – jos EU-kansalaiset äänestävät parlamenttiin kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa ajavia poliitikkoja.

Suomen luonto kiittää EU:ta

Kun Suomi liittyi EU-jäseneksi vuonna 1995, Suomen piti päivittää luonnonsuojelulakinsa vastaamaan EU:n lainsäädäntöä. Luonto kiitti, koska esimerkiksi lintu- ja luontodirektiivit takasivat Suomen luonnolle aiempaa paremman suojan. Luonto kiitti EU:ta myös Natura 2000 -suojelualueverkostosta. EU:n pinta-alasta jopa 18 prosenttia on suojeltua Natura-aluetta, ja on helppo sanoa, että suurta osaa näistä alueista ei olisi suojeltu ilman EU:ta. Luonnonsuojelu on selvästi hyötynyt 24 vuoden EU-jäsenyydestä.

Suomen luonto saa EU:lta myös rahaa LIFE-ympäristörahastosta, josta tuetaan luonnonsuojeluhankkeita. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto on mukana LIFE-hankkeissa parantamassa vesien tilaa, liito-oravan suojelua ja kitkemässä vieraslajeja. EU myös vaatii raportointia tiettyjen lajien ja luontotyyppien tilasta. Jälleen kerran: luonto kiittää.

Kun Suomi on pyrkinyt purkamaan normeja myös ympäristölainsäädännöstä, EU ei ole juurikaan sitä tehnyt. Luonnonsuojeluliiton kanta on, että ympäristölainsäädännön normien purku ei ole ympäristön kannalta hyvä asia. Suomen uusista ympäristötavoitteista 50–80 prosenttia tuleekin EU:sta, mikä on osoitus EU:n ympäristöpolitiikan kattavuudesta.

EU:ssa tehdään tietenkin paljon sellaistakin, mikä ei ole ensisijaisesti hyvä asia luonnon kannalta. Kaupan helpottaminen ja jatkuva pyrkimys talouskasvuun eivät ole ympäristön ja luonnonvarojen käytön kannalta hyviä tavoitteita. Toisaalta osa EU:n ympäristölainsäädännöstä on kehitetty nimenomaan toimivien sisämarkkinoiden takia. Kun kaikilla tuotteilla on samat ympäristövaatimukset, mikään maa ei voi kaupata saastuttavia tuotteita halvalla ja saada siitä itse taloudellista hyötyä. On myös muistettava, että käytännön suojelupäätökset tehdään Suomessa, eivätkä Suomen omat hallitukset ole kunnostautuneet ympäristöasioissa.

EU:n voima perustuu myös käytännön toteutukseen. Vaikka esimerkiksi pakolaiskysymyksissä taakanjaon toteutuminen käytännössä on osoittautunut heikoksi, EU:lla on silti paremmat mahdollisuudet ja myös rangaistusmahdollisuudet yhteisten päätöksen toteuttamiseksi kuin esimerkiksi YK:lla.

EU:lla on myös rahaa ympäristötavoitteiden edistämiseen. Ilmastotoimenpiteisiin on mahdollista korvamerkitä 40 prosentin osuus EU-rahastoissa, minkä lisäksi EU:lla on oma LIFE-ympäristörahasto. Kaiken lisäksi Euroopan komissio valvoo yhteisöoikeuden noudattamista. Suomen saamat tuomiot Euroopan unionin tuomioistuimesta lopettivat vesilintujen kevätmetsästyksen ja varmistivat Kemihaaran soiden pelastamisen Vuotoksen tekoaltaalta Natura-suojelualueverkostoon.

EU on parantanut ympäristön tilaa ja ihmisten hyvinvointia

Ympäristöongelmien ratkaisussa EU:lla on vaikuttava historia. EU:n päätöksillä on parannettu merkittävästi vesistöjen ja merien tilaa sekä vähennetty ilmansaasteita ja lopetettu vesistöjämme pilanneet happosateet. Monilla uhanalaisilla lajeilla menisi nykyistä huonommin ilman EU:ta. Esimerkiksi valkoselkätikan, karhun ja ilveksen kannat eivät olisi kasvaneet elinvoimaisiksi ilman EU:n suojeluvaatimuksia.

Kuluneella viisivuotiskaudella EU on esimerkiksi ollut sopimassa Pariisin ilmastosopimuksesta, päättänyt tietyt kertakäyttömuovit kieltävästä direktiivistä ja asettanut uudet, vaikkakin hieman vesittyneet päästörajoitukset raskaille ajoneuvoille.

Täytyy muistaa, että ympäristölainsäädäntö ei koske vain luontoa, vaan myös ihmisiä. Ilmansaasteiden ja ympäristömyrkkyjen vähentäminen tekevät hyvää ihmisille, sillä tälläkin hetkellä EU:ssa kuolee ennenaikaisesti 400 000 ihmistä ilmansaasteiden takia.

Seuraavalla parlamentin viisivuotiskaudella uudistetaan esimerkiksi maatalouden tuet. Koska ruoantuotanto on yksi eniten päästöjä ja luonnon köyhtymistä aiheuttavista kokonaisuuksista, on äärimmäisen tärkeää, että tuet uudistetaan vastaamaan suuria ympäristöhaasteitamme.

Vain yhteistyöllä saadaan tarpeeksi suuria tuloksia

EU- ja Eta-maat muodostavat maailman suurimman talousalueen. Tällaisessa yhteisössä on mahdollisuus nimenomaan yhdistää ympäristöpolitiikka ja talous. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat niin suuria uhkia myös ihmisille, että muutoksen on oltava kokonaisvaltainen ja sen on koskettava myös koko kulutuskulttuuria ja tuotantoa.

Monia ympäristöongelmia ei voidakaan ratkaista ilman kansainvälistä yhteistyötä. Vesistöjä ja ilmaa riivaavat saasteet kulkeutuvat maasta toiseen. Ilmasto lämpenee kaikkialla.

Ratkaisut ovat usein myös sellaisia, ettei mikään maa yksin halua niitä tehdä, koska se vaikuttaisi niiden kilpailukykyyn suhteessa muihin maihin. Helsinginkin ilmanlaatua parantanut rikkidirektiivi on yksi esimerkki tällaisesta EU-lainsäädännöllisestä ratkaisusta monia maita koskevaan ympäristöongelmaan, jonka pelättiin vaikuttavan yrityksiin kohtuuttomasti. Seuraava komissio ja parlamentti toivottavasti pohtivat EU:n laajuista lentoveroa ja hiilitulleja EU:n rajoille. EU:n listalla on myös typpipäästöt. Vuodesta 2021 alkaen uusien laivojen on vähennettävä pakokaasuista tulevia typen oksidien päästöjä 80 prosentilla.

Yksittäinen eurooppalainen maa ei pystyisi taistelemaan Facebookin ja Googlen kaltaisia yrityksiä vastaan, mutta EU pystyy sen tekemään ja on viime vuosina antanutkin yhdysvaltalaisille megayrityksille sakkoja EU:n lainsäädännön rikkomisesta. Jatkossa EU voisi toimia näin myös ympäristöasioissa.

EU ei tietenkään tee autuaaksi. Käytännön suojelupäätökset tehdään Suomessa, eikä Suomen luonnolla mene hyvin. Tarvitaan myös kotimaisia toimia, joille täydellinen tilaisuus on nyt käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa.

Ääni ympäristölle

Ilmasto ja luonto eivät voi enää odottaa. Tämän takia Euroopan parlamenttiin on saatava kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ajavia europarlamentaarikkoja. EU on jo tehnyt paljon, mutta ei riittävästi siihen nähden, millaisia haasteita on edessä ja toisaalta millaisia toimintamahdollisuuksia unionin kaltaisella alueella on.

Ja viimeiseksi: Euroopan parlamentilla on valtaa. Valtaa on lisätty koko ajan, ja parlamentti päättää lainsäädännöstä yhdessä jäsenmaita edustavan neuvoston kanssa. Yhdellä suomalaisella mepillä on vähintään yhtä paljon valtaa kuin suomalaisella ministerillä. EU-vaaleissa myös äänestäjällä on enemmän valtaa kuin täysin kotimaisissa vaaleissa, sillä äänestysprosentti on niin matala. Vuoden 2015 vaaleissa vain 10 prosenttia 18–25-vuotiaista äänesti. Tämä ikäluokka on elänyt käytännössä koko elämänsä EU-Suomessa. Heidän mahdollisuutensa kärsivät eniten, jos EU kääntyy sisäänpäin ja menettää kunnianhimoisuutensa.

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä huolestuneen kansalainen kannattaa siis ehdottomasti äänestää EU-vaaleissa. Eurobarometrin mukaan lähes 100 prosenttia EU-kansalaisista on huolissaan luonnon monimuotoisuudesta ja kannattavat sitä, että EU suojelisi luontoa nykyistä voimakkaammin.

Tämä toteutuu vain, jos parlamentissa ja komissiossa istuu poliitikkoja, jotka ottavat ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen tosissaan.

Lue lisää:

Oona Lohilahti
Tiedottaja

Jaa sosiaalisessa mediassa