Luon­non­suo­je­lu­lii­ton näkemyksiä luontotiedon järjestelmistä

 

18.9.2020

Luonnonsuojelulain tietojärjestelmät -alaryhmälle

Viitaten kuulemiseenne 18.9.2020

Luonnonsuojeluliiton näkemyksiä luontotiedon järjestelmistä

Yleisesti ottaen jyrkästi kannatamme tätä työtä: Muun muassa luontopaneelista, lajitietokeskuksesta ja luontotyyppejä koskevasta Ekosysteemiobservatoriosta (FEO) sekä luonnontila.fi -raportoinnista ym. sekä ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä on todellakin aika saada mainita lakiin.

Myös hallinnon seurannan ja tietojärjestelmien henkilöstö ja rahoitus tulee saada kuntoon.

• Lajitietokeskuksen osalta ongelma on, että Luonnontieteellinen keskusmuseo ei ole viranomaistaho. Se on osa yliopistoa, jonka tulee olla lähtökohtaisestikin valtiosta irrallinen. On kuitenkin lähtökohtaisesti ongelmallista, että viranomaisten tarvitseman tiedon ylläpito, hallinta ja jakelu ulkoistetaan valtiolta pois. Tähän ratkaisu olisi laji.fi:n siirto osaksi jotain valtion organisaatiota, kuten SYKEä. Siihen olisi sitten budjettirahoitus, valtion asettamat prioriteetit ja tulostavoitteet.

• Ihanteena tulisi olla yhden luukun järjestelmä. Metsähallituksen ja ympäristöhallinnon järjestelmien yhteensopivuus on tärkeä varmistaa.

• Tietojen merkityksen tulkinta vaatii ammattitaitoista henkiöstöä (varsinkin hajahavaintojen arvionti).

Järjestöt ja harrastajat havaintojen tuottajina

Järjestöjen ja luontoharrastajien tiedon kokoaminen on tärkeää, koska viranomaiset eivät itse mitenkään riitä maastoon – eivätkä he tunne kaikkia lajiryhmiä ja paikkoja. Tiedon luotettavuus ei saa olla kiinni viranomaisasemasta, vaan henkilön asiantuntemuksesta. Sitä voi kuvata mm. aikaisempi lajin- ja luontotyyppien tuntemuskokemus, koulutus yms.

Laatukuvaus voisi olla ratkaisu: kuka näki mitä missä milloin, mistä ja miten määritti, onko dokumentaatiota (karttaliite, kuva tai näyte), varmistiko joku ja mistä saa lisätietoja? Myös YM:n ja SYKEn tekeillä oleva luontoselvitysopas helpottaa asioita tulevaisuudessa.

Luontotietoja on paljon alan ammattimaisilla harrastajilla. Näiden jo olemassa olevien tietojen saamista tietojärjestelmiin tulee voimakkaasti tukea. Monet tiedon tallennusprosessit ovat varsin aikaa vieviä. Tietojen tallennukseen tulisi saada taloudellista tukea tai esim. harjoittelija-apua. Nykyisin on kehitetty täysin ummikoille sopivia tunnistusohjelmia, mutta todelliset luontotiedon ammattilaiset on jätetty selviytymään yksin valtavien tietovuoriensa kanssa. Kuitenkin vanhakin ammattilaistason toimijoiden keräämä tieto on tärkeää, kun selvitetään esim. ympäristön muutosta.

Myös. riistapuolella on paljon luontotietoa (mm. Oma riista). Se olisi tärkeä saada mukaan, esimerkiksi saalisilmoitukset metsähanhista olisivat tutkimukselle ja suojelulle kiintoisia.

Inventointioikeus seurantoja ja tutkimusta varten tulee varmistaa suojelualueillakin

• Tästä on ollut joillakin YSA-alueilla yhteentörmäyksiä: jokunen yksityisen suojelualueen omistaja on yrittänyt estää saaristolintulaskijoiden käyntejä alueella.

• Tutkimuksen tekeminen tulisi olla mahdollista lisätä rauhoitusmääräyksiin, luonnollisesti täsmentäen mitä tarkalleen ottaen saa tehdä, esim. kerätä muitakin kuin ruokasieniä. Kun tiedot siirtyvät tehokkaasti tietojärjestelmiin, tarve poikkeuslupiin vähenee ja voitaisiin päästä lähinnä raportoinnilla. On paradoksi, jos metsänhoito ja hirvenajo on helpompi sisällyttää suojelumääräyksiin kuin tutkimukseen, inventointiin tai hoitoon liittyvät asiat, joita varten voidaan jopa joutua hakemaan poikkeuslupia.

• YSA-alueiden inventointiin ja hoitoon osallistuvat myös omistajat ja/tai vapaaehtoiset, joten korvausjärjestelmän tulisi olla kulujen osalta mahdollinen.

Tiedonsaanti

Tiedonsaannin varmistaminen suojelutyössään sitä tarvitseville luontojärjestöillekin järkevillä salaustasoilla olisi tärkeää. Tällaisesta toiminnasta voitaisiin tehdä kirjallinen sopimus vastuineen. Tämä helpottaisi muun muassa alueita koskevista hankkeista lausumista. Muutenkin suurin luontoarvojen uhka on usein tietämättömyys niistä.

Työryhmän työssä tulee ottaa huomioon myös havainnoitsijan oikeus saada omat tietonsa, jotta hän voi seurata esim. onko tiedot taletettu. Toisaalta havainnoitsijalla on voitava olla oikeus tarvittaessa salata niitä muilta kuin ammattilaiskäytöltä. Tähän liittyy klassinen havaintojen tekijänoikeus- ja omistuskeskustelu, johon liittyy myös oikeuteen julkaista tutkimusaineistonsa.

Kansalaisten tiedonsaantiin liittyy myös velvoite luontotiedon kokoamisen ja julkisuuden lisäksi myös siitä tiedottamisesta on tärkeä. (Esimerkiksi se, että tiedotetaan uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilasta maassa ja maakunnissa.) Tällaiseen toimintaan velvoittavat meitä myös kansainväliset ympäristösopimukset.

LUOVA tehostaisi tietojärjestelmien kehittämistä. Silloin saataisiin kaikki erilaiset päätökset yhdenmukaisesti internettiin, myös poikkeuslupapäätökset karttoineen (esim. VARELYn lintupoikkeukset). Nyt tämä on AVIen puolella hoidettu paremmin.

Lopuksi lupien, kaavojen, yva-hankkeiden ja muiden julkisten luontoselvityksien krtiteereihin tulee saada tallennusvelvoite. (Sen voisi sitten jalkauttaa konsulttien sopimuksiin.)

Lisätietoja

• Päivi Lundvall, toiminnanjohtaja, p. 040 184 3636, paivi.lundvall (a) sll.fi

• Tapani Veistola, va. suojelupäällikkö, p. 0400 615 530, tapani.veistola (a) sll.fi