Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Ole luonnonvoima

Kun toimiston seinät tuntuvat puristavilta eikä mielessä ole tilaa asioille eikä ihmisille, on aika antaa metsän hoitaa, kirjoittaa Paloma Hannonen.
Kuva: Paloma Hannonen
Kuva: Paloma Hannonen

Eilen tuli jälleen se hetki, kun on pakko päästä metsään. Toimiston seinät tuntui puristavilta, mielessä ei ollut tilaa asioille eikä ihmisille.

Teltta rinkkaan, leipä taskuun. Viesti työkavereille: Pakko päästä metsään, pakko, hirveä metsätuska.

Tiedän ne kaikki tutkimukset, joiden mukaan metsässä liikkuminen vähentää stressiä ja kohentaa mielialaa, alentaa verenpainetta ja sykettä. Ymmärrän, että asian voi selittää rationaalisesti ja niin toki pitää tehdä vaikka silloin, jos tavoiteltaisiin kansanterveydellisiä vaikutuksia, lähivirkitysmetsien säilyttämistä terveysperustein.

Mutta nyt kun olen tässä, seurana yksi puhelias korppi, auringonvalo heijastuu ulpukoiden lehdistä, paljaat varpaat ovat kalliota vasten ja tuoksuu sammalilta ja hämärältä mullalta, ei mielessä ole tutkimukset tai edes terveys. Tämä on henkilökohtaista.

Ja niinhän luonto lopulta on. Suurimmalla osalla suomalaisista on kyselyidenkin mukaan henkilökohtainen ja todella positiivinen suhde metsiin. Metsä on ystävä. Paikka jossa saa vapautua vaatimuksista. Metsä on muistoja ja tunteita.

Luonto antaa minulle voimia. Luonnolle kannattaa antaa tilaisuus näyttää, mitä kaikkea sillä onkaan meille annettavana. Luonto pitää meistä huolta, joten meidän on pidettävä huolta luonnosta.

Oma luontosuhteeni on käynyt melkoisen kierroksen. Olen kasvanut luonnon keskellä, marja- ja sienimetsissä, mielikuvitusmatkoilla, isoilla kivillä ja tuoksuvilla rannoilla. Opiskellessa biologiaa ja politiikan tiimellyksessä koin jostain syystä, että luonnon henkilökohtaisuus piti siirtää syrjään. Tutkimuksessa tietysti pitää pyrkiä niin suureen objektiivisuuteen kuin se ylipäätään on mahdollista ja päätöksissä pitää painaa tutkimus ja faktat. Tutkimus puhuu sen puolesta, että esimerkiksi nykyinen metsätalous ei ole luonnon tai ilmaston kannalta järkevää ja että politiikalla olisi muutettava tapoja, joilla hyödynnämme luonnonvaroja.

Mutta se ei ole minun luontosuhteeni. Minulla saa faktojen ohessa olla paikat, jotka tunnen kodikseni, joissa pysähdyn seuraamaan tuttujen lajien puuhia. Saan olla luonnossa onnellinen, eikä se estä minua tekemästä rationaalisia päätöksiä mitä luonnon edunvalvontaan tulee.

Olen löytänyt takaisin metsään. Luonto antaa minulle voimia. Luonnolle kannattaa antaa tilaisuus näyttää, mitä kaikkea sillä onkaan meille annettavana. Luonto pitää meistä huolta, joten meidän on pidettävä huolta luonnosta. Ja itselle kannattaa antaa mahdollisuus olla luonnonvoima.

Paloma Hannonen

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija

Jaa sosiaalisessa mediassa