Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Susikanta on liian pieni yleiseen metsästykseen

Suden tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että kaikki maa- ja metsätalousministeriön susiryhmässä olleet tahot sitoutuivat suotuisan suojelun tasoon metsästyksen reunaehtona. Työryhmä julkaisi raporttinsa tänään.

Susi
Kuva: Kai Skyttä

Susikannan kasvun ovat mahdollistaneet onnistuneet suojelukeinot ja eri sidosryhmien yhteistyön kehittyminen. Kestävässä susikannan hoidossa keskeisiä toimenpiteitä ovat susivahinkojen ehkäisy, susipelon lieventäminen ja laittoman tappamisen vähentäminen. Susialueilla asuvien paikallisten ihmisten pelkojen ja tarpeiden huomioon ottamisen yhteensovittaminen susikannan hoidon reunaehtoihin on susikannan hoidon perusta.

“Suomen luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen siihen, että Suomen susikanta on kasvanut viime vuosina odotetun kaltaisesti. Susia on nyt enemmän kuin yli sataan vuoteen. Kanta on Luonnonsuojeluliiton mielestä kuitenkin yhä liian pieni lajin yleiseen metsästykseen. Kanta on myös jakautunut epätasaisesti”, sanoo ympäristöpäällikkö ja va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola.

Suomen luonnonsuojeluliitto osallistui laajapohjaiseen, niin sanottuun suden kannanhoidollisen metsästyksen työryhmän ja sen ohjaustyöryhmän työskentelyyn. Kaikki mukana olleet tahot sitoutuivat siihen, että susikanta saadaan suotuisaan suojelun tasolle. Suotuisan suojelun taso tarkoittaa sitä, että laji kykenee säilymään elinkelpoisena osana elinympäristöään.

Maa- ja metsätalousministeriön työryhmän esitykset suden metsästyksen reunaehdoiksi ovat tiukemmat kuin oikeudellisesti samaan ryhmään kuuluvien karhun ja ilveksen metsästyksessä.

Luonnonsuojeluliiton mielestä on tärkeää, että susien kiintiömetsästystä ei voi aloittaa ennen kuin

  • Suomen susikannan suotuisa suojelutaso määritellään tieteellisesti. Luonnonvarakeskus tekee arvion tähän tarvittavasta susien määrästä syksyksi 2022.
  • Suomen susikanta on suotuisan suojelun tasolla.
  • Lupaprosessissa otetaan huomioon eri tahojen näkemykset, kuten alueelliset riistaneuvostot ja niistä yhä puuttuvat luontojärjestöt.
  • Metsästys kohdistetaan lähellä asusta eläviin ja vahinkoa aiheuttaviin susiin.
  • Sudenmetsästyksestä järjestetään vuosittain koulutusta, jolla pyritään vähentämään sudenmetsästykseen liittyneitä epäkohtia. Esimerkiksi alfayksilöiden määrä on painottunut susisaaliissa, vaikka niiden ampumista tulee lupaehtojen mukaan välttää.
  • Susikannan tulee olla suotuisalla suojelun tasolla myös metsästyskauden jälkeen.
  • Sudenmetsästyksen epäkohtiin puututaan tarkalla seurannalla.

Lisäksi tulee

  • Lisätä susineuvontaa ja -valistusta.
  • Tehostaa susivahinkojen ehkäisyä ja nopeuttaa vahinkojen täysimääräistä korvaamista.
  • Edistää paikallisten asukkaiden ja susien rauhallista rinnakkaiseloa muun muassa susipelkoa lieventämällä ja karkoittamalla nopeasti toistuvasti pihoilla vierailevia susia.
  • Tehostaa susitukimusta ja -seurantaa laajentamalla DNA-keruuta sekä pannoittamalla varsinkin eteläisessä ja läntisessä Suomessa eläviä susia.

Taustaa suden suojelusta 

Luonnonvarakeskus on julkaissut arvion Suomen susikannasta. Arvion mukaan perhelaumojen ja parien määrä on kasvanut hieman vuoden takaisesta ja jo viisi vuotta peräkkäin. Arvion mukaan susiyksilöitä oli tämän vuoden maaliskuussa 279−321. Luonnonsuojeluliiton mielestä kanta on kuitenkin liian pieni kestääkseen yleistä metsästystä. Lisäksi Keski- ja Pohjois-Suomen susityhjiöt ovat ongelma.

Suomen susikannan hoitosuunnitelman (2019) tavoitteena on susikannan suotuisa suojelutaso. Susikannan hoitosuunnitelmalla pyritään sovittamaan yhteen yhtäältä susireviireillä asuvien ja toimivien kansalaisten tarpeet sekä toisaalta susikannan suojelun reunaehdot. Hoitosuunnitelmassa on useita eri toimenpiteitä, jotka tukevat hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista kuten susivahinkojen ehkäisy, DNA-kannanseuranta, monilajinen kannanhoito, susineuvonta ja -valistus sekä suden kannanhoidollinen metsästyksen reunaehtojen määrittäminen.

Susikannan hoitoon liittyy useita konflikteja. Sudet aiheuttavat poro-, kotieläin-, ja koiravahinkoja. Suden aiheuttamista konflikteista vahvimpia ovat turvattomuuden tunne sekä erityisesti mielipahaa aiheuttavat metsästyskoiravahingot. Luken teettämän tutkimuksen (2020) mukaan suurpetopelko on viime vuosina voimistunut, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kansalaisten antama tuki susien laittomalle tappamiselle on lisääntynyt. Susien salametsästys on tutkimuksien mukaan susien merkittävä kuolinsyy niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan luvallisen sudenmetsästyksen havaittiin vähentävän susien laitonta tappamista.

Suomessa ei ole ollut yli 150 vuoteen suotuisan suojelutason susikantaa. Aina kun Suomen susikanta on alkanut kasvaa, kuten vuosina 2006 ja 2015, on se romahtanut luvallisen metsästyksen, laittoman pyynnin tai niiden yhteisvaikutuksen seurauksena. Susikannan säätely on osoittautunut sudensuojelun merkittävimmäksi haasteeksi. Kaikissa muissa suteen liittyvissä toimenpiteissä on viime vuosina tapahtunut merkittävää kehitystä esimerkiksi laajapohjaisen Susi-Life -hankkeen toimesta.

 

Lisätietoja: 

Harri Hölttä, puheenjohtaja, p. 040 722 922

Riku Lumiaro, suurpetoasiantuntija, p. 050 5859 857

Tapani Veistola, va. toiminnanjohtaja, ympäristöpäällikkö, p 0400 615 530

 

Lisätietoja

Ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa