Kai­van­nais­jä­tea­se­tuk­sen soveltaminen unohtui – ym­pä­ris­tö­ris­kit kasvavat päivä päivältä

Kaivannaisjätedirektiivi ja -asetus kuulostavat tylsältä aiheelta, niin tylsältä, että viranomaisetkin ovat unohtaneet niiden olemassaolon. Kaivannaisjäteasetuksella on kuitenkin paljon merkitystä kaikille meille Suomen luonnon tulevaisuudesta välittäville. Tai voisi olla, jos asetusta ja siihen linkittyvää parhaan saatavilla olevan teknologian käyttövelvoivetta sovellettaisiin Suomessa. Miksi kaivannaisjäteasetus ja puutteet sen soveltamisessa koskettavat niin monia suomalaisia? Koska niin monet olemassa olevat ja suunnitellut kaivokset sijaitsevat Suomessa vesistöjen äärellä ja suojelualueiden läheisyydessä.

Jos kaivannaisjäteasetusta ei pian aleta asianmukaisesti soveltamaan ja kaivosten annetaan jatkossakin hoitaa jätehuolto vastuuttomasti, on Suomi pian täynnä pieniä ja keskisuuria Talvivaaroja. Ja lisäksi on vielä myös itse Talvivaara (nykyinen Terrafame), jonka jätteiden käsittely on edelleen huolestuttavalla tolalla ja kaivoksen pääosin vaarallisten jätteiden sijoituspaikka suurella Vuoksen ja Oulujoen vesistöjen vedenjakajalla. Jätteiden levitessä hatarien rakenteiden ja/tai jätevuotojen vuoksi virtaaviin luonnonvesiin, voi kaivosten ympäristöongelmien mittakaava moninkertaistua nopeasti.

Talvivaaraa ei pidetä kaivosalalla reiluna viittauskohteena puhuttaessa alan ympäristöongelmista, sillä Talvivaaran ympäristökatastrofi on onnistuttu kehystämään poikkeukseksi Suomen kaivosten joukossa. Todellisuus on kuitenkin toinen, kun lähdetään tarkastelemaan nykyisten ja suunniteltujen kaivosten jätehuoltosuunnitelmia. Eli niitä suunnitelmia, joita 2013 voimaan tulleen kaivannaisjäteasetuksen olisi pitänyt säädellä.

Mitä kaivosjäteasetuksessa sanotaan?

Kun ollaan laatimassa kaivoksen jätehuoltosuunnitelmaa, halutaan tietää millaista kaivoksen jäte tulee olemaan, miten sitä tulee käsitellä ja millainen jätehuoltosuunnitelma sille pitää laatia. On tärkeää huomata, että kaivannaisjätteiden tapauksessa vakavimmat ympäristövaikutukset eivät edes synny kaivoksen toiminnan aikana, jolloin vaikutuksia kontrolloidaan, vaan kaivoksen sulkemisen jälkeen. Siksi kaivosten sulkemissuunnitelmia tulisi selvittää jo kaivoslupavaiheessa ennen kuin toiminnan aloittamiselle annetaan lupa.

Kaivannaisjäteasetuksen mukaan kaivosjätteistä ei saisi seurata pilaantumista, eikä edes sen vaaraa ympäristöön. Asetus kieltää ympäristön pilaamisen myös pitkien aikojen kuluessa.

7 § Kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:

1.  jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;
2. jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

Monet Suomessa toimivien kaivosten sulkemissuunnitelmista ovat tarkkojen ja kattavien jätetietojen sijaan yleispiirteisiä käsittellisiä mallinnuksia, joissa toimia ja materiaaleja ei esitetä riittävän yksityiskohtaisesti. Tämän vuoksi kaivosten sulkemissuunnitelmat eivät ole direktiivin ohjeiden mukaisesti tehtyjä ja riittäviä. Riskejä ja ympäristötuhoja synnyttää myös se, että kaivoksia koskevasta lainsäädännöstä myös puuttuu louhintajätettä koskevat vaarallisen jätteen luokitukset. Jos kaivosten vaarallista sivukivijätettä ei luokitella vaaralliseksi, ei sitä edellytetä käsittelemään vaarallisen jätteen vaatimilla tavoilla. Tämänkin vuoksi osa lupaviranomaisista ei ole huomioinut luvittamansa ja valvomansa kaivosjätteen vaaroja. Poikkeuksena kaivosviranomaisorganisaatioista kokenein viranomainen Pohjois-Suomen AVI, joka on omatoimisesti luokitellut alueensa kaivoksilla syntyvää happoa muodostavaa sivukivijätettä vaaralliseksi jätteeksi, vaikka virallista luokitusta tälle ei ole.

Joissakin uusimmissa jätehuoltosuunitelmissa jätteiden käsittelyä mallinnetaan noin 100-200 vuoden päähän kaivoksen sulkemisesta. Suunnitelmissa esiintyvät oletukset jätteistä suotuvien vesien pitoisuuksista perustuvat tiivisrakenteiden eli kapselointien kestävyyteen tätä pidempiä aikoja. Kuitenkin esimerkiksi Oulun yliopiston Kainuun ELYlle tekemän selvityksen mukaan kaikki tiivisrakenteet vuotavat aikanaan.

Puutteellisten tietojen ja puutteellisen viranomaisvalvonnan vuoksi kaivosten sulkemissuunnitelmat, joiden tehtävänä on suojella ympäristöä ja ihmisiä kaivosten usein hyvin mittavilta ja osin hyvin vaarallisilta jätteiltä, laaditaan lähes säännönmukaisesti riittämättömien tietojen pohjalta. Lisäksi yksityiskohtaiset sulkemissuunnitelmat laaditaan liian myöhään, usein vasta noin vuosi ennen sulkemista.

Miksi kaivosjätteitä käsitellään Suomessa puutteellisesti vuodesta toiseen?

Maa- ja pohjarakenteiden johtavan asiantuntijan Minna Leppäsen (Tampereen yliopisto) mukaan sellaiset jätteiden käsittelymenetelmät, jotka toimivat esimerkiksi Australiassa, eivät toimi täällä Suomessa, sillä vesi ei haihdu Suomen ilmastossa samalla tavalla ja lisäksi Suomessa sataa paljon.

Muun muassa tiivisrakenneasiantuntijat Peter Brandt ja Minna Leppänen ovat korostaneet paksun mineraalisen tiivisrakenteen tärkeyttä. Nyt monilla kaivoksilla on käytössä pohjamoreeni, jossa on 100-1000 kertaa liian suuri vedenläpäisevyys. Vaihtoehtoisesti se on korvattu kaivoksilla 1 cm paksulla tiivisrakenteella. Tällaiset jäterakenteet eivät kestä kaivosten suuria jätekasoja – kaatopaikalla vastaavaan käyttöön mitoitetaan 100 cm:n tiivisrakenne.

Suomessa ollaan oltu Talvivaaran jälkeen jo yli vuosikymmenen ajan tietoisia tietoisia kaivosjätteiden riskeistä. Kun kerran kaivannaisjäteasetuksen kaltainen hieno lainsäädäntökin löytyy, miten ihmeessä tätä suoraviivaista ja laiminlyötynä valtavia ympäristöriskejä sisältävää asetuksen soveltamistapaa ei olla saatu Suomen kaltaisessa länsimaassa kuntoon?

Useille kaivosyhtiöille on muodostunut ongelmaksi toteuttaa kaivannaisjätealue kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti niin, että haitta-aineet eivät leviä pohja- tai pintavesiin myöskään pitkien aikojen kuluessa. Osassa tapauksissa taas kyse voi olla siitä, etteivät yhtiöt julkista kaikkea niiden tiedossa olevaa jätteitä koskevaa tietoa. Osan kohdalla jätteitä koskevia tietoja ei tarpeeksi tarkisteta kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti.

Jätteiden käsittelyn kestämättömän tilanteen sinetöi se, että koska kaivannaisjäteasetuksen toteutuksesta ei ole luotu ohjeistusta, on viranomaisen erittäin vaikeaa arvioida kaivoksen jätehuolto- ja sulkemissuunnitelmaa – resursseja ei kerta kaikkiaan ole. Suomen kaatopaikoille on luotu toimiva ohjeistus kaatopaikkadirektiivin soveltamiseen, miksi vastaava ohjeistus on niin puutteellinen kaivosten osalta? Mitä hyötyä soveltamisohjeista on, jos jätealueiden ongelmat jatkuvat ja jäävät ratkaisematta?

Mistä ratkaisu kaivosjätteiden ongelmiin?

Kaivosjätteiden ongelmiin on onneksi olemassa ratkaisuja, joilla päästäisiin hyvään alkuun ongelmien ehkäisemisessä:

• Kaivannaisjäteasetuksen käytännön toteutukseen täytyy luoda sitovaa ohjeistusta. Ohjeistuksen tulee myös sisältää sääntelyt rakenteille ja niiden rakentamiselle.
  Muut lainsäädännön puutteet, kuten puuttuva luokitus vaaralliselle (happoa muodostavalle) kaivannaisjätteelle tulee korjata. Erittäin vaaralliset kaivannaisjätteet tulee aina ensisijaisesti stabiloida, eli kiinteyttää.
• Kaivoslupa- ja ympäristölupaprosessit tulisi yhteensovittaa ja kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma tulisi huomioida jo kaivoslupaprosessissa. Tätä on vaatinut myös ympäristövaliokunnan osana kaivoslain uudistusta koskevaa lausuntoaan.
• Kaivannaisjäteasetuksen mukaiset sulkemis- ja jätehuoltosuunnitelmat sekä jätteiden ympäristövaikutusten arviointi tulisi käsitellä jo kaivosluvan yhteydessä. Nämä vaikuttavat myös hankkeen taloudellisen kannattavuuden arviointiin. Näiden toimittaminen tulisi lisätä kaivosluvan edellytykseksi.

Suomessa julkaistiin joulukuussa vetoomus, jossa vaaditaan tiukempaa sääntelyä kaivoksille, etenkin liittyen niiden sulkemiseen ja jätehuoltosuunnitelmaan. Vetoomuksen allekirjoittajina ovat muun muassa Etelä-Savon maakuntaliiton, Lapin Matkailuelinkeinon Liiton ja Kalatalouden Keskusliitto, lisäksi useita julkisuuden henkilöitä, 39 yhdistystä ja liittoa, yli 80 tutkijaa ja satoja muita vaikuttajia.

On selvää, että kaivosjätteiden sääntelyssä on merkittäviä puutteita. On selvää, että jätteiden vastuullisemmalle sääntelylle on yhteiskunnassamme ennennäkemätön tuki. Kysymys kuuluu, mitä hallitus aikoo tehdä tälle kiireistä toimintaa vaativalle kysymykselle.

Jari Natunen, Heta Haavisto, Anna Pulkka

Jari Natunen, biokemisti, SLL

Heta Haavisto, tekninen kirjoittaja, kaivosvetoomus.fi / Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry

Anna Pulkka, kaivoskoordinaattori, SLL

Lue lisää kaivosjätteistä jäljestä ja SLL:n kaivosjäteraportista sekä katso videoluento kaivannaisjäteasetuksen soveltamisen puutteista Suomessa.

Katso kaivosjätteiden tiukempaa sääntelyä vaativan vetoomuksen julkistustilaisuus ja asiantuntijoiden puheenvuorot täältä.

Lisätietoja