Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Lajit / Vieraslajit

Vieraslajit

Vieraslajit

Kuva: Komeaupiini (Lupinus polyphyllus) )on levinnyt luontoon tienvarsilta, puutarhoista ja pihoilta / Sinikka Kosunen ISL 

Suomen vieraslajistrategian mukaan maassamme on 157 haitallista vieraslajia sekä 123 tarkkailtavaa tai paikallisesti haitallista vieraslajia.

Vieraslajilaki ja vieraslajiasetus tulivat voimaan 1.1.2016. EU:n vieraslajiasetus vuotta aikaisemmin.

Vieraslaji vai tulokaslaji?

Vieraslaji on alueen luontoon alunperin kuulumaton laji, joka ei olisi pystynyt leviämään uudelle elinalueelle omin neuvoin.

Se on ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston ihmisen tietoisella tai tahattomalla vaikutuksella. Yleensä vieraslajit sopeutuvat uudelle alueelle huonosti ja tuhoutuvat. Jotkut vieraslajit vakiintuvat uuteen ympäristöön jäädäkseen, toisten esiintyminen jää lyhytaikaiseksi tai kertaluonteiseksi tai on riippuvainen siitä, että lajin yksilöitä tuodaan alueelle yhä uudestaan.

Tulokaslajiksi kutsutaan lajia, joka leviää alueelle luonnollisesti ilman ihmisen apua lähialueilta esimerkiksi lämpöoloiltaan suotuisina vuosina tai ajankohtina. Myös muuttolinnut ja merivirrat kuljettavat lajeja luontaisesti. Monien lajien levinneisyysalue on luontaisesti laajenemassa lähialueilta maahamme. Muun muassa neitoperhonen vakiintui Suomen lajistoon 1970-luvulla etelästä käsin ensin Ahvenanmaalle ja lopulta Lappiin saakka.

Suomessa ongelmallisia vieraslajeja sanotaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Englannin kielessä vieraslajeista käytetään usein nimitystä invasive alien species (ruots. invasiva främmande arter), johon liittyvät leviävyyden ja usein myös haitallisuuden merkitykset.

Mitä tarkoitetaan vieraslajien haitallisuudella?

Vieraslajistrategiassa haitallinen vieraslaji määritellään lajiksi, "joka aiheuttaa tietyllä alueella, tietyssä paikassa ja tiettynä aikana välittömästi tai välillisesti ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista kielteistä vaikutusta eli haittaa, ja tämä lajin aiheuttama haitta vaatii erityisiä toimenpiteitä. Toimenpiteet voivat esimerkiksi olla vaikutusten ennaltaehkäisemistä ja torjuntaa, varhaista havaitsemista ja hävittämistä, leviämisen estämistä ja jatkuvia pitkän aikavälin rajoittamistoimenpiteitä tai sopeutumista vieraslajien aiheuttamaan haittaan".

Ekologinen haitta tarkoittaa vieraslajin aiheuttamaa kilpailua, saalistusta, syrjäyttämistä, muutoksia elinympäristössä, risteytymistä tai tautien levittämistä, joka kohdistuu alueen alkuperäiseen lajistoon tai elinympäristöön.

Terveydelliseksi haitaksi määritellään vieraslajin aiheuttama sairastuvuuden ja kuolleisuuden lisääntyminen sekä tautien leviäminen.

Taloudellisella haitalla tarkoitetaan vieraslajin aiheuttamia tuotantotappioita, torjuntaan käytettäviä kustannuksia sekä infrastruktuurille aiheutuvia tuhoja.

Sosiaalinen haitta tarkoittaa vieraslajien aiheuttamaa haittaa tietyn alueen esteettisyyteen tai virkistyskäyttöön, kulttuuriin tai työllisyyteen.

Tuhoisa tulokas tai sopuisa sopeutuja

Kaikki tulokkaat eivät ole haitallisia, mutta monet vieraslajit aiheuttavat huomattavaa ekologista haittaa alkuperäisluonnolle ja jotkut myös merkittävää taloudellista vahinkoa ihmiselle.

Suomessa on tällä hetkellä 280 haitallista tai tarkkailtavaa vieraslajia. Niistä merkittävä osa on kasvitauteja ja -tuholaisia, jotka uhkaavat alkuperäiskasveja ja jopa ruuantuotantoa.

valkohäntäkauris_wikimediacommons.jpgUsein vieraslajit ryhtyvät kilpailemaan ravinnosta ja elintilasta alkuperäisten lajien kanssa, saalistavat niitä tai muuttavat elinympäristön rakennetta. Vieraslaji saattaa myös risteytyä alkuperäisen lajin kanssa tai levittää vieraita tauteja ja loisia. Etenkin mantereelta toiselle siirretyiltä lajeilta puuttuvat usein uudessa ympäristössä luontaiset viholliset, pedot tai loiset, jotka säätelisivät lajin määrää. Vieraslajilla saattaa olla sama ns. ekologinen lokero kuin alkuperäisellä lajilla, jolloin uusi laji voi jopa aiheuttaa alkuperäisen lajin sukupuuton tai ainakin supistaa sen elinaluetta merkittävästi.

Joitakin Suomen luontoon vakiintuneita haitallisia vieraslajeja ei ole taloudellisesti järkevää tai käytännössä mahdollista enää saada hävitettyä. Tähän ryhmään kuuluu monia maalla eläviä rikkakasveja sekä erityisesti Itämeren vieraslajit

Joskus vieraslaji löytää paikkansa uudessa ympäristössä pehmeämmin. Esimerkiksi valkohäntäkauris on sopeutunut hyvin Suomen luontoon syrjäyttämättä kotimaisia lajeja. Ensimmäiset valkohäntäkauriit tuotiin Atlantin takaa Yhdysvaltojen Minnesotasta lahjana suomalaisilta siirtolaisilta vanhalle kotimaalle vuonna 1930. Niin ikään Kiinasta 1900-luvun alussa riistalajiksi tuotu fasaani on sopeutunut hyvin Suomeen aiheuttamatta haittaa.

Kuva: valkohäntäkauris / wikimedia commons

Puutarhakarkulaisia ja salamatkustajia

Vieraslajit eivät useinkaan leviä pysyvästi alueelle yhdellä rysäyksellä, vaan lajin levittäytyminen tapahtuu vähitellen. Pohjoiset olosuhteemme pitävät usein huolen siitä, etteivät lajin yksilöt joko selviä talvestamme, tai ne eivät ehdi tuottaa jälkeläisiä tai siemeniä lyhyen kesämme aikana. Ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi vieraslajien määrän arvioidaan kasvavan meilläkin.

Laivat tarjoavat otolliset olosuhteet monille meressä eläville vapaamatkustajille joko painolastitankeissa, tankkien pohjalle kertyneessä lietteessä tai laivan pohjan päällyskasvustossa. Laivaliikenteen määrä kasvaa jatkuvasti, mikä merkitsee painolastiveden ja Itämeren vieraslajien määrän kasvua. Viimeisten 15 vuoden aikana Itämereen on saapunut yli 90 uutta lajia, joista noin 70 kuuluu edelleen vakinaiseen lajistoon. Tunnetuimpia Itämereen vakiintuneita lajeja ovat merirokko, amerikanmonisukasmato ja petovesikirppuihin kuuluva koukkuvesikirppu.

Aikojen kuluessa maahamme on tuotu uusia kasvilajikkeita joko puutarhoihin tai ruoantuotantoon tiedostamatta täysin niiden vaikutuksia alkuperäisluontoon. Lukuisat vieraslajikasvit ovat levinneet luontoomme nimenomaan puutarhojen istutuksilta: lupiini, kurtturuusu, jättipalsami ja jättiputki syrjäyttävät voimakkaasti alkuperäisiä kasvilajejamme.

Viattomana tarkoituksena on ollut myös alkuperäisluonnon rikastuttaminen ja taloudellinen hyöty uusista riista- tai kalalajeista. Piisami istutettiin luontoomme sen pöyheän turkin takia riistaeläimeksi 1920-luvulla, kanadanhanhesta haviteltiin riistalintua ja se asettuikin Suomeen pysyvästi. Helsingin seudulla viime vuosina huippuvauhtia runsastunut kani on luontoon hylättyjen tai karanneiden lemmikkikanien jälkikasvua ja hyötyy nyt ilmaston lämpenemisestä. Nykyään myös internetin välityksellä voi ostaa eksoottisia kasvinsiemeniä, lemmikkieläimiä tai eläviä syöttejä ilman mitään kansainvälisiä rajoituksia.

Suomen kansallinen vieraslajistrategia valmistui 2012

kansallinen vieraslajistrategia kansiKeväällä 2012 maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistuneen vieraslajistrategian päämäärä on ehkäistä ja minimoida haitallisista vieraslajeista aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Strategiaa valmisteleva työryhmä luokitteli maassamme olevan vuoden 2011 alkupuolella 157 haitallista sekä 123 tarkkailtavaa tai paikallisesti haitallista vieraslajia.

Valtioneuvoston 15.3.2012 periaatepäätöksessään hyväksymää strategiaa valmisteltiin yli 100 asiantuntijan voimin useissa työryhmissä, joissa oli mukana myös Luonnonsuojeluliiton edustajia. Periaatepäätöksen ja laajan lausuntokierroksen pohjalta on laadittu strategian taustatietoaineisto sekä toimenpideohjelma, jonka pääpaino on suomalaisten vieraslajitietouden lisäämisen ohella ehkäistä uusien haitallisten vieraslajien leviäminen. Tällä hetkellä Suomessa esiintyvien haitallisten lajien leviäminen tullaan pysäyttämään ja erityisen haitalliset jättiputket aiotaan hävittää luonnosta kokonaan.

Vieraslajistrategian tärkeimpiä toimenpiteitä on 27.5.2014 avatun vieraslajiportaalin toteuttaminen.. Portaalista löydät paljon tietoa Suomen esiintyvistä haitallisista vieraslajeista, niiden tunnistamisesta sekä hyväksi todettuja torjuntaohjeita. Portaalin tärkeimpiä toimintoja on oman havainnon ilmoittaminen sekä muiden tekemien havaintojen löytäminen sähköisen karttapohjan avulla. Portaalin avulla koottava havaintoaineisto on olennaisen tärkeä työkalu tehokkaiden torjuntasuunnitelmien suunnittelussa.

Maa- ja metsätalousministeriön vieraslajisivuilta löydät vieraslajistrategian sekä toimenpideohjelman lisäksi listat Suomen haitallisista vieraslajeista.

EU:n haitallisia vieraslajeja koskevan uuden asetuksen hyväksyminen on tällä hetkellä loppusuoralla. Uuden asetuksen on määrä astua voimaan vuoden 2015 alussa. Asetuksen toimenpiteiden tarkoituksena on ehkäistä uusien haitallisten vieraslajien pääsyä EU:n alueelle sekä tehostaa toimia alueelle jo asettuneiden lajien suhteen. Tarkempaa tietoa löydät EU:n vieraslajisivuilta, (englanninkieliset)


Haitalliset vieraslajit tulevat kalliiksi, meillä ei ole varaa olla toimimatta

Uusien vieraslajien leviämisen ehkäiseminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin jo aikaa sitten luontoon vakiintuneiden lajien aiheuttamien ongelmien ratkaisu jälkikäteen. Vakiintuneiden kantojen hävittäminen on erittäin kallista ja usein käytännössä mahdotonta. Suomen vieraslajistrategian arvion mukaan EU:n vieraslajistrategian mukaiset toimenpiteet maksaisivat vuosittain noin 40-190 miljoonaa euroa, mikä on kuitenkin vain murto-osa vieraslajien haittojen aiheuttamista noin 12,5 miljardin euron vuosittaisista kustannuksista. Siksi on järkevää ehkäistä uusien vieraslajien leviämistä sekä poistaa luonnosta kustannuksia aiheuttavia vakiintuneita lajeja.

Suomen luonnonsuojeluliitto tekee töitä vieraslajiuhan torjumiseksi Suomessa ja ulkomailla

Olemme tehneet liitto-, piiri- ja paikallisyhdistystasolla jo vuosia töitä vieraslajien aiheuttaman haitan minimoimiseksi. Osallistumme vieraslajeihin liittyvän lainsäädännön kehittämiseen, keräämme piiritasolla vieraslajihavaintoja viranomaisten kanssa ja järjestämme paikallisyhdistyksissä tarvittaessa vieraskasvilajien torjuntatalkoita yhteistyössä muiden kansalais- tai asukasjärjestöjen kanssa.

Olimme mukana ainoana järjestönä monialaisessa Haitallisten vieraslajien hallinta ja tietoisuuden lisääminen (HAVINA 2012-2014) -hankkeessa. Hankkeessa selvitettiin mm. ruohovartisten kasvien leviämistä, meriteitse Suomeen kulkeutuvien vieraslajien saapumisreittejä ja koottiin vieraskasvilajien torjuntatyöstä opittuja hyviä käytäntöjä. Suomen vieraslajiportaali toteutettiin osana HAVINA-hanketta. Hanke tuotti myös suuren määrän yleisiä ja yksityiskohtaisia suosituksia toimenpiteisiin haitallisten lajien aiheuttaman haitan ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi. Hankkeen loppuraportin ja osaraportit löydät vieraslajiportaalin Julkaisut ja selvitykset -sivuilta.

Madagaskarilla vuonna 2011 käynnistämämme metsän ennallistamisprojektin, Manondroala -hankkeen, olennaisiin toimenpiteisiin kuuluu haitallisten vieraslajien poistaminen ennallistettavalta alueelta. Lue projektista lisää sen omilta sivuilta.  

Tunnista, ilmoita, torju!

Vieraslajien hävittämiseksi tarvitaan paljon valppaita silmiä ja ahkeria käsiä. Luonnolle ja ihmisille haittaa aiheuttavia vieraslajeja löytyy lähes kaikkialta Suomesta. Pysäyttääksemme vakiintuneiden vieraslajien leviämisen ja uusien haittalajien saapumisen, tulee meidän kaikkien toimia aktiivisesti. Mitä sinä voit tehdä estääksesi haitallisia vieraslajeja leviämästä?

Olemme keränneet Mitä sinä voit tehdä -puolen vieraslajisivuillemme paljon hyödyllistä tietoa. Lajiesitteiden avulla tunnistat tärkeimmät haitalliset vieraslajit luonnosta tai puutarhastasi, osaat ilmoittaa havaittujen vieraslajien sijainnin oikealle taholle sekä tarvittaessa myös järjestää alueellasi vieraslajin torjuntatalkoot.

Esimerkkejä Suomen vieraslajeista

Kultapiisku tien varrella CC Matt LavinPohjois-Amerikkalaiset piiskulajit eli kanadanpiiskun (Solidago canadensis, kuvassa), isopiiskun (S. gigantea) ja korkeapiiskun (S. altissima) tunnistaa helposti luonnossa jopa 2,5 metrin korkeudestaan ja keltaisista kukinnoistaan. Alkuperäislajistoon kuuluvasta kultapiiskusta (Solidago virgaurea) haitalliset piiskut erottaa suuremman koon lisäksi myös sivuille taipuvista päätykukinnoista sekä pienemmistä yksittäisistä kukista. Näitä piiskuja näet teiden varsilla ja joutomailla mutta myös koristekasveina puistoissa ja puutarhoissa. Tehokkaasti siemenistään lisääntyvät haitalliset piiskut valtaavat vahvoina kilpailijoina muilta kasvilajeilta elintilaa muodostamalla tiheitä kasvustoja ja erittämällä maaperään kasvua haittaavia yhdisteitä. 

täplärapu1_wikimediacommons.jpgTäplärapu (Pacifastacus leniusculus) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva rapulaji, joka tuotiin 1960-luvulla Ruotsiin ja Suomeen korvaamaan rapuruton tuhoamaa alkuperäistä jokirapukantaa. Useimmat täplärapukantamme ovat rapuruton kantajia, mutta eivät itse sairastu siihen. Täplärapu levittääkin samoille elinalueille joutuessaan rapuruttoa jokirapuun, joka on alttiimpi taudille. Näin täplärapu syrjäyttää alkuperäislajiamme jokirapua. Täpläravun tunnistaa helposti sen saksissa olevista vaaleista täplistä.


kanadanhanhi1_wikimediacommons.jpgKanadanhanhi (Branta canadensis) on alun perin pohjoisamerikkalainen laji, joka tuotiin Eurooppaan 1600-luvulla puisto- ja riistalinnuksi. Metsästäjien 1960-1970-luvuilla tekemät istutukset johtivat kannan nopeaan runsastumiseen. Kanadanhanhi on saavuttanut vakaan aseman Suomen linnustossa. Elinympäristövaatimuksiltaan sangen mukautuvaista lajia tavataankin aina ulkosaariston karuilta luodoilta sisämaan reheville lintuvesille. Kanadanhanhi aiheuttaa haittaa lähinnä ihmiselle. Ne sotkevat jätöksillään muun muassa uimarantoja ja puistoja ja aiheuttavat viljelyksille paikoin pahastikin vahinkoa.

kanadanmajava4_wikimediacommons.jpg

Kanadanmajava(Castor canadensis) tuli Suomeen 1930-luvulla vahingossa euroopanmajavan palautusistutusten yhteydessä. Vasta vuosikymmenten päästä paljastui, että kyseessä olikin täysin eri laji. Lajit eivät risteydy keskenään, mutta kanadanmajava vie voimakkaampana kilpailijana  euroopanmajavalta elintilaa. Euroopanmajavia on Suomessa noin 1500 yksilöä, kanadanmajavia 12 000 yksilöä. Kanadanmajava on leviämässä Suomesta myös Ruotsiin.


Hopearuutana Carassius gibelioHopearuutana (Carassius gibelio) on särkikaloihin kuuluva erittäin voimakkaasti leviävä haitallinen vieraskalalaji, joka on levittäytynyt Itämerestä Etelä-Suomen sisävesiin Venäjän ja Viron kautta 2000-luvun alussa. Jopa yli kolmikiloiseksi kasvavaa lajia on Venäjällä ja Aasiassa pitkään istutettu suosittuna ruokakalana. Hopearuutana ei tarvitse saman lajin koiraan maitia lisääntyäkseen, sillä mätimunien kehittymiseen riittää muidenkin särkikalojen maiti. Suomesta tavatut yksilöt ovatkin lähes yksinomaan näin kloonautuneita naaraita. Hopearuutana sietää lisäksi hyvin vähähappisia ja voimakkaastikin rehevöityneitä vesistöjä, mikä antaa vieraslajille suuren kilpailuedun alkuperäiseen kalalajistoomme nähden.

minkki_wikimedia commons.jpgMinkki. Suomen minkkikanta (Mustela vison) on saanut alkunsa turkistarhoista karanneista yksilöistä. Alun perin minkki on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja se tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Tällä hetkellä hyvinkin elinvoimainen minkkikanta kattaa koko Suomen. Minkki on monipuolinen saalistaja, jonka saaliiksi joutuu runsaasti vesilintujen munia ja poikasia. Saalistus vaikuttaa voimakkaasti etenkin joihinkin saaristolintuihin, kuten riskilään. Linnustonsuojelu onkin yksi tärkeimpiä syitä karsia maamme minkkikantaa. Minkki voi olla myös osaltaan syyllinen vesikon katoamiseen Suomesta; nykyisin vesikko on vaarassa kadota koko Euroopasta.

kaukasianjattiputki-vieraslaji-19062012 Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) on yleisin Suomessa esiintyvästä kolmesta jättiputkilajista. Jopa 4-5 metriä korkeiksi kasvavat jättiputket ovat kotoisin Kaukasian alueelta. Näyttävyytensä ja nopeakasvuisuutensa takia ne olivat aikaisemmin suosittuja puutarhakasveja, ja Venäjällä jättiputkia kasvatettiin jopa eläinten rehuksi. Jättiputket ovat kansallisen vieraslajistrategian mukaan luokiteltu erityisen haitallisiksi vieraslajeiksi, ja yhtenä strategian toimenpideohjelman tavoitteena onkin hävittää jättiputket Suomesta kokonaan. Jättiputket aiheuttavat selkeän terveydellisen haitan lisäksi myös taloudellista ja sosiaalista haittaa. Kasvinesteen aiheuttaman terveysvaaran vuoksi jättiputkien hävitystoimenpiteitä ei

tulisi tehdä ilman riittävää suojavarustusta sekä kunnollista asiaan perehtymistä. 

jättipalsami_ElinaHartikainenISL.jpgJättipalsami (Impatiens glandulifera) on kotoisin Himalajan vuoristoseuduilta ja tuotiin Suomeen koristekasviksi 1800-luvun lopulla. Kasvia viljeltiin aluksi vain kasvitieteellisissä puutarhoissa, mistä se levisi nopeasti myös kotipuutarhurien pihalta toiselle. Nykyään sitä tapaa laajalti myös luonnossa, minne se on karannut itse pihoilta tai sitä on kuljetettu kasvijätteenä metsänreunaan tai puron varteen. Jättipalsami lisääntyy ja leviää erittäin tehokkaasti vallaten kasvupaikkoja alkuperäisiltä kasvilajeiltamme, erityisesti vesistöjen rannoilta ja lehdoista. Jättipalsamin hävittämiseen käytetään maailmassa vuosittain suuria summia.

Espanjansiruetana (arion lusitanicus)Espanjansiruetana (Arion lusitanicus) löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1990. Pyreneiden alueelta (Espanja, Portugali) kotoisin oleva vieraslaji on kulkeutunut munina ja nuorina yksilöinä kasvintaimien ja multapaakkujen mukana useimpiin Euroopan maihin. Espanjansiruetana on kookas laji (pituus 7-14 cm), mutta silti pienikokoisempi kuin alkuperäinen mustaharmaaraidallinen ukkoetana (Limax cinereoniger). Espanjansiruetana käyttää koti- ja kauppapuutarhojen tuholaisena ravinnokseen kaikenlaisia hyöty- ja koristekasveja lehdistä sipuleihin.

kurtturuusu_OlliLehtinenISL.jpgKurtturuusu (Rosa rugosa) on Japanista tuotu merenrantakasvi, jota on käytetty hyvän suolankestävyytensä vuoksi moottoriteiden keskikaistojen maisemointiin ja koristamiseen. Erittäin voimakaskasvuinen ja peittävä pensas leviää lintujen mukana valtavaa vauhtia rannoille ja rantojen yläpuolisille niityille. Se valtaa tilaa alkuperäisiltä ja harvinaisilta kasveilta ja hyönteisiltä. Hiekkarannoille asetuttuaan kasvi muodostaa laajoja, läpipääsemättömiä tiheikköjä aiheuttaen huomattavaa haittaa myös rantojen virkistyskäytölle. Kurtturuusun tunnistaa suhteellisen helposti suuresta 8-10 cm leveästä kukasta, "kurttuisista" lehdistä ja erityisen tiheäpiikkisestä varresta.

merirokko_GugiVäänänenISL.jpgMerirokko (Balanus improvisus) on pieni siimajalkainen äyriäinen. Merirokko levisi Suomeen laivojen ja veneiden pohjissa Pohjois-Amerikasta 1840-luvulla. Nykyisin laji on hyvin yleinen. Merirokko muuttaa meren rannikkoalueen kovien pohjien lajistosuhteita. Se aiheuttaa riesaa myös ihmiselle kiinnittymällä alusten pohjiin. Laivaliikenteen kustannukset kasvavat, kun laivojen rungot on puhdistettava virtausvastusta ja polttoaineen kulutusta lisäävistä merirokoista. Lisäksijoudutaan käyttämään myrkkymaaleja, jotka ovat vesieliöille haitallisia.

ylhäälläpetovesikirppu_wikimedc.jpgPetovesikirppuihin kuuluva koukkuvesikirppu (Cercopagis pengoi) on suuri planktonäyriäinen (viereisessä kuvassa ylempänä). Laji on kotoisin Kaspianmeren ja Mustanmeren alueelta. Laji havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa kesällä 1995. Se suosii murtovettä, mutta tulee toimeen myös järvissä. Koukkuvesikirppu voi muuttaa merkittävästi Itämeren ravintoverkkoja kilpailemalla kalojen kanssa pienemmistä eläinplanktonlajeista, jotka osaltaan rajoittavat kasviplanktonin määrää. Hellekesien lämpimissä vesissä kehittyvät koukkuvesikirppujen massaesiintymät ovat suureksi haitaksi kalastukselle, koska ne tukkivat verkkoja, lohiloukkuja ja silakkatrooleja.

Kuvat: Ikkuna Suomen luontoon ja wikimedia commons

Lisätietoa

  • tunnistusapua ja kysymyksiä http://facebook.com/vieraslajit ja twitter @vieraslajit_invasive
  • vieraslajivastaava Markus Seppälä, markusjseppala at gmail.com
  • vieraslajiasiantuntija Miia Jauni, miia.jauni at gmail.com
  • erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola at sll.fi
  • Kansallisen vieraslajiportaalin avulla voit tunnistaa ja ilmoittaa vieraslajeja. Sivuilta löydät tietoa ja kuvia vieraslajeista, karttoja vieraslajien levinneisyydestä sekä torjuntaohjeita. Kaikista vieraslajeista ei vielä ole kuvauksia tai kuvia, mutta ne lisätään mahdollisimman pian.