Ojituksista kärsineen alueen suoluonto näyttää elpyneen ihmeellisen hyvin. Asiaa on auttanut se, että suo sijaitsee Ilomantsin Kesonsuon kuuluisan soidensuojelualueen välittömässä läheisyydessä. Sieltä moni uhanalainen laji pääsee siirtymään ennallistetulle alueelle.
Kasveista näyttävimmän paluun on tehnyt tupasvilla.
”Tupasvillan tulo on tyypillistä. Se on nopeasti reagoiva ja pystyy selviämään todella pienillä peittävyyksillä. Kun sitten tulee valoa ja ravinteita ja veden pinta nousee ennallistuksen myötä, se tuottaa valtavasti siementä”, kertoo Itä-Suomen yliopiston professori Eeva-Stiina Tuittila.
Toinen ensimmäisten joukossa suolle palaava laji on rahkasammal. Luonnonsuojeluliitto ja Itä-Suomen yliopisto ovat kokeilleet sen siirtoistutusta Eteläisellä Piitsonsuolla.
Luonnon monimuotoisuushyödyt eivät jää vain suoalueelle vaan ulottuvat vesistöihin. Ennallistamisen myötä Koitajoen vaarantuneeksi luokitellun planktonsiian kutualueilla on paremmat mahdollisuudet säilyä.
Eteläisen Piitsonsuon ennallistaminen toteutettiin osana Rahkasammalen paluu -hanketta, jota rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelma. Suomen luonnonsuojeluliiton kumppanit Lumene ja Tallberg Yhtiöt ovat myös rahoittaneet Ison Piitsonsuon ennallistamista. Alueen ennallistuksia ovat olleet toteuttamassa niin ikään Hiilipörssi Oy, Metsähallitus, Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelma ja lukuisat hiilipäästöjään vähentävät yritykset.
