Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Vuoden luon­to­va­paa­eh­toi­nen Tiina Tikkanen on kokenut vie­ras­la­ji­tor­ju­ja

Vuoden luontovapaaehtoisen 2019 kunniakirja. Kuva Tiina Tikkanen

Metsähallituksen Luontopalvelut palkitsi joulukuussa 2019 Vuoden luontovapaaehtoisen tunnustuksella helsinkiläisen Tiina Tikkasen, joka on vuosien ajan vapaa-ajallaan mm. kitkenyt haitallisia vieraslajeja ja tehnyt talkootyötä useiden eri toimijoiden kanssa.

Lisäksi Tikkanen työskenteli vuonna 2019 VieKas LIFE -hankkeen Uudenmaan aluekoordinaattorina, sekä suunnitteli ja toteutti keltamajavankaalin torjuntaan liittyvää hankeosuutta. Kysyimme Tiinalta, mikä on hänen positiivisen energiansa ja sinnikkään työmotivaationsa salaisuus.

 

K: Milloin aloit ensimmäistä kertaa torjua vieraslajeja, ja mikä silloin sytytti kipinän toimintaan?

V: Kaikki taisi alkaa Metsähallituksen järjestämillä kurtturuusun kitkentätalkoilla Tammisaaren kansallispuistossa. Liikuimme veneillä saaresta ja työmaalta toiseen kauniina syksyisenä viikonloppuna 2007. Toiminta oli hyvin suunniteltua ja organisoitua tuottaen tulosta, mikä miellytti minua hienot maisemat ja hyvä seura mukaan lukien. Vieraslajien torjunnan lisäksi teen toki muutakin vapaaehtoistyötä luonnonhoidon parissa.

 

K: Mitä olet vuosien varrella saanut aikaan vapaaehtoisella kitkentätyöllä?

V: Vaikutus on moninainen eikä työni rajoitu pelkästään käytännön työhön, vaikka siitä se tietenkin alkoi. Voin katsella tyytyväisyydellä haitallisten vieraslajien vähenemistä, jopa katoamista siellä missä olen työskennellyt.  Havaintoja vieraslajeista on kansalliseen portaaliin kertynyt ja myös sen sisältöön ja käytettävyyteen olen pyrkinyt vaikuttamaan.  Poliitikkojen ja virkaihmisten kanssa keskustelua aiheesta en vierasta, kun siihen on tilaisuus. Toimintani ja asian esilläpito on innostanut muitakin toimimaan omassa lähiympäristössään.

Kun tapaan yksittäisiä ihmisiä (esimerkiksi jättipalsamin kimpussa) usein pysähdyn vaihtamaan kokemuksia, kiitän ja kannustan, jos tilanteessa tuntuu olevan sille sijaa.

 

K: Olet tehnyt vieraslaji-vapaaehtoistyötä jo pitkään. Mistä löydät edelleen motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä viettää vapaa-aikaasi ojanpenkoilla kyyristellen?

V: Ihmiselämä on pitkä ja tuo muutoksia tullessaan. Harrastuksenikin ovat antaneet elämääni pitkäkestoista sisältöä. Kun olen työhön ryhtynyt, olen nähnyt ja asettanut itselleni pitkän tähtäimen tavoitteita. Niitä ei aina tarvitse sanoa ääneen, vaan pitää ne ihan oman motivaation lähteenä.

Tätäkin työtä kauemmin olen toiminut ihmisoikeuksien puolesta, ja mielellään muistan perustuslain 20 §:n ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen ovat keskeisiä uhkatekijöitä ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tästä Suomessa keskustellaan vielä kovin vähän. Yhdyn YK:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bacheletin vuoden 2018 vetoomukseen järjestön jäsenvaltioille, jotta ne takaisivat ilmastonmuutoksesta kärsivien ihmisten ihmisoikeudet ja elinmahdollisuudet. Joissakin ihmisoikeus-, luonto- ja ympäristöjärjestöissä keskinäisen yhteistyön mahdollisuus on havaittu, ja sitä hyödynnetään myös oman toiminnan kehittämiseen.

 

K: Onko pakko, jos ei huvita?

V: Ei ole, tämä on vapaaehtoistyötä. Toisaalta silloin kun elämä tympii ja käy raskaaksi, vapaaehtoistyö antaa hyvän syyn lähteä liikkeelle tai ulos luontoon yksin tai talkooporukalla, senhetkisen mielialan mukaan. Ennen kaikkea kuntien olisi hyvä tunnistaa tämä, mahdollistaa vapaa kansalaistoiminta mm. byrokratiaa purkamalla ja hyvällä tiedottamisella muistaen em. perustuslain pykälä.

 

K: Mikä on paras vieraslajitalkoomuistosi?

V: Parasta on vaikea nimetä, joten annan kaksi esimerkkiä. Kun tutulla joukolla ihmisiä kuljimme saaristossa kurtturuusun kimpussa, oli meillä jo oma huumorimme. Etsimme kurtturuusuja toivoen ettei niitä enää löytyisi. Ilo oli kuitenkin suuri ja jaettu, kun torjuttavaa löytyi. Vaikkakin kerta kerralta vähemmän.

Nautin myös paljon siitä, että minulla on omia työmaita mm. Nuuksion kansallispuistossa. Käyn siellä silloin kun itselleni sopii. Vastaan työstäni Metsähallituksen nimeämälle suunnittelijalle.

 

K: Mitä vinkkejä antaisit ensimmäistä kertaa vieraslajitalkoisiin osallistuvalle ja talkoita järjestävälle?

V: Avoimin mielin, rennosti ja reippaasti mukaan vaan. Jos järjestät talkoita järjestön nimissä, katso järjestön ohjeet. Pidä talkoot paikassa tai rajaa paikka niin, että tulokset ovat nähtävissä ja ovat pysyviä. Tämä on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi. Kun ilmoitat talkoista, varaudu myös niiden perumiseen, jos sää sen vaatii. Muista lupa maanomistajalta. Kerro myös osallistujille onko heidät vahinkovakuutettu, vai toimivatko he omalla vastuullaan. Ensiapuvalmius on talkoissakin tarpeen. Älä huoli, jos kaikki ei heti onnistu, tekemällä oppii. Fiksut osallistujat ovat kyllä tukenasi.

 

K: Mikä olisi uudenvuodenlupauksesi vieraslajeihin liittyen vuonna 2020?

V: Taidan ensimmäisenä hoidella jo aloittamani työmaat loppuun. Uusia toimintaideoita yleensä tupsahtelee saman mielisten kanssa keskustellessa, enemmän kuin tekemään pystyn. Vieraslajien torjunta on pitkäjänteistä työtä, joten hyviä ideoita voi toteuttaa muiden kanssa yhdessä, kun aika on kypsä.

 

Tiina Tikkasta haastatteli Titta Makkonen, VieKas LIFE

Lammas ja perinneympäristön hoito kuuluvat yhteen. Tiinan kontolle jäi haitallisen vieraskasvin poisto. Kuvaaja Teija Koskelainen.

Jaa sosiaalisessa mediassa