Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Eduskuntavaalivuoden maaperäpaneelin taustamuistio

Maaperätieteen seuran paneeli 9.1.2019

Mitä turvemaille ja metsien nieluille pitäisi tehdä? Maaperän ilmastoasioista keskusteltiin Maaperätieteiden päivien Vaalivuoden Maaperäpaneelissa.

Vaalivuoden Maaperäpaneelin taustamuistio

X maaperätieteiden päivät 9.1.2019 Helsingissä

Panelissa oli Luonnonsuojeluliitosta erityisasiantuntija Tapani Veistola ja oheisiin etukäteiskysymysten vastauksien valmisteluun osallistuivat myös Otto Bruun ja Liisa Toopakka. Paneelissa olivat myös Hanna Halmeenpää/vihr., Ville Skinnari/sdp, Saara-Sofia Sirén/kok., Kristina Regina/LUKE, Jari Liski/Ilmatieteen laitos, Antti Iho/LUKE, Liisa Pietola/MTK & Jari Leppä/kesk.

Kysymys 1: Mitä turvepelloille pitäisi tehdä?

Mitä tehdään turvepelloille joita on pinta-alana vähän (n. 10%) mutta suuret päästöt? Miten suhtaudutaan turvepeltojen raivaukseen lannanlevitysalaksi? Miten pitkälle yhteiskunnan toimet voidaan ulottaa yksityisomistuksen puolelle tilanteissa, joissa yhteiskunnan kokonaisetu ja yksityisomaisuuden suoja ovat ristiriidassa (turvepellot)?

Turvepellot ovat maatalouden päästöjen pääasia eli puolet päästöistä. Niiden raivauksesta on syytä luopua 2020 mennessä.

– Maanomistajan oikeutta raivata turvemaita energiaturpeenkin tuotantoon on rajoitettu. Samoin perustein on syytä rajata turvepeltojen raivaamista, joka haittaa suoluontoa, ilmastoa ja vesistöjä. Myös kivihiilen polttamista ollaan rajoittamassa ilmastonmuutoksen hyväksi. Toki maanomistajia pitää tukea muutosvaiheessa.

– Peltoja raivataan lannanlevitysalaksi. Lannalle tulisi keksiä kiertotalouden mukaista käyttöä (esim. biokaasun tuotanto), jolloin tarve lannanlevitysalalle vähenisi rajusti.

– Jos peltoja raivataan, se kannattaa ohjata kivennäismaiden pelloille.

Muuten soilla pitää toteuttaa soidensuojelun täydennysohjelma, lisätä ennallistamista ja lopettaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2025 mennessä.

Kysymys 2: Mitä toimia puolueenne tekee maan hiilivaraston lisäämiseksi?

Mitä poliittisia toimia peltomaan hiilivarojen vähenemisen ehkäisemiseksi voidaan tehdä? Onko peltomaan hiilivarojen kasvattaminen 0,4 % vuodessa realistista? Maaperän hiilensidonnan lisääminen on osa Valtioneuvoston keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaa vuoteen 2030, mitä käytännön toimia puolueenne aikoo edistää?

Turvemaiden hiilivarasto on Suomessa suurin yksittäinen hiilivarasto ja sen suojeleminen on ratkaisevaa Suomen maankäyttösektorin päästö- ja nielutaseen kannalta.

– Maaperän hiilivaroja voi suojella esim. monivuotisella viljelyllä, luomuviljelyllä ja viljelykierrolla.

– Mahdollisuuksista kasvattaa viljelysmaan maaperän hiiltä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.

– Joillakin turvepelloilla voidaan vähentää päästöjä mm. nostamalla vedenpintaa, mutta toimia pitää alueellisesti räätälöidä. Tähän tarvitaan lisää tutkimusta, kokeiluja ja seurantaa.

Kysymys 3: Onko ravinteiden kierrätys turvallista?

Onko peltojen puhtaus uhattuna, kun edistetään erilaisten kierrätyslannoitteiden käyttöä? Erityisesti niiden sisältämiä orgaanisia haitta-aineita ei tunneta hyvin. Kuinka voimakkaasti ravinteiden kierrätystä voidaan säädellä tai siihen pakottaa? LUKEn laskelmat osoittavat, että esim. karjanlannan fosfori riittäisi vuosikausiksi tyydyttämään peltojen fosforilannoitustarpeen. Voidaanko uuden fosforin pääseminen kiertoon kieltää/rajoittaa?

– Lannan kierrätyksessä Eviran ohjeiden noudattaminen on tärkeää.

– Jätevedenpuhdistamojen raskasmetallit ym. pitää hallita varovaisuusperiaatteen takia. Mutta on ilmeistä, että tässäkin puhdistustekniikka kehittyy ja halpenee, jos on riittävät markkinat.

Kysymys 4: Pitäisikö viljelykelpoisen maan ottamista rakennuskäyttöön rajoittaa?

Rakennetun ympäristön laajentuessa viljelykelpoista maata menetetään pysyvästi. Lainsäädännöllä olisi mahdollista vaikuttaa ohjaavasti rakennustoiminnan sijoittumiseen. Miten puolueenne suhtautuu tällaisen säätelyn lisäämiseen?

– Nyt on turvattu perinteisesti ns. VAT-pellot eli valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa turvatut tärkeimmät kulttuurimaisemat.

– Myös perinnebiotoopit, jotka ovat kaikki uhanalaisia, tulee suojella rakentamiselta.

– Suomessa tullaan tarvitsemaan lisää peltomaita tulevaisuudessa kun Etelä-Euroopan vainiot palavat karrelle. Siksi on tyhmää rakentaa parhaita olemassa olevia peltoja.

– Kaavoissa tulisi käyttää nykyistä enemmän viherympäristön vähimmäismääriä (esimerkiksi 50 % kuten Wienissä).

Kysymys 5: Miten metsien käytön suunnittelussa huomioidaan metsien hiilivarastokysymykset?

Mikä on metsämaan rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa? Miten hakkuutasot ja maaperän hiilivarastot huomioidaan kun ilmastokestävää metsäpolitiikkaa suunnitellaan? Onko Suomessa metsittäminen vaihtoehtona maaperän hiilen lisäämiseksi? Miten puolueenne suhtautuu turvemaiden metsänhoitoon lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä? Entä turvemetsien ennallistamiseen?

Ilmastonmuutoksen takia pitää kasvattaa nieluja eikä vain kikkailla laskentasäännöillä että päästäisiin kansallisesti mahdollisimman helpolla.

– Hakkuiden määrä määrittelee hiilinielun, joten metsien hakkuita on syytä pitää maltillisena ja biotaloudessa tulisi panostaa määrän sijasta laatuun.

– Yksi haaste on, että hakkuut menevät markkinoiden mukaan eikä ole ohjauskeinoja hallita ylisuuria hakkuita.

– Avohakkuista luopuminen turvemailla ja turvemaiden ennallistaminen suoksi olisi yksi hyvä käytännön toimi, jolla turvevarastoja voi suojella.

– Metsien hiilivarastoja voidaan suojella ja kasvattaa siirtymällä avohakkuista peitteiseen metsätalouteen.

– Metsittäminen on tehoton toimi verrattuna turpeen hiilivaraston suojelemiseen. Ei ole järkevää raivata turvepeltoa toisaalla ja metsittää toisaalla, josta seurauksena on valtavat nettopäästöt. Metsittäminen voi kuitenkin olla yksittäistapauksissa järkevää. Metsittämisen hyöty ei ole suuri mikäli puuta ei käytetä ilmastoviisaasti.

– Metsänomistajat ja -ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa ilmastoviisasta metsätaloudesta

– Metsätalouden tulisi panostaa pitkäaikaisiin ja jalostusarvoltaan korkeisiin tuotteisiin (esim. puurakentaminen).

– Turvemetsien ennallistaminen on perusteltua siellä, missä turpeen hajoaminen jatkuu ja siitä seuraa suuret päästöt. Tästä tarvitaan lisää kokeiluja, tutkimusta ja seurantaa. Ennallistamista tulee kuitenkin edistää joka tapauksessa, koska se on suoluonnon köyhtymisen ehkäisemiseksi tärkeää.

– Myös turvepeltojen ennallistamista kannattaa oikeilla menetelmillä harkita.

– Turvemaiden metsissä toimittaessa tulisi ottaa huomioon ilmastovaikutukset sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Kysymys 6: Millä aikajänteellä puolueenne arvioi metsien hiilivarastokysymyksiä?

Mikä on oikea aikajänne arvioitaessa metsien hyödyntämistä: miten puolueenne suhtautuu tarpeeseen lisätä hiilivarastoa (=minimoida ilmakehän CO2) lyhyellä, esim. 0-30 v. aikajaksolla, vs. käyttää nyt enemmän ja odottaa taseiden palautumista aikajänteellä >50 v? Miten puolueenne suhtautuu metsähoidon kiertoajan pidentämiseen, jolloin metsien hiilivarasto kasvaisi metsätalouden jatkuessa?

Metsän kiertoajan pidentäminen on järkevää. Se lisää metsien hiilivarastoa, mutta pienentää vain hieman biomassan tuotantoa yli ajan.

– Ilmastonäkökulma tulee ottaa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä huomioon. Monien metsätuotteiden korvaushyödyt eivät ole kovin hyviä edes 100 vuoden aikajänteellä tarkasteltaessa. Biotalouden tulisi erottaa hyviä korvaushyötyjä saavuttavat tuotteet niistä, joiden ilmastohyöty on vain laskennallinen. Metsätalouden tulee suojella myös ilmastoa sekä tukea toiminnallisia metsäekosysteemejä.

– Monimuotoinen metsäluonto sopeutuu paremmin ilmaston lämpenemiseen kuin yksipuolinen, tasaikäinen ekosysteemi.

– Metsien suojelu on win-win-win -mahdollisuus ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle ja vesistöille sekä virkistyskäytölle.

Kysymys 7: Tarvitaanko EU:ssa maaperädirektiiviä ja mitä puolueenne tekee sen edistämiseksi? Maaperänsuojelulla ei ole omaa tavoitetta, kun ei ole EU-tason direktiiviä. Euroopassa maaperän laatu vaihtelee ja maankäytössä on isoja eroja. Kun maaperänsuojelussa ei ole laillisesti sitovia tavoitteita, muissa säädöksissä ei ole pakko ottaa maaperää huomioon.

Suomikin olisi voinut hyväksyä direktiivin viime kerralla mutta se kaatui muihin maihin.

– Direktiivi ei olisi aiheuttanut isoja muutoksia Suomelle eikä Suomessa. Isoimmat haasteet ovat pilaantuneet maat ja eroosio varsinkin entisissä itäblokin ja Etelä-Euroopan jäsenmaissa, osin myös vanhoissa teollisuusmaissa. Direktiivistä olisi ollut merkittävä EU-lisäarvo ns. muissa maissa,

– Direktiivin jälkeen mikään jäsenmaa ei enää voisi olla vapaamatkustaja ja kilpailla toisia jäsenmaita vastaan epäreilusti esimerkiksi väljemmillä pilaantuneiden maiden säädöksillä.

– Tässä suhteessa direktiivi, joka ei aiheuttaisi Suomessa suuria suuria muutoksia, mutta parantaisi oleellisesti ympäristön tilaa varsinkin niin sanotuissa uusissa jäsenmaissa, on myös kansallisen etumme mukainen.

Direktiivien teho on nähty ilman ja vesien pilaantumista koskevissa direktiiveissä.

– Direktiivissä on selvät tavoitteet ja aikataulut, raportointi ja seuranta, jolla voidaan tarvittaessa ryhtyä korjaaviin toimiin feedbackin perusteella.

Samalla tavalla kuin ilmalle ja vedelle, myös maaperälle tarvitaan sen suojelusta itsestään lähtevää säädöspohjaa.

– Muuten maaperä olisi yhä ”heittopussina” muiden ja aivan muita asioita varten tehtyjen säädösten varassa.

– Direktiivin lisäarvoa on, että se luo maaperäasiaan keskittyneen oman laillisen instrumentin muissa säädöksissä hajallaan olevien sivumainintojen sijasta.

Kysymys 8: Millaista maaperää koskevaa tietoa poliitikko/muu panelisti tarvitsee työssään ja mistä sen pitäisi olla saatavissa?

– Tutkimusta tulee lisätä sekä yliopistoissa että valtion tutkimuslaitoksissa.

– Ilmaston ja vesistöpäästöjen lisäksi maaperän biodiversiteettiä tulee tutkia enemmän.

Kysymys 9: Miten puolueenne suhtautuu tutkimukseen investointiin seuraavalla hallituskaudella? Pidättekö tiedeministerin tehtävän perustamista tarpeellisena? Tutkimuksen resursseja on pienennetty merkittävästi viime vuosina ja esimerkiksi tutkimusasemaverkosto, pitkäaikaiset koealat ja maa- ja metsätalouden perustutkimus ovat saaneet aiempaa vähemmän rahoitusta. Nuorten tutkijoiden houkutteleminen alalle on aiempaa vaikeampaa sillä tutkijan urapolku on nykytilanteessa hyvin epävarma

– Tutkimuksen roolia tulee päätöksenteossa parantaa.

– Seurantoja ei enää voi heikentää vaan niitä pitäisi ruveta jopa palauttamaan.

– Tiedeministeri olisi yksi keino, toinen taas arviointineuvoston vahvistaminen ympäristöosaamisella.

– Tarvitaan myös kokeiluja, koska monia asioita ei voi tietää muuten.

Lisätietoja

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa