Luonnonsuojeluliiton lausunto metsästysasetuksen muutoksesta
Maa- ja metsätalousministeriölle
Viitaten lausuntopyyntöönne 9.10.2017 Dnro 1645/01.02/2017
Luonnonsuojeluliiton lausunto metsästysasetuksen muutoksesta
Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.
Ilmoitusmenettelyn käyttöönotto ei ole perusteltua
Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan lintujen metsästykseen liittyvää metsästyslain 41 b §:n mukaista ilmoitusmenettelyä ei tulisi ottaa käyttöön, eikä siten myöskään vahvistaa lausuttavana olevaa asetusluonnosta. Ilmoitusmenettely ei tosiasiassa vähennä riistakeskuksen työmäärää poikkeuslupiin verrattuna. Poikkeuslupia on voitu nykyisin antaa useammaksi vuodeksi kerrallaan ja niiden valmistelussa käytetään myös valmiita tekstipohjia. Uuden asetusluonnoksen mukaisesti ilmoituksista pitää tehdä myös hallintopäätös, mikä edellyttää tosiasioiden tapauskohtaista selvittämistä, jo hallintolain ja EU-raportointiin liittyvien kansainvälisten vastuiden takia. Sitä vastoin ilmoitusjärjestelmä vähentäisi riistakeskuksen maksutuloja ja vaarantaisi lintudirektiivin täytäntöönpanon kansallisessa lainsäädännössä.
Yleisellä tasolla uuden ilmoitusmenettelyn luonnonsuojelullinen ongelma on, että se voi johtaa muiden tyydyttävien ratkaisujen kehittämisen hidastumiseen tai jopa laiminlyöntiin. Ilmoitusmenettelyssä tappamista parempien vaihtoehtojen kehittämisen ja käyttöönoton motivaatio kärsisi. Lisäksi ilmoituksista ja lintujen tappamisesta tulisi aiempaa rutiiniluonteisempaa toimintaa, myös pesintäaikana.
Lisäksi ilmoitusmenettely on lintudirektiivin vastainen. Mikäli ilmoitusmenettelyn hyväksymistä koskeva päätös annetaan toistaiseksi tai moneksi vuodeksi, se ei tapauskohtaisesti varmista sitä, että kussakin tapauksessa poikkeamisen edellytykset selvitetään lintudirektiivin edellyttämällä tavalla. Kuten jo vakiintunut EU-oikeuden tulkintalinja toteaa, ”direktiivin säännökset on pantava täytäntöön kiistattoman pakottavasti sekä niin yksilöidysti, täsmällisesti ja selvästi, että oikeusvarmuuden vaatimus täyttyy” (ks. esim. Asia C-159/99, komissio v. Italia, tuomio 17.5.2001, Kok. 2001, s. 4007, 32 kohta). Toinen ongelma ilmoitusmenettelyssä liittyy lintudirektiivin 9 artiklan 2 c) kohtaan, jonka mukaan poikkeuksissa on mainittava vaaratekijät sekä ne ajalliset ja paikalliset olot, joissa näitä poikkeuksia voidaan myöntää. Ilmoitusmenettelyä koskeva asetusehdotus ei ole tältä osin riittävä, koska se ei sisällä lintukantojen paikallista tarkastelua. Ilmoitus olisi voimassa toistaiseksi ilman määräaikaa, joten se ei myöskään täytä em. vaatimusta ajallisista olosuhteista. Pelkkä raportointivelvollisuus MMM:lle ei täytä lintudirektiivin vaatimuksia.
Pykäläkohtaisia kommentteja
Jos asetuksen valmistelua kuitenkin jatketaan, Luonnonsuojeluliitto esittää toissijaisesti seuraavia muutoksia ja parannuksia asetusluonnokseen.
1 § Hakeminen ilmoitusmenettelyyn
Hakemuksessa on esitettävä myös haettu toiminta-aika (päivämäärät ja vuodet). Olosuhteet muuttuvat ajan mittaan monesta syystä: karkotus- ja suojaustekniikat kehittyvät, lintukannat muuttuvat ja toiminta kohteella muuttuu. Tästä syystä päätöksiä ei tule antaa toistaiseksi vaan määräajaksi.
Kohdassa 1) ilmoitusmenettelyyn hakeutumisen syissä pitää kertoa myös vahingot, saadut korvaukset yms. perustelut.
Kohdassa 5) ei riitä että esitetään jo käytetyt karkotus- ja suojauskeinot. Hakemuksessa tulee myös perustella, miksi muut karkoitus- tai suojauskeinot tai muut vastaavat ratkaisut, joita ei kohteessa ole vielä kokeiltu, eivät toimisi kyseisellä alueella ongelman ratkaisussa.
On myös välttämätöntä, että hakemuksessa on mukana selvitys metsästysoikeudesta alueella. Asetuksessa tulee myös varmistaa, että hakemuksella ja ilmoituksella ei mahdollisteta laajaa henkilöpiiriä, vaan metsästysoikeuden ulottuvuuden on oltava laissa tai asetuksessa tiukasti rajattu.
2 § Ilmoitusmenettelyn edellytysten arviointi ja hyväksymispäätös
Riistakeskuksen selvitysvelvollisuus on maantieteellisesti puutteellisesti määritelty. Kohdasta 1) puuttuu kokonaan kohteena olevan lintulajin kannan paikallinen tarkastelu. Maakunnan taso ei riitä, vaan kanta tulee selvittää myös paikallisesti. Tätä edellyttää myös em. lintudirektiivin 9 artiklan 2 c) kohta. Myös alue, jota ilmoitusmenettely koskee, tulee määritellä päätöksessä selkeästi ja tarkasti.
Hakemuksesta tulisi pyytää myös lausunto ELY-keskukselta ja alueelliselta lintutieteelliseltä yhdistykseltä.
3 § Ilmoitusmenettely
Saalistiedot tulee asettaa julkisesti nähtäville riistakeskuksen WWW-sivuille. Koska päätöksiin liittyy muutoksenhakumahdollisuus, asetuksessa on varmistettava riittävän tehokas tiedottaminen annetuista lupapäätöksistä.
Toiminnanharjoittajalta tulee vaatia vuosittain raportti myös siitä, ovatko suojattava toiminta ja vahingot muuttuneet ja mitä muita vaihtoehtoja voisi paikalla kehittää. Näin riistakeskus voisi arvioida päätöksen ajantasaisuutta.
Lisäksi asetukseen tulisi lisätä saaliiksi saatujen yksilöiden kuvausvelvoite, mikä palvelisi tutkimusta ja ennaltaehkäisyä. Nykytekniikan avulla tämä olisi varsin yksinkertaista.
Lisäksi
Asetuksella tulee säätää, että ilmoitusmenettely ei koske merilokkeja (saman tulisi koskea myös poikkeuslupia). Laji on vähentynyt huomattavan paljon ja on Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 -luettelon mukaan luokassa silmälläpidettävä. Käytännössä kaikki eivät osaa erottaa toista mustaselkäistä lokkia – erittäin uhanalaista selkälokkia – merilokista.
Päätöksistä tiedottaminen
Ilmoituksista tehtävät päätökset tulee lisätä karttatietoineen WWW-sivuille.
Lisätietoja
– ympäristölakimies Pasi Kallio, puhelin 040 671 9555, pasi.kallio at sll.fi
– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola at sll.fi
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY
Päivi Lundvall
toiminnanjohtaja