Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto EU:n ra­hoi­tus­ke­hyk­ses­tä

U 45/2018 vp

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

YmV 30.10.2018

U 45/2018 vp Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksista EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä (2021-2017) ym.

EU-rahoitus on tarpeen visaisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen. EU ja Suomi ovat sitoutunut luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen, vesien hyvään tilaan sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen.

Suomen kannattaisi olla valmis EU-jäsenmaksun kohtuulliseen korottamiseen, jotta ympäristötavoitteet voitaisiin saavuttaa meillä ja muualla. Suurin EU-ympäristörahojen merkitys on toki itäisissä Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan jäsenmaissa, joissa ympäristöasiat eivät ole vielä Suomen tasolla. Niiden ympäristöasioiden paremmalla hoitamisella on kuitenkin merkitystä Suomellekin mm. lintujemme muuttomatkojen kosteikkojen, ilmasaasteiden kaukolaskeuman ja Itämeren takia.

Ympäristöasioille tärkein on LIFE-rahasto. Suomi on menestynyt LIFE-hankkeiden kilpailutuksessa erittäin hyvin, ja rahasto on osaltaan paikannut kotimaisen luonnonsuojelurahoituksen leikkauksia.

LIFE on kuitenkin ympäristöhaasteisiin nähden aivan liian pieni. Siksi ympäristöasioita tulee tukea myös ennen muuta maaseuturahastosta, rakennerahoista, meri- ja kalatalousrahastosta sekä Verkkojen Eurooppa -välineestä (vihreä ja sininen infrastruktuuri eli ekologiset yhteydet, joiden merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen kiihtyessä).

Rahastojen sisällä hyvä ympäristötoimien esimerkki on ollut rakennerahojen vähähiilisyyden korvamerkintä. Sitä tulee jatkaa. Toinen hyvä käytäntö on ennakkoarviointien, seurantojen ja loppuarvioinnin menettely. Sitä tukemaan tarvitaan kumppanuusartikloja, jotka takaavat muun muassa ympäristöjärjestöjen osallistumisen (valmistelu, maakuntien yhteistyöryhmät yms. ja seurantakomiteat). Tekniseen tukeen tarvitaan riittävät voimavarat päteville seurantakonsulteille, jotka osaavat myös ympäristöasioita.

Eri rahastoihin tulee asettaa myös erityisiä ympäristöehtoja. Esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan osalla tulee säilyttää kaikille viljelijöille pakolliset ympäristöasioiden vähimmäisehdot eli täydentävät ehdot. Ympäristöasioita tulee hoitaa myös maatalouden ns. ykköspilarin suorilla tuilla eikä vain kakkospilarin ympäristökorvauksilla. Vastaavia ehtoja tulee sisällyttää myös Verkkojen Eurooppa -välineeseen, jotta uudella infrastruktuurilla ei pirstottaisi ekologisia kokonaisuuksia ja yhteyksiä.

Lisätietoja

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola at sll.fi

Lisätietoja