Työ­ryh­mä­mie­tin­tö: Arkeologista kult­tuu­ri­pe­rin­töä koskevan lain­sää­dän­nön uudistaminen

15.2.2024
Museovirastolle
Asia: VN/30715/2023

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleisesti ottaen esitys on hyvä ja oikeansuuntainen.

4-5 §:ssä tulisi ottaa huomioon myös maisemat ja esimerkiksi perinnebiotoopit, joilla on muinaiskasveja. Muita laajempaa ympäristöä koskevia caseja on ollut mm. ”Lönnrotin polku”, jota uhkasivat taannoin metsänhakkuut; sellaiset tilanteet pitäisi jatkossa voida ennalta ehkäistä.

7 §:ssä pitäisi tunnistaa, että nykyaikainen metsätalous poikkeaa paljon aikaisemmista ajoista, ja se voi raskaine koneineen tuhota muinaisjäännöksiä entistä laajemmin.

8 § Vuosilukukysymys on vaikea. Lähtökohtaisesti kohdassa 1) voitaisiin mennä isovihan lopusta Ruotsin vallan ajan loppuun (1809). Tärkeää olisi turvata hylyt myös ainakin toisen maailmansodan loppuun asti.

9 § Esitysoikeus kannattaisi antaa 13 §:n soveltamisalaan kuuluvalle järjestölle.

12 §:ssä tulee ottaa huomioon myös se, että uuden tiedon pitäisi voida johtaa myös kaavan muuttamiseen ja turvaavaan kaavamerkintään ja määräykseen.

13 § on hyvä ja toteuttaa järjestöjen osalta perustuslakia (20 §). Sen pitäisi koskea myös valtakunnallisia järjestöjä, joilla ei ole omia piirejä tai paikallisyhdistyksiä, mutta joilla voi olla alan erityisosaamista (esimerkiksi tieteelliset seurat).

31 § Sähkölinjoja koskeva tilanne voi koskea lisäksi myös kaasuputkia ym., jotka kannattaisi ottaa kohdan soveltamisalaan mukaan. Huomattakoon, että Suomessa ympäristövaikutusten arviointeja tehdään kansainvälisesti varsin vähän, joten kaavaselvitykset ovat merkittävämpiä jatkossakin.

47 §:ssä on huomattava, että uuden tiedon (46 §) tulisi oikeastaan johtaa turvaavaan kaavamääräykseen, jota vastoin kohdetta ei voi tuhota. Samoin voi olla, että luonnonsuojelulain lajien tai luontotyyppien esiintymisen takia kohde tulisi turvattua toistakin kautta.

56-58 § korvauskäytäntö olisi kovin löysä. Lähtökohtana pitää olla, että vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille – myös maanomistajalle. Huomattakoon, että kohteiden tuhoaminen voi estyä muutenkin esim. kaavan tai luonnonsuojelulain suojelupykälien takia, eikä siitä pitäisi silloin korvata.

84 §:n muutoksenhakuoikeus tulee antaa myös 13 §:n järjestöille (PL 20 §).

Lakiin kannattaisi lisätä luonnonsuojelulain 128 §:n kaltainen erityinen vireillepano-oikeus lain rikkomuksien estämiseksi tai pysäyttämiseksi (”Haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa 126 §:ssä tarkoitettu asia vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on estää luonnon tuhoutuminen tai luonnonarvojen heikentyminen, joka ei ole merkitykseltään vähäinen, tai käynnistää luontovahingon korjaaminen. Sama oikeus on 134 §:n 4 momentissa tarkoitetulla rekisteröidyllä yhteisöllä toiminta-alueellaan ja kunnalla. Erityisen vireillepanon mukainen asia on ratkaistava kiireellisenä.”) Tällainen vireillepano-oikeus tulisi olla myös 13 §:n järjestöillä.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja

Lisätietoja