Lausunto Tornion Vinsanmaan tuulivoimaosayleiskaavan ehdotusaineistosta

Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Tornion kaupungille 3.4.2026
Lausunto/muistutus Tornion Vinsanmaan tuulivoimaosayleiskaavan ehdotusaineistoon

Suomen luonnonsuojeluliitto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti tuulivoimaan. Kaikella materian
käytöllä, rakentamisella ja maankäytön lisäämisellä on kuitenkin haitallisia ympäristövaikutuksia, joita
suunnitteilla olevien hankkeiden on pyrittävä ensisijaisesti välttämään ja toissijaisesti kompensoimaan.
Myös tuulivoimaloilla ja tuulivoimala-alueilla on kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja luonnon
monimuotoisuuteen. Kaavoitus on avainasemassa maankäytön muotojen erilaisten kumuloituvien,
kielteisten vaikutusten minimoimisessa.

Suomen ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna 1.4. (Yle 1.4.2026). WWF Suomi toteaa, että
“Ylikulutuksen vaikutukset näkyvät etenkin elinympäristöjen häviämisenä. Suomessa näkyviä
ylikulutuksen merkkejä ovat esimerkiksi metsäluonnon köyhtyminen ja hiilinielujen heikkeneminen,
uhanalaiset kalakannat sekä arvokkaiden luontotyyppien väheneminen.” (WWF 2026). Uudessa Lappi-
sopimuksessa maakunta on hiilineutraaliuden lisäksi sitoutunut pysäyttämään luonnon
monimuotoisuuden heikkenemisen alueellaan, ja tämä sitoumus koskee myös Tornion kaupunkia.
Kysymmekin, miten kaupunki aikoo yhteensovittaa nämä tavoitteet? Kaupunki on vasta hiljattain
tehnyt ilmastosuunnitelman, mutta ilmastonmuutos on vain yksi osa käynnissä olevaa monikriisiä.
Muistutamme, että planetaarisia rajoja on yhdeksän ja olemme globaalisti ylittäneet niistä seitsemän.
Yksi näistä rajoista on maankäytön muutokset. Suomen on nykytilanteessa mahdoton saavuttaa
hiilineutraaliutta, koska maankäyttö on muuttanut hiilinielumme päästölähteeksi. Tämä näkyy
ilmiselvästi myös Tornion kaupungin ilmastosuunnitelmassa.

Vinsanmaan tuulivoimahanke (11 km2) on osa isompaa Kuorinki-Vinsanmaa-hanketta, missä Tervolan
puolelle Kuoringin alueelle (33 km2) on hyväksytty osayleiskaava 19 voimalalle, joiden
pyyhkäisykorkeus on enintään 300 metriä. Kaavaselostuksen mukaan maanpinnan korkeustaso on 35–
70 metriä̈ merenpinnan yläpuolella. Ehdotettujen voimalapaikkojen korkeuksia ei ole esitetty. 30
kilometrin säteellä hankealueesta on toiminnassa tai suunnitteilla yhteensä 16 tuulivoimatuotantoaluetta
tai -hanketta. Tornion kaupungin alueella on tällä hetkellä toiminnassa Kitkiäisvaaran tuotantoalue, ja
suunnitteilla on Vinsanmaa-Kuoringin lisäksi kuusi tuulivoimahanketta. Lapin liiton Länsi-Lapin
maakuntakaavaa varten teettämässä Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvityksessä todetaan, että
“Länsi-Lappiin on mahdollista sijoittaa noin 1000 MW tuulivoimaa”. Vinsanmaan hankealue ei sisälly
maakuntakaavassa tuulivoimatuotannon suunnitteluun soveltuviin alueisiin eikä tuulivoimaloiden
alueisiin (tv).

Tornion kaupunki on nykyisellään kaavoittamassa muutaman kymmenen kilometrin säteelle yli 3000
MW:n edestä tuulivoimaa, mikä on kolminkertainen määrä maakuntakaavaan verrattuna. Vaikka kaikki
hankkeet eivät toteutuisikaan, osoittaa tällaisen määrän suunnitteleminen Tornion kaupungilta
huomattavaa ahneutta ja lyhytnäköisyyttä, sillä on aivan selvää, että pelkkä kaavan olemassaolo
hankaloittaa muun käytön tai luonnonsuojelun suunnittelemista alueella ja kuormittaa alueen asukkaita.
Kaavaprosessin aikana jätetyistä mielipiteistä voi myös päätellä, että kaupunki ei ole todellakaan
osallistanut asukkaita riittävästi suunnitellessaan jättimäisiä hankkeitaan. Hankealueen välittömään
läheisyyteen sijoittuu myös Länsi-Lapin maakuntakaavassa osoitettu maaseudun kehittämisen
kohdealue, missä kaavamääräyksen mukaan “Alueella tulee säilyttää ja kehittää monipuolisesti
maaseudun elinkeinoja, palveluja, asutusta ja kulttuuriympäristöä. Pysyvän asutuksen sijoittumista
tulee edistää olemassa olevaa rakennetta täydentäen”. Katsomme, että kohdealueesta paikoin alle
kahden kilometrin etäisyydelle sijoittuva tuulivoima-alue on ristiriidassa tämän maakuntakaavan
määräyksen kanssa.

Vinsanmaan alue sijaitsee Arpelan kylän koillispuolella Tornion ja Tervolan rajalla. Alue on
metsätalousvaltaista, mutta sen keskellä on Vinsanmaan harju, missä esiintyy vanhaa metsää. Itärajalla
on arvokas harjualue ja lehtoinen Natura-alue, ja useat alueen pohjoisosan suot ovat ojittamattomia.
YVA-selostusta varten tehdyn “Kuoringin ja Vinsanmaan tuulivoimapuistojen luontoselvitykset 2021–
2022” -raportin mukaan “Hankealueen huomionarvoisiin kohteisiin lukeutuvat voimalapaikan 1
läheinen luonnontilaisen kaltaisesti kehittynyt tuore kangas kangaskorpiosineen, Vinsanmaan
moreeniharjun koillisrinteen kankaat sekä hankealueen pohjoisosan mosaiikkimainen ojittamaton
suoalueiden kokonaisuus.” (s. 17). Hankealueella ei ole kansainvälisesti (IBA) eikä valtakunnallisesti
(FINIBA) arvokkaita linnustoalueita, mutta paikallisesti arvokkaita pesimäalueita suojelullisesti
huomioitavan lajiston osalta ovat luontoselvityksen mukaan esimerkiksi “hankealueen ojittamattomat
avosuot, Oriaavan kosteikko, Vinsanjärvi, Vinsanjänkän tulva-altaat, Vinsanmaan mäen
varttuneimman metsän alue sekä Vinsanojan varren kuusikot hankealueen pohjoisosassa” (s. 29).
Luontoselvityksen mukaan Kuorinki-Vinsanmaan hankealueella esiintyy lisäksi petolintumuuttoa.
Vinsanmaan osuutta tästä ei ole eritelty.

Ehdotusaineistossa esitetty tuulivoimaloiden määrä Vinsanmaan alueella on kahdeksan, joka on sama
määrä kuin pienin YVA-selostuksen vaihtoehdoista. Kohdassa 10.17 todetaan: “Kuljetusreitillä
puustoa voidaan joutua karsimaan liittymien kohdalta pitkien erikoiskuljetusten vuoksi.” Minkäänlaista
tarkempaa arviota poistettavasta määrästä ei ole esitetty. Puuston poiston vaikutukset mainitaan myös
esimerkiksi kohdissa 10.18 ja 7.5. Kuljetusreiteillä puut joudutaan oletettavasti poistamaan myös
purkamisen yhteydessä, mikäli karsitut alueet on metsitetty rakentamisen jälkeen. Koska
tuulivoimaloiden kuljetukset ja niiden vaatimat tiet ovat hyvin erityyppisiä verrattuna nykyiseen
liikenteeseen metsäisellä hankealueella, toivoisimme kaavaselostukseen havainnollistavia valokuvia
kuljetuksista, olemassa olevien tuulivoimala-alueiden tiestöstä ja liittymien kohdista, joista puita on
jouduttu karsimaan.

Voimalapaikat ja tielinjaukset ovat osin muuttuneet YVA-selostuksen vaihtoehdoista ja
valmisteluvaiheesta. Valmisteluvaiheen jälkeen on tehty useita hyviä muutoksia voimaloiden
sijainteihin ja tarvittavaan tiestöön. Ehdotuksessa on kuitenkin voimalalta 23 voimalalle 22 uusi tielinja,
jota ei ole YVA-selostuksen vaihtoehdoissa ja joka lisää alueen pirstoutumista. Se vaatii myös uuden
ylityksen luonnontilaiseen Vinsanojaan. Vuosina 2021–2022 tehdyn luontoselvityksen mukaan esim.
kasvillisuuskartoitusta esitetyllä tiealueella ei ole tehty: “Vinsanmaan harjun pohjoispuolen suo- ja
kosteikkoalueita ei kartoitettu.” (s. 1). “Lähtö tietojen perusteella luontoselvityksen maastoinventoinnit
kohdennettiin erityisesti alueille, jotka on tunnistettu luontoarvoiltaan potentiaalisimmiksi ja joihin
hankkeella voisi olla vaikutuksia. Huomionarvoiset kohteet jaettiin inventointien perusteella
arvoluokkiin, kuvattiin ja rajattiin paikkatietomuotoon. Selvitysten ulkopuolelle jätettiin Vinsanmaan
harjun pohjoispuolinen Vinsanlampi ja sen itäpuolinen rimpisuoalue.” (s. 4). Tielinjaus on
mahdollisesti lisätty, jotta vältytään Natura-alueen pohjoispuolen tielinjaukselta. Kummankaan
tielinjauksen tarpeellisuutta ei kuitenkaan mitenkään perustella. Esitetyille voimaloille pääsee ilman
uutta tielinjaakin. Ehdotamme, että voimala nro 23 jätetään rakentamatta, jolloin vältytään molemmilta
tielinjaustarpeilta ja saadaan etäisyyttä voimaloista linnustollisesti arvokkaaseen ojittamattomaan
avosuohon sekä Natura-alueeseen ja tuulivoimala-alueen rajalla olevaan pienimuotoiseen luo-1-
alueeseen. Toinen aiemmin esittämätön tielinjaus on pohjoinen yhteys Kuoringin alueelle voimaloiden
21, 20 ja 3 (Kuorinki) välillä. Tämä on voimakkaasti ojitettua aluetta, oletettavasti turvemaata, ja sen
muokkaamisen vesistövaikutukset tulee minimoida tieyhteyttä rakennettaessa.

Uudet voimaloiden paikat (nrot 21, 22, 24, 25 ja 26) eivät näytä olevan pesimälintukartoituksien
alueilla. Tarkastelut on kohdennettu karttatarkastelujen perusteella todennäköisesti arvokkaille alueille.
Tällainen kohdennus ei välttämättä vastaa maastotarkastelussa saatavaa kuvaa alueesta. Metson
soidinpaikkaa tulisi mielestämme edelleen etsiä maastosta uusien voimalapaikkojen läheisyydestä.
Vuosina 2021–2022 tehdyn luontoselvityksen mukaan “Vinsanmaan alueella tehtiin myö s havaintoja,
mutta soidinpaikkoja ei lö ydetty. Havaintojen perusteella alueella kuitenkin on todennäkö isesti
soidinpaikka.” (s. 28). Myös petolintujen pesien esiintyminen tulisi tarkistaa uusilta voimalapaikoilta,
koska alueella on havaittu esimerkiksi paikkauskollinen kanahaukka.

Vaikka voimaloita ei ole sijoitettu linnustollisesti arvokkaiden kohteiden päälle (kuva 4.9), usean
voimalan (esimerkiksi 22, 23, 24) sijainnin kohdalla tulisi huomioida varoetäisyys riippuen lintulajista.
Väistämisetäisyys voi olla huomattava, varsinkin, kun voimalat näkyvät selkeästi avoimilla
(suo)alueilla. Koska arvioinnit sisältävät aina epävarmuuksia ja tutkimusnäyttöä on alkanut karttua eri
nisäkäs- ja linturyhmien tuulivoimaloita karttavasta käyttäytymisestä (Tolvanen ym. 2023), tämä olisi
myös varovaisuusperiaatteen mukaista. Myös lepakot välttävät tuulivoimaloita; pohjanlepakot
vähintään 800 metrin päähän, siipat yli kilometrin. Luontoselvityksen 2021–22 mukaan alueella
havaittiin kaksi pohjanlepakkoa ja yksi määrittelemätön lepakko, minkä lisäksi lähettyvillä on tehty
myös joitain kansalaishavaintoja. Luontoselvityksen lepakkoselvitystä ei ole toteutettu Suomen
lepakkotieteellisen seuran suositusten mukaisesti kolmena maastokäyntinä, vaan selvityksen aika on
rajoittunut kahteen maastoyöhön. Havainnointi tehtiin vanhan suunnitelman mukaisilla
voimalapaikoilla. Lepakkoselvitystä olisi syytä tarkentaa ja päivittää ajantasaiseksi uusien
voimalapaikkojen myötä.

Hankevastaava on saanut sekä YVA-menettelyn että kaavaluonnosvaiheen aikana palautetta
viranomaisilta pintavesiin kohdistuvien vaikutusten tarkastelun riittämättömyydestä. Kaavaselostus on
mielestämme tältä osin edelleen puutteellinen ja ristiriitainen. Selostuksen kohdassa 4.1 todetaan, että
”Alueen maisemakuvaa on muovannut eniten metsätalous, metsien ojitus ja turvetuotanto”, mistä
voidaan päätellä, että alueen hydrologia on nykyäänkin jo muuttunut intensiivisen maankäytön
seurauksena. Näin ollen aluetta voidaan pitää kuormitusherkkänä ja sen kykyä sietää uusia muutoksia
huonona (Kropsu ym. 2025). YVA- tai kaavaselostuksessa ei esitetä minkäänlaisia numeerisia arvioita
hankkeen aiheuttamasta pintavesikuormituksen lisääntymisestä. Kaava-alueelle sijoittuvista valuma-
alueista ja niiden nykytilasta ei ole esitetty selkeää karttakuvaa, eikä valuma-alueista ole esitetty mitään
numeerista tietoa, josta kävisi ilmi esimerkiksi maankäyttöpaine, järvisyys ja happamien sulfaatti- ja
turvemaiden osuus valuma-alueista.

Yhteysviranomaisen YVA-selostuksesta esittämiä huomioita pintavesivaikutusten arvioinnista ei
ilmeisesti ole huomioitu kaavaselostuksessa lainkaan. Kohdassa 10.12 todetaan: “Suunnittelualueen
länsiosaan sijoittuvaan Vinsanojaan voi kohdistua kiintoaineista ja ravinnekuormituksen aiheuttamia
vaikutuksia rakennettavan tai vahvistettavan tiestön sekä mahdollisen maa-ainesoton takia. Vaikutukset
ovat paikallisia ja kestoltaan useita viikkoja, kohdistuen rakentamisaikaan.” Kuitenkin
yhteysviranomainen perustellussa päätelmässään (s. 61) toteaa: “…esimerkiksi ojitusten aiheuttama
ravinnekuormitus voi jatkua huomattavan pitkään (vuosikymmeniä) varsinaisen ojituksen jälkeen. Myös
vettä läpäisemättömien alueiden vaikutus on pysyvä.” Selostuksessa ei nähdäksemme ole mitenkään
arvioitu esimerkiksi hankkeen vuoksi lisääntyvien ojitusten määriä, saati niiden vaikutuksia pintavesiin.
Kaava-alueelle tulevien teiden ja sitä kautta ojien lukumäärää kilometreinä ei ole esitetty, eikä näin
ollen myöskään ole voitu arvioida konkreettisesti esimerkiksi kiintoaines-, ravinne- ja
humuskuormituksen lisääntymistä. Myöskään maankuivatuksen tai -muokkauksen aiheuttamasta
kuormituksesta ei ole esitetty minkäänlaisia lukumääräisiä arvioita, vaikka kaava-alueen maaperä on
suurelta osin turvetta ja alueella esiintyy happamia sulfaattimaita. Lisääntyneen maankäytön ja
ilmastonmuutoksen aiheuttamaa virtaamien äärevöitymistä (rankkasateet ja pitkät kuumat jaksot),
erityisesti kriittisten alivirtaamajaksojen pidentymistä, ei ole käsitelty lainkaan.

Kaavaluonnoksesta esitetyssä lausunnossaan (liite 2, kaavaluonnoksen vastineet) Lapin ELY-keskus
toteaa, että “Yleiskaava-alueelle suunniteltua rakentamista kohdistuu laajimmin Saarajoen valuma-
alueelle. Tällöin mahdollinen kiintoaineskuormitus kulkeutuu ojaverkoston, soiden ja Oritojan kautta
lopulta Saarajokeen. ELY-keskus katsoo, että kaavaselostuksessa yleiskaavan vaikutuksia pintavesille
tulisi kuvata tarkemmin ja esittää muun muassa kuinka laaja-alaisia tai pitkäkestoisia vaikutukset ovat
ja tuoda esiin myös millaisia pysyviä vaikutuksia kaavan toteuttaminen aiheuttaa pintavesille.”
Yhdymme ELY-keskuksen lausuntoon ja kehotamme hankevastaavaa edellä kuvaamallamme tavalla
tekemään numeerisia arvioita hankkeen pintavesivaikutuksista.

YVA-selostuksessa vaikutusalueen on päätelty olevan ainoastaan kohtalaisen herkkä, vaikka taulukossa
25.3 todetaan, että “Vaikutusalueella välilliset vaikutukset kohdistuvat vahvasti rehevöityneisiin ja
muuttuneisiin vesialueisiin, joihin kohdistuu nykyisellään monia niiden tilaa kuormittavia tekijöitä.
Saarajoen ja Kaakamojoen ekologinen tila on tyydyttävä.” ja “Molempien jokien alaosien biologinen
tila on tiettävästi hyvä tai erinomainen, ja molemmissa elää lajeja, jotka ovat herkkiä ravinne- ja
kiintoainepitoisuuksien kasvulle, sekä veden pH-arvon muutoksille.” Hankevastaava toteaakin
kaavaselostuksen kohdassa 10.12, että “Suunnittelualueen uomiin kohdistuvan happaman valunnan
riskin myötä myös Saarajokeen ja Kaakamojokeen kohdistuu vaikutuksia. Suunnittelualueen osuudella
uomien luonnontilaisuus on teoreettisen arvion mukaan huonoimmassa luokassa, jolloin niiden
luonnontilaisuuden huonontuminen ei ole rakentamisvaiheen toimenpiteiden myötä vaarassa.”
Huomautamme jälleen yhteysviranomaisen päätelmästä, jossa todetaan: “Kun vesienhoidon
tavoitteiden toteutumista arvioidaan osana tarkastelua, tulee huomioida, ettei vesimuodostuman
tilaluokka määritä herkkyyttä. Lähtökohtaisesti tilaluokkaa ei saa huonontaa.” Muistutamme
hankevastaavaa EU:n vesipuitedirektiivistä ja vesienhoidon tavoitteesta: turvata ja saavuttaa pinta- ja
pohjavesien vähintään hyvä tila. Lähtökohtana tulisi olla vesien tilan parantaminen, ei huonontaminen,
eikä tämänhetkinen hyvää huonompi tila ole mikään “vapaudu vankilasta”-kortti, jonka perusteella
alueella voidaan vähän lisätä huonontamista. Kehotammekin hankevastaavaa selvittämään
vapaaehtoisesti vesien tilaa parantavia ennallistamistoimenpiteitä, koska oletettavasti hanke
toteutuessaan lisäisi pintavesiin kohdistuvaa kuormitusta ja siten vaikuttaisi niiden tilaan. Tällaisia
toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi ojien tukkiminen, virtavesien kunnostaminen ja kosteikkojen
luominen hankealueelle.

Maa-ainesten ottoa tulee rajata olemassa olevan alueen ja tieyhteyden läheisyyteen, jotta vältytään
vaikutuksilta Vinsanmaan harjun pohjoispuolen valuma-alueelle (kuva 4.17), jossa sijaitsee
ojittamattomia soita. Potentiaalinen maa-ainesten ottoalue vaikuttaa sijoittuvan huomionarvoisen
luontokohteen nro 5 kohdalle (taulukko 4-6, “Pohjoisrinteen osin iäkästä havupuuvaltaista tuoretta
kangasta ja lehtomaista kangasta”). Maa-ainesalueet sijoittuvat lisäksi hyvin lähelle vuonna 2024
tehtyjä viitasammakkohavaintoja, mikä tulee huomioida jatkosuunnittelussa.
Viitasammakkoselvityksessä todetaan: “Välillisiä, kiintoainesvalumasta ja häiriö stä seuraavia
vaikutuksia voi syntyä, mikäli maa-ainesten ottoalue rajoittuu lähelle suoaluetta ja toimintaa
harjoitetaan lisääntymisaikaan.” (s. 113)

Osin parannettava ja uusi tie voimaloiden 22 ja 25 välillä sijoittuu viitasammakoiden kahden
lisääntymisalueen väliin (Kuva 9.2, s-2 alueet). Ehdotamme, että hankkeen suunnittelua jatketaan
poistamalla voimala 22, jolloin tieyhteyttä ei tarvita. Mikäli tieyhteys kuitenkin rakennetaan, tulee
huomioida viitasammakon mahdollinen liikkuminen alueiden välillä vähintään
viitasammakkoselvityksessä esityillä lieventävillä toimenpiteillä. Vaikka viitasammakot ovat
paikkauskollisia, puhutaan kuitenkin neliökilometrin elinympäristöstä. Parannettava tieosuus sijaitsee
lähimmillään alle 50 metrin päässä lisääntymisalueesta ja uusi tieosuus reilun 90 metrin päässä.
Lisääntymisalueiden etäisyys on 500 metrin luokkaa. “Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin
vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen
liikkumismatka on noin 1 000 metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia,
mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot
viettävät vesistö jen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla.
Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan.” (Kauhajoen Pallonevan tuuli- ja
aurinkovoimapuiston viitasammakkoselvitys 2022). Kaavaselostuksen kohdassa 4.7.1 todetaan, että
“Hankkeessa on tunnistettu mahdollisia vesistö vaikutuksia mm. Vinsanjärveen.” (s. 44). Nämä
vaikutukset viitasammakon osalta tulee arvioida. Viitasammakkoselvityksessä ei ole esitetty varsinaisia
lieventäviä toimenpiteitä vesistövaikutusten osalta, ja jää epäselväksi, miten hankevastaava toteuttaa
lieventävät toimenpiteet liittyen kiintoaineksen valumisen ehkäisyyn maa-ainesten oton, teiden
rakentamisen ja ojitusten osalta.

Riistan osalta on esitetty, että vaikutukset ovat metsätalouteen suhteutettuina vähäisiä (s. 113). Ne ovat
kuitenkin pitkäkestoisia tai pysyviä, tuulivoimaloiden elinkaaren arvioidaan olevan yli 30 vuotta.
Vaikutus on lisäksi kumuloituva yhdessä metsätalouden ja muiden ympäristön tilaa heikentävien
toimien kanssa. Lopulta vähäiset heikennykset yhdessä muodostuvat merkittäviksi. Sama pätee kaikkiin
arvioihin vaikutuksista luontoarvoihin, kuten metsän pirstoutumiseen ja vesistövaikutuksiin.
Selostuksen kohdassa 4.7.1 väitetään: “Suurpedoilta ei tunneta viime vuosilta pentuehavaintoja.”
Yhteysviranomaisen perustellussa päätelmässä YVA-selostuksesta Tervolan riistanhoitoyhdistyksen
lausunnossa todetaan, että “Hankealueen läheisyydessä on kuitenkin tehty havaintoja mm. ilveksistä ja
ilvespentueista. Myös ilveksen kanta-arviossa on tuotu esille todennettuja ilvespentueita Tervolan ja
Tornion rajalta.” (s. 26). Näiltä osin selostus vaikuttaa puutteelliselta.

Esitämme, että jatkosuunnittelussa jätetään pois tielinjaukset 22–23 ja 22–25 sekä voimalat 22 ja 23,
tai niiden sijoittelua tarkastellaan uudestaan. Voimaloiden vähentäminen olisi hyvä myös mahdollisen
(peto)lintumuuton kannalta. Tielinjausten sekä voimalapaikkojen kasvillisuus ja eläimistö tarkistetaan
maastoinventoinnein ja paikkoja muutetaan, mikäli löytyy arvokasta kasvillisuutta tai eläimistöä, kuten
YVA-selostuksen jälkeisissä selvityksissä viitasammakon lisääntymisalueet. Samoin tulee tarkistaa
purojen luonnontilaisuus rakennettavilla alueilla maastoinventoinnein ja tarvittaessa muuttaa
rakennuspaikkoja tai tielinjauksia luonnontilaisten vesistöjen muokkaamisen välttämiseksi.
Hankevastaavan tulee seurata ympäristön tilaa säännöllisillä näytteenotoilla ja maastoinventoinneilla.
Kerätyt tiedot tulee viedä Laji.fi -palveluun. Hankevastaava toteaa kohdassa 6: “Suunnittelun
tavoitteena on toteuttaa tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja
ympäristövaikutukset huomioon ottaen sekä lieventää rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia
haitallisia vaikutuksia.” Mikäli haitallisia vaikutuksia aidosti halutaan lieventää, suosittelemme
hankevastaavaa suunnittelemaan ja toteuttamaan vapaaehtoista ekologista kompensaatiota, kuten
esimerkiksi Martimon tuulivoimahankkeessa on suunniteltu.

Kohdassa 10.15 väitetään, että “Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia terveyteen.” Kuitenkin jo
seuraavassa lauseessa todetaan, että “Tuulivoimahankkeella on kohtalaisia kielteisiä vaikutuksia
ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen.” Hankevastaavan mielestä ilmeisesti elinoloilla ja viihtyvyydellä
ei ole mitään vaikutusta ihmisten terveyteen? Tämä on mielestämme melko rohkea toteamus, varsinkin
kun hankevastaava itse tuo ilmi, miten tuulivoimalat muuttavat ympäristöä ja miten tämä muutos
vaikuttaa kielteisesti alueen asukkaisiin ja virkistyskäyttöön, vaikka rivien välistä voikin lukea, että
hankevastaavan mielestä vaikutukset ovat enimmäkseen niin sanotusti korvien välissä. Huomautamme
lisäksi, että melumallinnuksessa on jälleen jouduttu käyttämään suunnitellusta poikkeavaa
voimalatyyppiä. Lisäksi kyseessä ovat todellakin mallinnukset, joissa on oletettu esimerkiksi
tietynlainen säätila, eivät empiiriset havainnot todellisilta voimala-alueilta. Melun lisäksi
tuulivoimaloista aiheutuu välkettä, josta YVA-selostuksesta annetussa perustellussa päätelmässä
yhteysviranomainen toteaa, että “Kuten arviointiselostuksessa on tunnistettu, tarvittaessa
varjovälkkeestä aiheutuvaa haittaa pystytään ehkäisemään pysäyttämällä välkettä aiheuttavat voimalat
kriittiseksi ajaksi, mikäli voimaloihin on asennettu välkevaikutusten hallintajärjestelmä. Kuten Meri-
Lapin ympäristöterveys on nostanut lausunnossaan esille, niin hallintajärjestelmän asentaminen olisi
suositeltavaa, vaikka sitä ei ole katsottu arviointiselostuksessa tarpeelliseksi”. Yhdymme näihin
lausuntoihin, ja lisäksi yksityishenkilön kaavaluonnoksesta jättämään mielipiteeseen (M01), jossa
mainitaan lentoestevalojen tutkaohjausjärjestelmä, “Lentoestovalojen tutkanohjausjärjestelmä
tarvitaan, jotta valot syttyvät vain kun lentokone on lähistöllä. Mikäli järjestelmä soveltuu hankeeseeen
tulee se olla kaavassa vaadittuna.”. Hanketta suunnitellaan metsäiselle alueelle, ja valosaasteen
lisäämistä alueella tulee ehkäistä.

Kohdassa 10.20 hankevastaava toteaa, että “Öljy- ja kemikaalivuotojen aiheuttamat riskit ovat
tuulivoimahankkeissa hyvin vähäisiä nykyisen tekniikan, kemikaalivalintojen (ympäristöystävälliset
tuotteet) sekä riittävien huoltotoimien ansioista.”. Simon Sarvisuon tuulivoimala-alueella on kuitenkin
tämän vuoden aikana tapahtunut jo kaksi öljyvuotoa, ja öljyä on päässyt maaperään (Lapin Kansa
27.3.2026). Kehotamme hankevastaavaa perehtymään Sarvisuon ja vastaaviin tapauksiin ja tuomaan
kaavaselostuksessa konkreettisemmin ilmi, miten tällaiset onnettomuudet vältetään.
Koska tuulivoimaloiden vesistö- ja muista ympäristövaikutuksista tiedetään vielä liian vähän ja jotta
hankkeen vesistövaikutukset jäisivät aidosti mahdollisimman pieniksi, esitämme, että hankevastaava
velvoitetaan hakemaan Tornion kaupungilta ympäristölupaa hankkeelle. Näin hankevastaavalla olisi
seuranta- ja raportointivelvollisuus myös toiminnanharjoittajan vaihtuessa. Kaupunki saisi myös
mandaatin valvoa muutakin kuin yksittäistä ympäristöasiaa, ja asukkaat voisivat luottaa siihen, että
toiminta on vastuullista (Kropsu ym. 2025).

Selvityksessä mainitaan, että ”kaava edistää ekologista kestävyyttä, kun se mahdollistaa puhtaan
uusiutuvan energiantuotannon”. Tähän virkkeeseen kiteytyy mielestämme paljon. Emme voi puhua
ekologisesta kestävyydestä, kun koko järjestelmämme perustuu jatkuvaan kasvuun ja ylikulutukseen.
Energiasiirtymässä olemme putkinäköisesti korjaamassa yhtä ongelmaa mutta hyvin todennäköisesti
pahennamme muita, oman selviytymisemme kannalta mahdollisesti vielä suurempia ongelmia. Tässä
tapauksessa ja tällaisenaan kaava lisää luontokatoa ja vesistöjen kuormitusta, eikä sen laatimisessa ei
ole riittävästi otettu huomioon sosiaalista kestävyyttä. Näin se ei tosiasiassa edistä ekologista
kestävyyttä, ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

Osayleiskaavan ympäristövaikutusten arviointi on toteutettava riittävästi ennen päätöksentekoa, ja
tämän hankkeen osalta ns. DNSH-periaatteen (Do No Significant Harm) mukaisesti. Kuorinki-
Vinsanmaan tuulivoimahankkeen sijoittajana toimiva Ålandsbanken Tuulivoima Erikoissijoitusrahasto
on EU:n kestävyyttä koskevan tiedonantoasetuksen (SFDR) artikla 9 mukainen kestävän sijoittamisen
rahasto. Tällaisilta rahastoilta edellytetään sijoituskohteiltaan EU-taksonomian mukaista kestävyyttä
sekä DNSH-periaatteen toteutumisen osoittamista. Tämän vuoksi hankkeen ympäristövaikutusten
arvioinnissa ja osayleiskaavan vaikutusselvityksissä on perusteltua tarkastella erityisesti luonnon
monimuotoisuuteen, vesistöihin, maankäyttöön ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kohdistuvia
vaikutuksia DNSH-periaatteen näkökulmasta. Rahaston artikla 9 -luokitus merkitsee käytännössä, että
hankkeen toteuttamiskelpoisuus edellyttää riittävää näyttöä siitä, ettei hanke aiheuta merkittävää haittaa
EU-taksonomian muille ympäristötavoitteille. Esitämme, että DNSH-periaatteen mukainen vaikutusten
arviointi tulisi sisällyttää osaksi Kuorinki-Vinsanmaan tuulivoimahankkeen osayleiskaavan vaikutusten
arviointia päätöksenteon riittävän tietopohjan ja kaavan oikeudellisen kestävyyden varmistamiseksi.

Varaamme mahdollisuuden täydentää muistutustamme/lausuntoamme tarvittaessa myöhemmin.

Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri

Lähteet:
Elisa Kropsu (toim.), Anne-Mari Rytkönen, Kimmo Aronsuu, Jaana Rintala, Markus Saari ja Maija Schuss. 2025.
Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset – Esiselvitys vaikutuksista, niiden arviointitavoista ja haittojen
lieventämisestä. Raportteja 10/2025. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. Luettu
19.3.2025: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/190902/Raportteja_10_2025.pdf?sequence=3
Lapin Kansa. 27.3.2026. Simon Sarvisuon tuulivoimala-alueella tapahtunut tänä vuonna kaksi öljyvuotoa. Luettu
3.4.2026. https://www.lapinkansa.fi/simon-sarvisuon-tuulivoimala-alueella-tapahtunut-t/13427041
Anne Tolvanen, Henri Routavaara, Mika Jokikokko ja Parvez Rana. 2023. How far are birds, bats, and terrestrial
mammals displaced from onshore wind power development? – A systematic review. Biological Conservation: 288
(2023) 110382. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2023.110382.
WWF. 2026. Ylikulutus – WWF Suomi. Luettu 3.4.2026: https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/
Yle. 1.4.2026. Tänään on Suomen ylikulutuspäivä. Luettu 3.4.2026: https://yle.fi/a/74-20218454