Lausunto Rahaselän ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Lausunto asiassa LVV-U/44742/2026, Rahaselän tuulivoimahanke (Ranua) ja voimajohto 400 + 110 kV Saunakumpuun (Simo), YVA-selostus, kuulutettu 25.3.2026

22.5.2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (myöhemmin: SLL Lapin piiri) kiittää mahdollisuudesta lausua Rahaselän tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Lausunto koskee VSB Uusiutuva Energia Rahaselkä Oy:n Rahaselän tuulivoimahanketta Ranualla sekä 400 + 110 kV:n voimajohtoa Saunakumpuun Simoon. YVA-kuulutuksen mukaan hankkeessa tarkastellaan vaihtoehtoa VE1, jossa alueelle rakennettaisiin enintään 40 tuulivoimalaa, vaihtoehtoa VE2, jossa alueelle rakennettaisiin enintään 30 tuulivoimalaa, sekä kolmea sähkönsiirtovaihtoehtoa VEA, VEB ja VEC, joiden pituudet ovat noin 21, 20 ja 23 kilometriä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri pitää ilmastonmuutoksen hillintää ja fossiilisen energiantuotannon korvaamista välttämättömänä. Uusiutuvan energian tuotantoa ei kuitenkaan tule toteuttaa tavalla, joka aiheuttaa olennaista haittaa luonnon monimuotoisuudelle, suojelualueverkostolle, linnustolle, ekologisille yhteyksille, vesistöille tai lajien lisääntymis- ja levähdyspaikoille.

YVA-selostusaineistossa on tuotu esille, että VE1-vaihtoehdon enimmäispinta-ala olisi 157 hehtaaria, VE2-vaihtoehdossa taas 132 hehtaaria. Näissä luvuissa voimala-alueiden rakennettavaksi alaksi on oletettu 1,8 ha/voimala ja uusien teiden vaatiman raivattavan alueen leveydeksi 18 metriä. Tosiasiassa pinta-alavaateet ovat kuitenkin suuremmat: sähköasema- ja sähköenergiavarastointialueiden pinta-alat (2 ha + 2 ha) puuttuvat laskuista, kuten myös olemassa olevien teiden parantamiseen liittyvät maa-alan tarpeet.  Näistä ei myöskään ole esitetty arviota parannustarpeeseen sisältyvistä vähimmäis- tai enimmäismääristä. Metsäpinta-alaa arvioidaan YVA-selostuksen mukaan (s.111) kuitenkin poistuvan 232-250 ha (VE1) ja 207-225 ha (VE2). Tosiasiassa vesistövaikutuksia tulisi siis arvioida näiden pinta-alojen mukaan. Nämäkään toisaalta eivät ilmeisesti sisällä maa-aineksen ottoalueiden pinta-aloja, tai tietoa ei ainakaan suoraan käynyt ilmi kummassakaan pinta-aloja tarkastelevassa kohdassa YVA-selostuksessa. Nämä puutteet kaventavat maatuulivoiman vesistövaikutusten arvioinnin mahdollisuuksia. Voidaan kuitenkin todeta, että hankkeella voi olla jo rakentamisen aikana merkittäviä vesistövaikutuksia ja että nämä vaikutukset kohdistuvat alueelle, jolla esiintyy useita luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä ja jotka on todettu potentiaalisiksi taimenen ja harjuksen lisääntymiselle sekä jokihelmisimpukan esiintymiselle. Kuitenkaan YVA-aineistosta ei ilmene, että hankkeessa olisi tehty erillistä raakkuselvitystä, kuten ei myöskään perusteluita tälle.

Imperia-asteikolla voidaan perustella luonnon monimuotoisuutta heikentäviä ratkaisuja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että Imperia-asteikon käyttö on useassa hankkeessa johtanut hankkeelle myönteisiin arvioihin, jossa maakuntakaavan, luonnonsuojelulain ja alueidenkäyttölain keskeiset luontoarvoja turvaavat tavoitteet eivät ole tulleet riittävästi huomioiduiksi. Erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamisen, ekologisten yhteyksien säilyttämisen sekä suojelualueiden ja uhanalaisten lajien suojelun osalta on tärkeää arvioida vaikutuksia suhteessa aiempaan maankäyttöön, kumuloituminen huomioon ottaen. 

Jos muutoksen suuruuden kriteerit on muotoiltu niin väljästi, että peruuttamattomia muutoksia ja niiden merkittävyyttä on hankalaa jos ei mahdotonta osoittaa toteen, jää Imperia-asteikon käyttö pinnalliseksi tavaksi tarkastella vaikutuksia. Merkittävyyden kriteeristö myös sisältää usein rakenteellisen vinouman, eli vain luontoarvoiltaan kaikkein merkittävimmät vaikutuskohteet luokitellaan herkkyysluokkiin suuri/erittäin suuri. Tällöin niihin päätyy vain jo muutenkin vältellyt alueet, kuten luonnonsuojelualueet. Kriteerit eivät huomioi luonto-kadon ajureita: pirstoutuminen, kytkeytyneisyys, yhteis- ja kasautuvien vaikutusten riskit jäävät huomiotta.

Alueelliset hydrologiset vaikutukset

Tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa sekä tilapäisiä että pysyviä vaikutuksia alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Voimaloiden, voimala-alueiden, sähköasemien, sähkönsiirtoreittien sekä tiestön rakentaminen ja perusparantaminen voivat edellyttää laajoja pohjarakennustöitä, ojituksia, maa-ainesten kaivuuta ja maamassojen vaihtoa, kuivatusjärjestelyjä, ojarumpujen asennuksia, teiden leventämistä ja uusien tielinjausten toteuttamista. Näillä toimenpiteillä on vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavaluntaan, ojaverkostojen toimintaan, eroosioherkkyyteen sekä veden laatuun. Lisäksi tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa hydrologisia vaikutuksia muuttaen paikallisesti pienilmastoa ja valo-olosuhteita  pinta- ja/tai pohjavalunnan muutosten kautta.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen katsaus [Kropsu (toim.), Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset, Raportteja 10/2025] toteaa, että maatuulivoiman pintavesivaikutuksista on koottava vaikutusmekanismit, arviointitavat ja haittojen lieventäminen valuma-alueperusteisesti. Maatuulivoiman pintavesivaikutusten riskit ovat kumuloituvia suhteessa aiempaan maankäyttöön (mm. metsätalous, tieverkko). YVA-selostuksessa olisi tullut esittää selkeät suunnittelutason mitoitus- ja toteutusratkaisut (eroosiosuojaus, hulevesirakenteet, rumpujen, teiden ja siltojen mitoitus, maamassojen vaihdot, kuivatusvaikutus, ojitukset, läjitykset), sekä suunnitelma pintavesivaikutusten seurannan vastuista ja raportoinnista.

Tuulivoiman ja siihen liittyvän infran rakentaminen aiheuttaa hydrologisia riskejä: valunnan lisääntymistä, ojitus- ja kuivatusjärjestelyjen myötä tapahtuvaa vesitalouden muutosta sekä eroosiota ja siitä aiheutuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormituksen kasvua. Tuulivoiman vesistövaikutuksia tulisi tarkastella yhteisvaikutuksina metsätalouden vesistövaikutusten kanssa. Nämä vaikutukset voivat heikentää veden laatua erityisesti pienvesissä ja  huomionarvoisissa suo- ja vesiluontotyypeissä.

Hankealueen rakenteiden suunnittelussa ja sijoittamisessa on valuma-aluekohtaisesti otettava huomioon maastonmuotojen vaikutus eroosioalttiuteen ja pintavaluntaan voimalapaikkoja, tielinjauksia, siirtolinjoja, muuntamoita sekä maamassojen läjitysalueita määritettäessä. Lisäksi mahdolliset purkuvaiheen vaikutukset pintavesiin tulee huomioida. Edellä mainitut hydrologiset muutokset olisi tullut arvioida ja esittää ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa erillisenä vesienhallintasuunnitelmana, joka sisältää myös ojitus- ja läjityssuunnitelmat sekä arviot maamassojen vaihdon määrästä ja sedimenttipäästöistä. 

Erityisesti Tainijoen (arvoluokka 2) huomioiminen luonnontilaisena, vesilain suojaamana vaelluskalavesistönä olisi tullut tuoda esille selkeämmin sekä ilmaista, minkälaisin keinoin vesistöön kohdistuvia vaikutuksia lievennetään. YVA-selostuksessa tunnistetaan, että Tainijoki sivuhaaroineen on vaelluskalavesistöä ja lohikalojen potentiaalista lisääntymisaluetta. Tainijoesta on koekalastuksissa saatu muun muassa harjusta, lohta ja kivisimppua, ja selostus tunnistaa myös jokihelmisimpukan mahdollisen elinympäristökytkennän lohikalojen esiintymisen perusteella. Tästä huolimatta YVA-selostus ei esitä Tainijoen ylitykselle kohdekohtaista menetelmäkuvausta, pylväspaikkakohtaista sijoittelua, rakentamisen aikaista kulkureitti- ja työskentelyaluesuunnitelmaa eikä erillistä vesienhallintasuunnitelmaa. Haitallisten vaikutusten ehkäisyä koskevat toimet jäävät yleisiksi maininnoiksi eroosion ja kiintoainekuormituksen hallinnasta, pienvesien ympärille jätettävästä kasvillisuudesta ja kohdekohtaisesta työmaaohjeistuksesta ja suojavyöhykkeestä. Tämä ei ole riittävää tilanteessa, jossa voimajohto ylittää vesienhoidollisesti hyvässä tilassa olevan vaelluskalavesistön, jolla voi olla merkitystä lohikalojen lisääntymisalueena ja mahdollisesti myös jokihelmisimpukan elinympäristönä. Uuteen maastokäytävään rakennettava 400 + 110 kV voimajohto edellyttää 42 metrin levyistä puuttomana pidettävää johtoaukeaa sekä molemmin puolin kymmenen metrin reunavyöhykkeen, jolloin kokonaisleveys on 62 metriä. Tämä aiheuttaa merkittävän muutoksen Tainijoen rannan ekologiaan ja pienilmastoon ilmajohtoylityksen kohdalta, sekä aiheuttaa vesistövaikutuksia myös metsätaloudesta. Lisäksi tulevat maanrakennustyöt ja niistä aiheutuvat muutokset.

YVA-selostuksen mukaan hankkeessa tarvitaan maa-aineksia VE1:ssä noin 300 000 k-m³ ja VE2:ssa noin 240 000 k-m³. Selostuksessa kuitenkin todetaan, että maa-ainesten ottamisen tarkemmat sijainnit ja suunnitelma tarkentuvat myöhemmässä suunnittelussa ja että alustavia ottopaikkoja lukuun ottamatta maanoton suunnittelua ei ole vielä tehty. Alustavien ottopaikkojen osalta arvioidaan saatavan “todennäköisesti suurin osa” tarvittavasta maa-aineksesta. SLL Lapin piiri ihmettelee, miten tämä voi olla riittävä tarkkuustaso laajan tuulivoimahankkeen YVA-selostukselle. Myös hyödyntämiskelvottomien maa-ainesten läjitys on kuvattu vain yleisellä tasolla vaihtoehtoisesti rakennuspaikan läheisyyteen, mahdollisille maa-ainesten ottoalueille tai erillisille maanläjitysalueille. Näin ollen YVA-selostus ei vielä osoita, mihin läjitysalueet sijoittuvat, miten niiden hulevedet hallitaan, miten massansiirrot ja läjitykset sijoittuvat suhteessa Tainijoen, Pikkuojan, Pirttimaanojan ja Lumiojan valuma-alueisiin tai millä konkreettisilla rakenteilla kiintoaine-, humus-, ravinnepäästöt estetään.

Rakennus- ja purkuvaiheiden aikainen kiintoainekuormitus muodostaa tunnetun riskin vesiekosysteemeille. Vaikutukset voivat olla lyhytaikaisia ja paikallisia, mutta erityisesti pienissä virtavesissä ne saattavat olla merkittäviä.. Mikäli hanke toteutuu, sen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida vesistöhaittojen minimoiminen muun muassa sijoittamalla rakenteet pinnanmuodot ja eroosioherkkyys huomioiden, välttämällä ja minimoimalla maamassojen vaihtoa ja läjitystä, suunnittelemalla maaperään kohdistuvien toimenpiteiden ajoitus huolellisesti, suojaamalla maaperä nopeasti itävällä kasvillisuudella sekä ohjaamalla läjitystä ja valuntaa siten, että eroosioherkkyys vähenee. YVA-selostustasolla tulisi esittää selkeä suunnitelma myös maanotosta ja läjityksestä.

Tuulivoimaan liittyvät uudet ojitukset, maanrakennustyöt, uusi tiestö ja vanhan tiestön perusparannukset voivat muuttaa hydrologista kytkeytyneisyyttä ja lisätä valunnan määrää ja äärevöitymistä. Metsän poistuma lisää osaltaan valunnan vaihtelua. Hankealueen suunnittelussa olisi tullut ottaa huomioon myös alueen kokonaisvedenkierron toimivuus ja vaikutukset valuma-alueilla. Erityisen tärkeää tämä on hankealueella esiintyvien pienvesiympäristöjen ja lähteiden sekä luonnontilaisten vesistöjen ja soiden hyvän tilan säilymisen turvaamiseksi. 

FINIBA/IBA- ja MAALI-alueet, linnusto ja muut erityisarvot

Hankealueen ja suunniteltujen sähkönsiirtoreittien välittömässä läheisyydessä on erityisiä lintualueita: Runkaus-Saariaapa-Hattuselkä IBA ja FININBA. Lisäksi Runkaus, Natura SAC ja Saariaapa, Natura SAC suojeltavat luontotyypit ylläpitävät myös arvokkaita lintupopulaatioita. BirdLife Suomen mukaan tuulivoima tulisi sijoittaa linnustollisesti vähäarvoisille alueille ja suojavyöhykkeet on määriteltävä erityisesti muuttoreittien, pesimäalueiden ja levähdysalueiden läheisyyteen. Linnustovaikutusten arvioinnissa tulee käsitellä myös törmäysriskit, elinympäristöjen häiriöt ja vaikutukset pesintään. 

Lintuselvityksissä inventointialueen tulisi kattaa häiriöetäisyydet, ei ainoastaan voimalapaikkoja. LUOPAS-ohjeistus korostaa tarkkoja menetelmäkuvauksia ja riittäviä maastokausia. YVA-selostuksessa on sen vuoksi ilmoitettava maastokäyntien päivämäärät, kellonajat, sää- ja näkyvyysolosuhteet, havaitsijoiden pätevyys sekä käytetyt reitit ja pisteet. Tämä pätee kaikkiin luontoselvityksiin, mutta on erityisen tärkeää linnustoarvioissa.

Suuri voimalahanke voi aiheuttaa häiriö- ja välttämiskäyttäytymistä laajalla alueella ja heikentää alueellista luonnon monimuotoisuutta. Alueelle kohdistuva maankäyttö on luonteeltaan kumuloituvaa.

Päiväpetolintujen ja pöllöjen esiintymisen selvittämiseksi olisi tullut käyttää äänitallentimia yöllisisten kuuntelujen lisäksi ja erityisesti mahdollisten alueelle sijoittuvien maa- ja merikotkien sekä kalasääskien pesien etsinnässä helikopteria. Muuttolintujen osalta epävarmuutta lisää, että yömuuttoa ei seurattu lainkaan. 

Yhdessä Näätäaavan, Nassakan ja Kupinavaaran hankkeen kanssa tämä hanke muodostaa pysyvän uhkan Ranuan maakotkareviireille ja voi pidemmällä aikavälillä aiheuttaa reviirien autioitumista ja heikentää alueellista maakotkapopulaatiota.  Lisäksi Natura-tarveselvityksen mukaan vaikutuksia on petolintujen, mukaan lukien sensitiviinen laji, Runkauksen luonnonpuiston alueen reviireille Simon puolen olemassa olevien voimajohtohtojen ja Metsähallituksen Lyypäkin tuulivoimatuotantohankkeen kanssa. SLL Lapin piiri katsoo, että alueella tarvittaisiin kokonaisuudessaan parempaa yhteisvaikutusten seurantaa, ja pyytää, että Lupa- ja valvontavirasto esittäisi resursseja tuulivoiman seurantaryhmän perustamiseksi alueelle.

Tuulivoimarakentaminen aiheuttaa eniten haittaa petolinnuille, mutta myös häiriöherkille lintulajeille, kuten kaakkureille, joiden ruokailulennot ovat pitkiä. Viimeisimmässä Lintuatlaksen aineistossa Runkauksen ja toisessa hankealueen läheisessä tai hankealueen osin kattavassa ruudussa on todettu kaakkurin pesintää.

Olisi ollut suositeltavaa tehdä linnuston seurannat ja muuttolintuseuranta kahtena tai tarvittaessa jopa kolmena kautena, jotta niiden taso olisi tilastollisesti riittävä, eli havainnoinnin ja seurannan laatu olisi mahdollisimman luotettavaa. Nyt selvitykset on toteutettu vain kautena 2025, mikä kasvattaa epävarmuutta siitä, kuinka hyvin alueen linnusto tosiasiassa tunnetaan. Monen lintulajin kannat vaihtelevat ravintotilanteen mukaan (käpylinnut, petolinnut). Pesimälinnustoselvitysten osalta tulisi huomioida lintulajien pesinnän eriaikaisuus ja myllyalueiden häiriöetäisyydet lajikohtaisesti.

Lepakkoselvitykset

SLL Lapin piiri moittii lepakkoselvityksen puutteellisuutta. YVA-selostuksen lepakkoselvityksessä on tuotu esille, että lepakoiden kartoituksessa on vakiintunut menetelmä vuoden 2012 Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeiden mukaisesti, ja että vuonna 2023 on julkaistu uudet ohjeet. Näiden osalta todetaan, etteivät ne tuoneet “merkittäviä muutoksia aktiivikartoitusten osalta”. Kyseisissä ohjeissa (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys 2023) on erikseen tuulivoimahankkeiden osalta todettu: “Laajojen tuulivoima-alueiden kartoittamisessa kannattaa hyödyntää passiividetektoreja, ja aktiivikartoituksen voi toteuttaa linja- tai pistelaskentoina parhaita elinympäristöjä painottaen.” Mainintaa passiividetektoreista ei ole huomioitu, eikä niitä siis ole myöskään käytetty. YVA-ohjelmassa passiiviseurannasta mainittiin muodossa “voidaan käyttää”, mutta näin ei siis kuitenkaan tehty, huolimatta ohjeista erityisesti suurille tuulivoima-alueille, jollaiseksi Rahaselkä tulisi ehdottomasti kokonsa puolesta tulkita. Myöskään ei ole avattu esimerkiksi luontotyyppiperustaisesti tai alueen lisääntymis- ja ruokailuelinympäristöjen potentiaalia analysoiden, miksi näin toimittiin. Tulokset aktiivikartoituksen laskennoista ovatkin jääneet laihoiksi. Lepakoiden aktiivikartoitus pääasiassa polkupyöräillen yössä ei johtanut kuin kahden pohjalepakon havaintoon, ja kartoitus tehtiin vain yhtenä kautena. Lisäksi karttatarkastelun perusteella voidaan todeta kartoituksen perustuneen ennemminkin helposti kuljettaviin maastoihin, kuten moottorikelkkauran pohjiin tai polkuihin. Saalistusalueisiin, kuten alueen vesistöt ja pienvedet, keskittyminen olisi vaatinut erilaisia reittivalintoja, kuten myös päiväpiilojen kartoitus, kuten mahdolliset monimuotoiset tai vanhaa puustoa sisältävät metsäalueet, joiden onttoja puita, puun onkaloita ym. pohjanlepakot tiedetysti käyttävät päiväpiiloinaan.

Viitasammakko

Viitasammakkoon kohdistuvien vaikutusten arviointia tulee tarkentaa. Nyt ajatus on, että vain lisääntymispaikalla on merkitystä (s. 311). Viitasammakon elintapojen tarkastelu, liikkuminen lisääntymis-, ruokailu-, ja talvehtimisalueiden välillä puuttuu? Miten helpotetaan teiden ylityksiä, miten huomioidaan vaellusajat? Viitasammakon keskimääräinen liikkumismatka voi olla jopa 1000 metriä (Kauhajoen Pallonevan tuuli- ja aurinkovoimapuiston viitasammakkoselvitys 2022).

Ekologiset yhteydet 

Ekologisen yhteyden toimivuus perustuu lajien liikkumiseen, lisääntymis- ja ruokailualueiden jatkuvuuteen, häiriöttömyyteen, suojelualueiden väliseen kytkeytyneisyyteen sekä elinympäristöjen laatuun. Tuulivoimalat, huoltotiet, voimajohdot, melu, välke, lentoestevalot, lisääntyvä ihmistoiminta ja rakentamisen aikaiset häiriöt voivat yhdessä heikentää ekologisen yhteyden toiminnallisuutta olennaisesti.

Jos hankealueen ekologiset yhteydet ovat jo ennestään heikentyneet metsätalouden, ojitusten, turvetuotannon, suunniteltujen kaivoshankkeiden, voimajohtojen ja muiden maankäyttömuotojen vuoksi, se ei ole peruste lisäheikennyksille. Päinvastoin jo heikentyneen ekologisen yhteyden jäljellä olevat toiminnalliset osat ovat erityisen tärkeitä. Yhteisvaikutukset muiden tuulivoima-, voimajohto-, kaivos-, turvetuotanto- ja metsätaloushankkeiden kanssa tulee arvioida kokonaisuutena.

Alueiden luokittelu suhteessa kytkeytyvyyteen ei vaikuta yksiselitteiseltä, esimerkiksi kohde 2 on yhteydessä suojelualueeseen, erittäin uhanalainen luontotyyppi ja osa luonnontilaista suokokonaisuutta, mutta on luokiteltu luokkaan 3; kun taas vastaavasti suojelualueeseen rajautuva saman luontotyypin kohde 7 on luokassa 2 perustuen tärkeyteen ekologisen verkoston kannalta. Yhteys suojelualueeseen on kuitenkin perusta ekologiselle yhteydelle. 

Yhteisvaikutusten arvioinnin puutteet

Luontoselvitykset antavat selkeän kuvan alueen luonnonsuojelullisesti merkittävistä arvoista. Arvokkaat luontoalueet on selvitetty hyvin ja esitetty hyvin kartoilla. Sijoittelu ei kuitenkaan huomioi luontoselvityksiä eikä YVA-selostus yhteisvaikutuksia samoille luontotyypeille tai lajeille.

Taulukossa 20-7 esitellään vaikutukset eri luontotyypeille erikseen, mutta esimerkiksi aapasoista 6:lle eli kaikille hankealueen aapasoille aiheutuu vähäistä tai suurempaa haittaa. Aluiden kytkeytyvyyttä ei ole tarkasteltu eikä muutenkaan luontotyyppikohtaista esiintymistä hanke-alueella tai laajemmin.

Vaikutusten merkittävyyden arviointiin liittyy myös huomattavaa epävarmuutta, koska esimerkiksi ojitusten määriä ja kuivatusvaikutuksia ei ole selvityksen mukaan voitu tarkemman tiedon puuteen vuoksi tässä vaiheessa arvioida.

Vaikka Liitteen 6 näkymäanalyysin yhteisvaikutuskuvaa on hankala tulkita, se antaa selkeän kuva siitä, että kaikki alueen avosuot 30 km säteellä tulevat vaikutuksen alaisiksi, jos kaikki esitetyt hankkeet toteutuvat. Tulisiko jonnekin varata alue, johon tuulivoimaloita maisemassa välttävät lajit voivat mennä? 

Lisäksi kuvasta puuttuu jo luvitettu Hevosselän hanke ja luvituksessa oleva Pitkämaan hanke sekä Ruonasuon hanke. Puuttuuko vielä muitakin alle maakuntatason hankkeita? Lisäksi Ranuan kunnanvaltuusto on hyväksynyt Suhangon tuulivoiman tuotantoalueen kaavoitusaloitteen 20.4.2026.

Tuulivoimatuotannon ympäristövaikutuksia Suomen olosuhteissa ei yleisesti ottaen tunneta riittävällä tarkkuudella. Suomessa on ollut ja on parhaillaan menossa useita hankkeita, joissa tarkastellaan uusiutuvan energiantuotannon ympäristövaikutuksia nimenomaan Suomen oloissa ja meidän lajistollemme, muun muassa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST), Luonnonvarakeskuksen (Luke) LandUseZero- ja WINDLIFE-projektit, ja tuulivoiman vesistövaikutusten osalta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen esiselvitys (Kropsu ym. 2025). Näiden hankkeiden johtopäätöksiä ja tietoa tulee hyödyntää vaikutusten minimoimiseksi alueiden suunnittelussa ja päätöksiä tehtäessä. Erityisesti Lappiin suuntautuvat hankkeet törmäävät Lapin luonnon erityisyyteen. Lapissa on vielä jäljellä pimeitä ja hiljaisia, erämaisia seutuja, joita useat kasvi- ja eläinlajit sekä ihmiset tarvitsevat voidakseen hyvin. Erämaisiin alueisiin kohdistuu voimakas tuulivoiman rakentamispaine ja hankkeiden yhteisvaikutukset kumuloituvat eksponentiaalisesti (kuva 1).

Kuva 1. Kuvakaappaus Suomen ympäristökeskuksen webinaarista 16.12. ”Uusiutuva energia muuttaa maankäyttöä – miten arvioidaan ja ehkäistään luontohaitat?”. Kuvassa on esitetty Lappiin suunniteltujen tuulivoimaloiden lukumäärä ja kumuloituvat vaikutukset metsäluonnolle tärkeisiin alueisiin. Tallenne: https://youtu.be/Plliq148z6E?t=867

Hanke aiheuttaa kielteisiä melu-, välke- ja maisemavaikutuksia lähialueen kiinteistöille

YVA-selostuksessa on tuotu esille, että VE1-vaihtoehdossa tuotantoalueen itäpuolella 35–40 dB:n meluvyöhykkeellä sijaitsee peräti 26 asuin- ja vapaa-ajan rakennusta, joiden pihapiireissä “melu on todennäköisesti havaittavissa sopivissa tuuliolosuhteissa. Koska melun ajallinen kesto on hyvin pitkä, meluvaikutuksen muutos arvioidaan ´kohtalaisen kielteiseksi`”. SLL Lapin piiri katsoo, että “kohtalaisen kielteinen” aliarvioi tilannetta, erityisesti ilmastonmuutoksen lisätessä helteitä, jotka pakottavat tuulettamaan avoimista ikkunoista. Päivä- ja yöajan keskiäänitason toimenpideraja-arvot asuinhuoneissa ja oleskelutiloissa ovat LAeq,7-22 ≤ 35 dB ja LAeq,22-7 ≤ 30 dB, ja tuuletettaessa nämä arvot tulevat siis todennäköisesti ylittymään. Näin ollen melua tulisi arvioida näiden kiinteistöjen osalta merkittävän kielteisenä, erityisesti, kun melutason yläarvona on 40 dB, joka on myös yöajan keskiäänitason enimmäisohjearvo, ja keston on ilmaistu olevan “yli kolme vuotta”. Tosiasiassa puhutaan kuitenkin koko tuulivoimaloiden toiminta-ajasta, ei “yli kolmesta vuodesta”. VE2:n osalta todetaan, että “lähimmän asutuskeskittymän kohdalla tilanne on vain hieman parempi kuin vaihtoehdossa VE1”, ilmaisematta kuitenkaan tarkemmin,mitä tämä tarkoittaa. Meluselvityksessä asiaa avataan: “Vaihtoehto VE1 on vähäisesti äänekkäämpi johtuen suuremmasta voimaloiden määrästä ja siinä ulkoalueiden äänitaso suurimmillaan noin 36…39 dB muutamilla asuinkiinteistöillä”. Epävarmuutta aiheuttaa myös, että meluselvityksen mukaan “[y]li 175 m roottorihalkaisijan voimaloita ei ole vielä laajalti käytössä, eikä niiden melupäästöistä ole saatavilla luotettavaa tietoa”, ja näin ollen on meluun laskettu varovaisuusperiaatteena 2 dB varmuusmarginaali, jonka riittävyydestä ei kuitenkaan ole tietoa. Lisäksi VE0 on esitetty vain oletuksella Näätäaavan tuulivoimahankkeen toteutumisesta, ja tosiasiallista tämän hetken VE0-tilaa ei ole esitetty lainkaan. Tämä on hanketoimijalle suotuisampi tapa esittää asiat, mutta ei vastaa YVA-selostukselta edellytettävää tasoa, sillä Näätäaavan hanke on myös vasta vireillä.

Välkkeen osalta yhdessä tarkastelupisteessä (asuinrakennus d) teoreettisen maksimitilanteen suositusarvo ylittyy sekä vaihtoehdoissa VE1 että VE2, ja lisäksi jälkimmäisessä vaihtoehdossa sekä todellisen että teoreettisen maksimitilanteen suositusarvot ylittyvät asuinrakennusten d ja e osalta.

Maisemavaikutus on kahden kiinteistön (asuinkiinteistö ja lomakiinteistö) osalta merkittävän kielteinen. SLL Lapin piiri katsoo kuitenkin aiheelliseksi tuoda esille kriittisen huomion, että näkemäanalyysi esittää maisemalliset vaikutukset ikään kuin staattisina ja muuttumattomina. Kuitenkin metsätaloudellisia toimenpiteitä kohdistetaan joka vuosi eri alueille, minkä myötä tosiasiassa tuulivoimaloiden maisemavaikutukset voivat niiden toiminta-aikana ulottua merkittävästi laajemmalle alueelle.

Jää epäselväksi, mitä valojen tutkaohjauksen vaikutuksia yva-selvityksessä on tarkasteltu. Mainitaan lieventävänä, mutta ei mainita jatko-ohjauksessa. Valojen tutkaohjauksen tarkastelu teknis-taloudelliselta ja käytännön kannalta olisi suotavaa, jotta hanketoimijoille kaavoittajille kertyisi tietoa aiheesta.

Lopuksi

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että esitetyt vaihtoehdot heikentäisivät alueen luonnon monimuotoisuutta. Yhdessä muiden alueelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden kanssa vaikutukset ovat kumuloituvia. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että hanke ei ole toteutettavissa YVA-selostuksessa esitetyillä vaihtoehdoilla, vaan YVA-selostusta tulisi täydentää lieventävillä toimenpiteillä. YVA-selostuksessa tulisi esittää tarkempi suunnitelma maa-ainesten ottamisesta ja läjittämisestä sekä hankkeen hydrologisista vaikutuksista ja niitä lieventävistä toimenpiteistä, erityisesti koskien voimajohtojen vesistönylityksiä. Myös selvityksiä tulisi täydentää esitettyjen puutteiden osalta.

Simossa ja Pellossa 22.5.2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry 

Viitteet:

Elisa Kropsu (toim.), Anne-Mari Rytkönen, Kimmo Aronsuu, Jaana Rintala, Markus Saari ja Maija Schuss. 2025. Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset – Esiselvitys vaikutuksista, niiden arviointitavoista ja haittojen lieventämisestä. Raportteja 10/2025. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. Luettu 19.3.2025:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/190902/Raportteja_10_2025.pdf?sequence=3

Syke. 24.2.2026. Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST) -projektin webinaari “Aurinkovoima  turvemailla – mitä tiedämme luonto ja ympäristövaikutuksista”. Luettu 29.4.2026:  https://hiilineutraalisuomi.syke.fi/hiilineutraali-webinaari-aurinkovoima-turvemailla-ti-24-2-2026-klo-15/

Syke 16.12.2025. Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST) -projektin webinaari “Uusiutuva energia muuttaa maankäyttöä – miten arvioidaan ja ehkäistään luontohaitat?” Luettu 29.4.2026:

https://www.syke.fi/fi/tietoa-meista/tapahtumat-ja-some/hiilineutraali-webinaari-uusiutuva-energia-muuttaa-maankayttoa-miten-arvioidaan-ja-ehkaistaan