Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Ympäristö, tiede ja kestävyys EU:n metsästrategian pohjaksi

Luonnonsuojeluliitto tapasi komisaari Jutta Urpilaisen EU:n metsästrategiasta. Liitto korosti ympäristöasioita ja parhaan tieteellisen tiedon käyttöä.

Puupino
Uusiutuvienkin luonnonvarojen käytön pitää olla kestävää. TVe/SLL

5.7.2021

Arvoisa komissaari Jutta Urpilainen

Ympäristö, tiede ja kestävyys EU:n metsästrategian pohjaksi

Kiitos tapaamisesta, ohessa vielä pääkohdat lyhyesti:


1) Ympäristöasiat on aika ottaa EU:n metsästrategian keskiöön

  • EU:n tulee asettua myös metsäasioissa kansainväliseksi suunnannäyttäjäksi. Se edellyttää mm. kansainväliseen metsäkatoon tehokasta puuttumista sekä politiikkaa, joka mahdollistaa kansainvälisten ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden saavuttamisen kaikissa jäsenmaissa.
  • EU:n metsästrategia on myös keskeinen ympäristöasia: luontokato ja ilmastokriisi on tällä kertaa otettava siinä riittävästi huomioon. Tämä on myös European Green Dealin keskeinen uskottavuuskysymys.
  • Tämä on strategia, ei direktiivi tai asetus, ja sen pääasialliset tulokset ovat ohjeita (guidelines). Strategian kirjaukset ovat tarkoitettu joustaviksi, eivätkä ne sinällään tarkoita painetta yhdenmukaistaa metsien käsittelyä koko Euroopassa. Keskustelu Suomessa on turhan kärjistynyttä.
  • Hyvä strategia antaisi tukea suomalaisen tutkimuskentän tunnistamille talousmetsien luonnonhoidon ratkaisuille, jotka tutkijoiden mukaan tarvitsevat ennen kaikkea poliittista tukea toteutuakseen (esim. LUKE:n SOMPA).
  • Kun paineen biomassan käytölle ennustetaan kasvavan ja vientimarkkinoiden kasvavan olisi tärkeää, että määritellään uskottavasti mikä on metsien kestävää käyttöä. Siellä missä metsätalous todella on kestävää, ei uhkaa voi olla. Uskottava määritelmä on tärkeä myös kansainvälisille kumppaneille, jotka vasta kehittävät metsätaloutta.
  • Vain kestäväksi koetut tuotteet voivat tarjota merkittävää arvonlisää ja työtä joka kääntää viimeisten vuosikymmenien ongelmallisen trendin: metsästä kerättyä biomassatonnia kohden arvonlisäys ja työpaikkojen määrä ovat pienentyneet, samalla kun biodiversiteetti on heikentynyt.

2) Tutkimustulokset mukaan metsäkeskusteluun: metsien hakkuut eivät ole ilmastoteko

– Paljon uutta tutkimustietoa ilmastosta ja metsien käytöstä (ks. Ilmastopaneeli 2017).

– Tarjolla on myös harhaanjohtavaa ja kiisteltyä tietoa (Skogsindustrierna & Holmgren 2021).

– Lähivuosikymmeninä korkea hakkuupaine lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta (Soimakallio ym. 2021; Ilmastopaneeli 2017). Lähivuosikymmenet yhä tärkeämpi aikajänne, jos hälyttävän nopea lämpeneminen ja halutaan estää (IPCC 2019; IPCC 2021).

– Lyhytikäiset puutuotteet eivät tehokkaasti korvaa fossiilisia polttoaineita ja metsien hakkuut aiheuttavat lisää päästöjä ilmakehään (netto). Pitkäikäisten puutuotteiden tulisi korvata uusiutumattomia materiaaleja nykyistä tehokkaammin (Seppälä ym. 2019).

– Vanhojen metsien hiilivarastot ovat suurimmat. Vanhat metsät eivät muutu hiilen lähteeksi, vaan jatkavat hiilen sidontaa.

– Sekametsät, joissa on erilajista ja -ikäistä puustoa sekä lahopuuta, ovat yleisesti vastustuskykyisempiä ilmaston muuttuessa (esim. Nevalainen 2017).

– Monimuotoiset metsät ovat paras vakuutus lämpimämmässä ilmastossa, jossa ääriolosuhteet yleistyvät. Kuten tiedepaneelit IPBES ja IPCC 2021 toteavat, ilmastokriisiä ja monimuotoisuuskatoa torjutaan tehokkaimmin yhdessä.

– Avohakkuut ja tasaikäismetsätalous on Ruotsissa ja Suomessa pohjoisen havumetsävyöhykkeen keskeisin metsien monimuotoisuuden katoa aiheuttava tekijä (metsissä on eniten uhanalaisia lajeja ja metsien luontotyypeistä enemmistö on uhanalaisia)

– Avohakkuut eivät jäljittele ekosysteemien luontaista kehityskulkua, vaikka näin usein esitetään.

– Nykyinen avohakkuumetsätalous optimoi lyhytikäisen kuidun kasvatusta, mutta eri-ikäinen metsänkasvatus tuottaa yleisesti enemmän tukkipuuta ja parempaa tukkilaatua.

– Avohakkuut eivät myöskään kokonaistaloudellisesti (metsän monet ekosysteemipalvelut) tai maanomistajan talouden kannalta kannattavin vaihtoehto.

3) Metsästrategian lisäksi tarvitaan sääntelyä (RED II, LULUCF jne. – raaka-ainemarkkinat eivät ratkaise ympäristöongelmia ilman apua

  • Uutta sääntelyä tarvitaan varmistamaan, että puupohjaiset tuotteet korvaavat fossiilisia tehokkaasti ja että samalla voidaan suojella ja vahvistaa hiilinieluja ja -varastoja. Myös luonnon monimuotoisuutta koskevan sääntelyn toimeenpano ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii lisää toimia.
  • Markkinat eivät muuta biomassan käyttötapoja automaattisesti. Politiikan tehtäväksi ratkaista tai hillitä kestävyyteen liittyviä jännitteitä uudessa ajassa
  • LULUCF-asetuksen tulisi tehokkaammin turvata hiilinielut- ja varastot nostamalla unionin LULUCF- tavoitetasoa. Sen toteuttaminen edellyttää myös vastuiden reilun jakautumisen keskustelua. Myös Suomessa paljon potentiaalia lisätoimille, jonka implementointi hyötyisi korkeammista tavoitteista. Ilmastohyödyn toteuttaminen edellyttää, että nielut eivät kompensoi fossiilisia ja maatalouden päästöjä vaan ovat lisäisiä toimia.
  • Bioenergia on todettu monessa jäsenmaassa luonnon monimuotoisuuden katoa kiihdyttäväksi tekijäksi. Olisi reilua sekä luonnon että investoijien puolesta sääntelyllä varmistaa, että RED II:n päivityksen edistämä uusiutuva energia todella parantaa ympäristön tilaa (ilmasto, monimuotoisuus, vesistöt, ilmanlaatu). Siksi ainakin riskiraaka-aineet kuten kannot ja suuriläpimittainen puu tulisi rajata pois poliittisten ja taloudellisten tukien piiristä. Vain “jäte ja tähteet” on tavoite, mutta ei vielä todellisuutta.

Lisätietoja

Yhteistyöterveisin

Tapani Veistola

ympäristöpääällikkö, va. toiminnanjohtaja

Mukana olivat myös Liisa Toopakka ja Otto Bruun.

Lisätietoja

Ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa