Ilmaston lisäksi myös luonto tarvitsee puolestapuhujia – ”Näistä asioista puhutaan dramaattisesti liian vähän”

Harva huomaa arjessaan, että varpusen kanta on taantunut erittäin uhanalaiseksi.

Monimuotoinen luonto on kuitenkin edellytys ihmiselämälle. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä, ja niiden taustalla on samoja syitä. Molempia pitäisi pitää esillä yhtä aikaa, koska ilmastonmuutos on tulevaisuudessa yksi suurimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle. Toisaalta monimuotoiset elinympäristöt pystyvät sopeutumaan ilmastonmuutokseen paremmin kuin köyhtyneet elinympäristöt.

Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti yhdessä eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän kanssa tapahtuman Ääni luonnolle – miten monimuotoisuutta suojellaan? keskiviikkona 20. maaliskuuta Kansalaisinfossa.

Ympäristö- ja luontoryhmän pitkäaikainen vetäjä Pertti Salolainen (kok) kertoi tilaisuuden alussa realiteetit, joiden puitteissa hän itse on pyrkinyt suojelemaan luonnon monimuotoisuutta kansanedustajana. Hän jättää eduskunnan nyt, yli kolmen vuosikymmenen jälkeen.

”Näistä asioista puhutaan dramaattisesti liian vähän. Ilmastonmuutoksesta on alkanut laaja keskustelu. Toista puolta, eli sitä mitä tapahtuu Suomen metsissä ja luonnossa, ei juuri käsitellä. Täällä eduskunnassa ei ole ollut tungosta luonnonsuojelun puolesta. Se on surullinen tarina.”

Faktat kertovat, että meillä on kiire

Professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta ei säästellyt sanojaan latoessaan pöytään faktat luonnon monimuotoisuudesta. Vain alle neljännes maapallon pinta-alasta on säästynyt ihmisen merkittävältä vaikutukselta. Vuoteen 2050 mennessä osuus kutistuu alle 10 prosenttiin. Autiomaat ja tundrat lisääntyvät.

Tällä tahdilla vuoteen 2050 mennessä kaikesta monimuotoisuudesta menetetään maailmanlaajuisesti 38–46 prosenttia. Rajuimman hävityksen kohteena ovat olleet kosteikot ja suot, joista maailmanlaajuisesti on menetetty lähes 90 prosenttia. Monimuotoisuuden heikkenemisen syitä ovat muun muassa maa- ja metsätalous sekä niiden takana väestönkasvu ja kulutustottumukset.

Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Jukka-Pekka Jäppinen totesikin, että vuoden 2050 skenaarion estäminen vaatii niin sanottua systeemistä, eli koko järjestelmän muutosta. Meidän on muutettava yhteiskunnan sääntöjä ja toimintaa.

Monimuotoisuuden tuhoaminen ei saa olla taloudellisesti kannattavaa, luonnolle haitallisia tukia on poistettava ja on otettava käyttöön monimuotoisuutta ylläpitäviä taloudellisia kannustimia. Jäppinen muistuttaa, että ilmastolakot aloittanut ruotsalainen Greta Thunberg on myös vaatinut muutosta koko järjestelmään.

”Koululainenkin tietää tämän, mutta mikseivät suomalaiset poliitikot näytä sitä ymmärtävän.”

Jäppinen korostaa, että luonto pitäisi saada poliittisella agendalla korkeammalle. Hän ehdottaa, että hallitus voisi antaa eduskunnalle tiedonannon luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön politiikasta sekä tarvittavan rahoituksen järjestämisestä.

Jäppinen ja Kotiaho ovat yhtä mieltä monimuotoisuuden suojelun keinoista. Metso-ohjelmaa pitää laajentaa kaikkiin elinympäristöihin ja sen rahoitus on moninkertaistettava. Soidensuojelun täydennysohjelma on toteutettava. Metsähallituksen tulostavoitteeksi pitäisi laittaa korkea hiilinielu nykyisen rahatavoitteen sijaan.

Liitonkin on päivitettävä tavoitteitaan

Sen jälkeen, kun Luonnonsuojeluliitto laati vaalitavoitteensa viime syksynä, Suomessa on julkaistu kaksi arviota luonnon uhanalaistumiskehityksestä. Ensimmäisessä arvioitiin elinympäristöjä ja toisessa lajeja. Tulokset olivat niin karua luettavaa, että myös liiton oli päivitettävä tavoitteitaan, kertoi Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen.

100 miljoonan sijaan liitto vaatii nyt 300 miljoonaa euroa vuodessa lisää Metsoon, soidensuojeluun, kosteikkojen kunnostukseen ja ennallistamiseen sekä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun.

”Seuraavan vaalikauden jälkeen meillä on enää yksi kokonainen kausi asian ratkaisemiseen”, Hannonen muistuttaa.

Hannonen viittaa aikataululla Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioon, jonka mukaan esimerkiksi maapallon lämpeneminen on rajoitettava 1,5 asteeseen vuoteen 2030 mennessä.

Rahan lisäksi liitto tavoittelee lakeja sekä ympäristöhallintoa, joka valvoo lakeja, sekä suosituksia, sertifiointeja ja oppaita. Myös Hannonen vaatii koko järjestelmän muutosta.

”Yhteiskunnan rakenteita on muutettava niin, ettei taloudellinen toimeliaisuus olisi ristiriidassa monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteiden kanssa.”

Miten poliitikot reagoivat tilannekuvaan?

Puolueiden edustajien paneelissa oltiin yksimielisiä siitä, että koululaisten on päästävä osallistumaan ilmastolakkoon, jos luvan saa myös Thaimaan-lomalle. Metso-ohjelman laajentaminen muihinkin luontotyyppeihin kuin metsiin ja ohjelman rahoituksen nostaminen saivat myös kannatusta kaikilta. Pertti Salolainen kuitenkin varoitti, ettei samalla rahalla pidä suojella sekä metsiä että soita, vaan molemmille on taattava oma kunnollinen rahoitus.

Paneelissa olivat Salolaisen lisäksi Juhani Klemetti Liike Nytistä, Emma Kari vihreistä, Ville-Veikko Rantamaula keskustasta, Thomas Wallgren Sdp:stä ja Paavo Arhinmäki vasemmistoliitosta. Heitä tenttasi Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä yhdessä koululaisten ilmastolakkopäällikön Atte Ahokkaan kanssa.

Lentoveroa kannatettiin erityisesti EU:n ja koko maailman laajuisena. Ruokailutottumusten ohjaamista ympäristöystävällisempään suuntaan esimerkiksi verotuksen avulla vastusti vain keskustan Rantamaula. Hän oli myös ainoa, joka nosti punaisen lapun, kun kysyttiin, pitäsikö metsähakkuita rajoittaa. Keskustan kanta on selvästi se, että hakkuumäärää voidaan nostaa vielä nykyisestä.

Pertti Salolainen totesi, että meillä saattaa kohta olla paljon puuta, mutta vähän metsää. Näin voi käydä, jos avohakkuulinjalla jatketaan ja kaadetun puun tilalle istutetaan puupeltoa. Vihreiden Kari ehdotti, että metsänomistajille maksettaisiin hiilensidonnasta.

Liike Nytin Klemetti puolestaan sanoi, etteivät avohakkuut ole nykypäivää. Yksi tapa rajata hakkuita olisi hänen mukaansa Metsähallituksen tulostavoitteen laskeminen ja toinen luonnonsuojelu. Ilmaan jäi myös Salolaisen esittämä kysymys: kuinka monta sellukattilaa lisää Suomen luonto ja vanhat metsät kestävät?

Tilaisuuden voi katsoa tallenteena täältä.