Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto siikaa ja hallia koskevista ase­tus­muu­tok­sis­ta

                                                                                31.3.2022

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöönne 7.3.2022, Dnro VN/6683/2022-MMM-1

Luonnonsuojeluliiton lausunto kalastusasetuksen 12 §:n ja halliurosten poistamisasetuksen (2020/184) 2 ja 4 §:ien muuttamisesta

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa:

Vaellussiika

Luontaisesti lisääntyvä merialueen vaellussiika on vuoden 2019 lajien uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu edelleen erittäin uhanalaiseksi (EN). Voimakkaat toimet vaellussiian turvaamiseksi ovat siten tarpeen.

Siian kalastuksessa pyrittäisiin turvamaan kutukypsien vaellussiikojen pääsyä kudulle nostamalla verkkokalastuksessa käytettävää pienintä solmuväliä voimassa olevasta 43 millimetristä 45 millimetriin. Mukana on nyt myös Merenkurkun alue, jossa saa käyttää solmuväliltään 40 millimetrin verkkoja.

Siikasaaliista noin 90 prosenttia saadaan verkoilla, joten verkkokalastuksen sääntely on tehokas keino vaikuttaa siikakannan rakenteeseen. Verkkokalastuksen saalis koostuu yhä enimmäkseen siioista, jotka eivät ole vielä saavuttaneet sukukypsyyttä ja jotka eivät ole ehtineet käydä kertaakaan kudulla (Lähde: Kalakantojen tila 2019, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 46/2020). Lisäksi nykyisellä sääntelyllä kalastus kohdentuu erityisesti vasta sukukypsyyttä saavuttamassa oleviin naarassiikoihin (Lähde: Vaellussiian pituus- ja ikäjakauma Pohjanlahden saaliissa 1981–2017 sekä 2013 alkaneen verkkokalastussäätelyn vaikutus siikakantoihin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 95/2020.)

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää solmuvälin nostamista tervetulleena ja oli useiden muiden tahojen kanssa esittämässä tätä jo vuonna 2013 siikatyöryhmässä. Ehdotettu muutos on kuitenkin hyvin pieni, sillä tutkimus pitää vähintään 45–50 millimetrin solmuväliä. Mielestämme nyt olisikin syytä korottaa vähimmäissolmuväliä 50 millimetriin, mikä nostaisi tutkimuksen mukaan pyyntipituutta merkittävästi.

Merkittävä osa siikasaaliista saadaan ahvenen ja siian sekakalastuksena, mikä on sääntelylle ongelma. Ehdotamme ratkaisuksi tähän, että siian kalastuksena pidetään kaikkea kalastusta, jossa merkittävä osuus saaliista on siikaa. Määritelmää siitä, mikä kalastus on siiankalastusta, tulisi siten laskea nykyisestä puolesta.

Liitto kiinnittää huomiota siihen, että perustelumuistossa väitetään virheellisesti, että kaupallisen kalastuksen siikasaalis olisi vähentynyt puoleen vuoden 2010 tasosta, sillä huomattavasti lähempänä oikeaa on luvuista laskettuna kaksi kolmannesta

Halliurosten poistamisasetuksen muutosesitys

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää täysin ennen tarkempia selvityksiä perusteettomana palkkiomenettelyn ulottamista myös jokisuihin. Laajentamista ei perustella esityksessä, ei liioin mihin etäisyyteen jokisuulta korvauspyynti ulottuisi. Ehdotuksen mukaan korvauspyynti olisi ilmeisesti sallittu kaikissa vaelluskalavesistöjen jokisuissa. Luonnonvarakeskuksen mukaan rannikolle laskevista joista vain noin puolessa esiintyy vähäistä siian luontaista lisääntymistä. Enimmäkseen siika lisääntyy harvoissa joissa, joiden virtaama on vähintään viisi sekuntimetriä.

On huomattavaa, että jokisuissa liikkuu myös norppia, joille mahdollinen tarkoituksellinen hylkeiden pyynti voi aiheuttaa vaaraa.

Esitetty perustelu laajennukselle vaelluskalavesistöjen jokisuihin kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Viimeaikaiset havainnot ovat myös osoittaneet, että hylkeet aiheuttavat erittäin vahingollista saalistusta vaelluskalavesistöihin kuuluvien jokien suualueilla ja joissa, joilla vaellussiiat lisääntyvät. Tämä on mm. merkittävästi vähentänyt siian mädinhankinta, joka todennäköisesti vähentää poikasistutuksia ja siikasaaliita tulevina vuosina. Tämän vuoksi kyseisen asetuksen soveltamisalaa on tarpeen laajentaa myös vaelluskalavesistöihin kuuluviin jokiin ja niiden suualueille. Erityisesti näiltä alueilta poistetut halliurokset merkitsevät olennaista hyötyä vaelluskalakannoille ja kalastukselle.”

Perustelu ei ole mitenkään riittävä. Emokalapyyntiin ja mädinhankintaan on muitakin keinoja kuin verkot. Esimerkiksi lippoaminen on tunnettu keino. Viime vuosina on esimerkiksi Iijoella kokeiltu EMKR:n tukemassa hankkeessa rysäpyyntiä, jota pidettiin lupaavana keinona, ja myös lippoamisella saatujen kalojen määrä kaksinkertaistui. Olennaista on myös, että kalastuksen säätely merellä vaikuttaa nousevien emokalojen määrään ja että, kuten edellä todettiin, siian verkkopyynti kohdistu nykyään erityisesti vasta sukukypsyyden kynnyksellä oleviin naaraisiin. Ehdotamme, että mädinhankinnan ongelmia lähdetään ratkaisemaan tutkimuksen ja kokeilujen keinoin.

Ehdotettu palkkiokorotus on huomattava ja voi muodostaa huomattavan tulonlähteen suhteutettuna kalastuselinkeinosta saataviin tuottoihin. Pidämme mahdollisena vaarana, että hylkeitä voidaan ryhtyä pyytämään kalastusvälineillä aktiivisesti jos korvaus nousee esitetyllä tavalla 700 euroon yksilöltä ja korvaus ulotetaan jokisuihin. Korvauksiin oikeutettuja ovat myös sivutoimiset 2. ryhmän ammattikalastajat. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä sen selvittämistä, missä määrin kyse on elinkeinotuesta ja mihin lainsäädäntöön tällainen tuki kohdistuu.

Luonnonsuojeluliitto ei hyväksy tuen käyttämistä aktiiviseen pyyntiin, koska silloin kyse olisi tapporahasta. Perustelumuistiossa ei kerrota, mikä osuus tähän asti maksetuista korvauksista on kohdistunut pyydyksiin hukkuneisiin hylkeisiin ja mikä osa on aktiivista pyyntiä. Tätä kuitenkin kysytään Ely-keskuksen lomakkeella (kohta hukkuneiden osuus poistetuista, kpl).

Yhteenveto esityksistämme

• siiankalastuksessa vähimmäissolmuväli asetetaan 46-50 milliin ja mieluiten 50 milliin

• siian kalastus ahvenen kalastuksessa huomioidaan valmistelussa määrittelemällä siiankalastukseksi kaikki kalastus, jossa saadaan merkittävästi siikaa

• halliurosasetuksen toimialaa ei laajenneta jokisuihin

• mädinhankinnan ongelmien ratkaisu vaatii siihen keskittyvää tutkimusta ja kokeiluprojektia ja muun kuin verkkopyyntiin perustuvan hankinnan laajentamista

• asetusta muutetaan siten, että se rajoitetaan koskemaan korvauksia vain pyydyksiin menehtyneistä hylkeistä

Lisätietoja
– FT Antti Halkka, antti.halkka at sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja

Lisätietoja