Lausunto Kotapalon tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Lausunto asiassa LVV-U/40860/2026 koskien Kotapalon Tuulivoima Oy:n tuulivoimahanketta Keminmaan ja Tornion kunnissa, kuulutettu 29.4.2026

28.5.2026

Lausunnon antaja

Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

LAUSUNTO ASIASSA KOTAPALON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJLEMA

Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (myöhemmin: SLL Lapin piiri) kiittää mahdollisuudesta lausua Honkamaan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. 

Lausunnossa pyydetään kiinnittämään huomiota erityisesti seuraaviin asioihin

edustamanne viranomaistahon näkökulmasta:

• näkemyksenne hankkeen todennäköisesti merkittävistä ympäristövaikutuksista
• ympäristön nykytilan kuvauksen riittävyys ja suunniteltujen selvitysten kohdentuminen todennäköisesti merkittäviin vaikutuksiin
• suunniteltujen selvitysten yhteensovittamisen mahdollisuudet muihin menettelyihin
• hankkeen edellyttämät suunnitelmat, luvat ja niihin rinnastettavat päätökset

Kotapalon Tuulivoima Oy suunnittelee Keminmaan Kotapalon alueelle tuulivoimahanketta. Suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu Keminmaan kunnan alueelle, Keminmaan keskustaajamasta noin 14 km koilliseen. Hankkeen sähkönsiirtovaihtoehdot sijoittuvat myös Tornion kaupungin alueelle. Tuulivoima-alueen pinta-ala on noin 6 700 ha. Alueelle suunnitellaan enintään 54 yksikköteholtaan 8–12 MW:n tuulivoimalaa, joiden kokonaiskorkeus on enintään 300 metriä. 

YVA-ohjelmassa esitetään tarkasteltavaksi hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 ja kaksi arvioinnin yhteydessä tarkentuva vaihtoehtoa VE1 ja VE2. Sähkönsiirron osalta tarkastellaan 400 kV:n voimajohtovaihtoehtoa, noin 17 km Tornion Viitajärven sähköasemalle uudessa johtokäytävässä tai reilu 16 km ja 18 km pitkiä reittejä Keminmaan sähköasemalle osin olemassa olevan johtokäytävän rinnalla.  Vaadittavaa uutta ja parannettavaa tiestöä ei ole kuvattu kuin leveyksien osalta, tien leveys 5 m, käännöksissä 10 m. Kuvauksesta ei käy ilmi ovatko teiden ojituksen mukana teiden leveyksissä.

YVA-ohjelmassa todetaan, että “Karttatarkastelun ja käytettyjen paikkatietoaineistojen perusteella hankealue on luontoarvoiltaan huomattavan monimuotoista niin luontotyypeiltään kuin lajistoltaankin.” s.138.

SLL Lapin piiri ja Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys pitävät ilmastonmuutoksen hillintää ja fossiilisen energiantuotannon korvaamista välttämättömänä. Uusiutuvan energian tuotantoa ei kuitenkaan tule toteuttaa tavalla, joka aiheuttaa olennaista haittaa luonnon monimuotoisuudelle, suojelualueverkostolle, linnustolle, ekologisille yhteyksille, vesistöille tai lajien lisääntymis- ja levähdyspaikoille.

Hankkeen liittyminen kansainvälisiin ja kansallisiin strategioihin ja tavoitteisiin

Kappaleessa 2.7 (s. 31) esitellään hankkeen liittyminen kansainvälisiin ja kansallisiin strategioihin ja tavoitteisiin. Listaus kattaa vain energia- ja ilmastotavoitteet. Strategioista tulisi huomioida myös sitoutuminen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen. Hiilineutraaliuden lisäksi maakunta on Lappi-sopimuksessa sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen alueellaan. Monimuotoisuuden säilyttämistä käsittelevät lisäksi kansallinen biodiversiteettistrategia ja toimintaohjelma sekä EU:n biodiversiteettistrategia.

Lapin liiton tuulivoimaselvityksestä todetaan kohdassa 6.1.3, “Selvityksellä ei ole suoria oikeusvaikutuksia, mutta se toimii omalta osaltaan apuna hankkeen vaikutusten ja rajoitteiden arvioinnissa, sekä perustelee hankkeen sijoittumisen esitetylle alueelle.”s. 71. Lapin liiton selvityksessä linnustollisesti merkittävien Natura-alueiden ympärille muodostettiin 2 km leveä ei-alue. Kotapalon hanke rajoittuu Saaripään Natura-alueeseen (SAC/SPA) ja näin ollen selvityksen ei-alueelle, joten tuulivoimaselvityksen ohjausvaikutus jää kyseenalaiseksi luontoarvojen kannalta.

Linnustovaikutukset

YVA-ohjelmassa on tuotu esille, että tuulivoima-alueen sisällä ja läheisyydessä sijaitsee useita linnustollisesti erityisiä alueita. Hankealueelta on myös merkittäviä lintuhavaintoja, sekä hankealueen läpi kulkee piekanan muuttoreitti, ja hankealueen suorassa läheisyydessä kulkee mm. mehiläishaukan (EN) muuttoreitti. Hankealueen sisällä sijaitsevat Kellosjänkän ja Pyörysjänkän (112519) MAALI-alueet. Lisäksi 10 km säteellä tuulivoima-alueesta sijaitsee viisi MAALI-aluetta, joista Suuripää rajautuu tuulivoima-alueeseen ja Kummunjärvi sijaitsee vain 1,8 km etäisyydellä siitä. Suuripää on Natura-alue (SAC/SPA), jonka lisäksi se on FINIBA-alue.

Hankealueen Natura-selvityksissä Kirvesaapaa koskien on esitetty, että koska Kirvesaavalta länteen ei ole suunnitteilla tuulivoimahankkeita, pääsevät Kirvesaavalta muuttavat linnut edelleen esteettömästi rannikolle. Selvityksessä on tunnistettu Kemijokivarsi tärkeäksi muuttoväyläksi, mutta esitetty, että huolimatta useammista tuulivoimahankkeista alueella linnut pääsisivät edelleen esteettömästi lentämään kohti jokiuomaa ja uomaa seuraten. Myös on esitetty, että koska voimalapaikat eivät sijoitu suoraan jokea reunustaville pelloille, hankkeet eivät myöskään häiritsisi lintujen levähtämistä. Kuitenkin lintujen kevätmuutoissa jokivarsien lisäksi myös aapasuot tarjoavat merkittävän määrän ravintoa linnuille, ja ovat niiden yleisiä levähdysalueita. Tämä haastaa näkemystä siitä, etteivätkö alueen tuulivoimahankkeet voisi vaikuttaa linnustoon negatiivisesti lintukuolemia ja väistämiskäyttäytymistä lisäten lajityypillisistä ominaisuuksista riippuen. 

Yhdessä ympäristön hankkeiden kanssa Kotapalon hanke voi muodostaa kumuloituvia heikentäviä vaikutuksia petolintu- ml. maakotkareviireille ja voi pidemmällä aikavälillä aiheuttaa reviirien autioitumista ja heikentää paikallista ja alueellista petolintu- ml. maakotkapopulaatiota. SLL Lapin piiri ja Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys katsovat, että alueella tarvittaisiin kokonaisuudessaan parempaa yhteisvaikutusten seurantaa, ja pyytää, että Lupa- ja valvontavirasto esittäisi resursseja tuulivoiman seurantaryhmän perustamiseksi.

Tilastollisesti riittävän laadun saavuttamiseksi linnustoselvitykset tulisi aina toteuttaa vähintään kahdella, mielellään kolmella maastokaudella. Linnustoselvitykset tulisi toteuttaa koko hankealueella, ei ainoastaan voimalapaikkojen läheisyydessä, ja siirtolinjoilla. YVA-ohjelmassa selvitykset on esitetty toteutettavaksi vain yhden maastokauden aikana, vaikkakin eri vuosille painottuen selvityksestä riippuen.  Monen lintulajin kannat vaihtelevat ravintotilanteen mukaan (käpylinnut, petolinnut). Tuulivoimarakentaminen aiheuttaa eniten haittaa petolinnuille, mutta myös häiriöherkille lintulajeille, kuten kaakkureille, joiden ruokailulennot ovat pitkiä. Lajikohtaiset eroavaisuudet tulisikin tunnistaa. Pesimälinnustoselvitysten osalta tulisi huomioida lintulajien pesinnän eriaikaisuus ja myllyalueiden häiriöetäisyydet lajikohtaisesti.

BirdLife Suomen mukaan tuulivoima tulisi sijoittaa linnustollisesti vähäarvoisille alueille ja suojavyöhykkeet on määriteltävä erityisesti muuttoreittien, pesimäalueiden ja levähdysalueiden läheisyyteen. Linnustovaikutusten arvioinnissa tulee käsitellä myös törmäysriskit, elinympäristöjen häiriöt ja vaikutukset pesintään.

Lintuselvityksissä inventointialueen tulisi kattaa häiriöetäisyydet, ei ainoastaan voimalapaikkoja. LUOPAS-ohjeistus korostaa tarkkoja menetelmäkuvauksia ja riittäviä maastokausia. YVA-selostuksessa on sen vuoksi ilmoitettava maastokäyntien päivämäärät, kellonajat, sää- ja näkyvyysolosuhteet, havaitsijoiden pätevyys sekä käytetyt reitit ja pisteet. Tämä pätee kaikkiin luontoselvityksiin, mutta on erityisen tärkeää linnustoarvioissa. 

Päiväpetolintujen ja pöllöjen esiintymisen selvittämiseksi tulisi käyttää myös äänitallentimia yöllisisten kuuntelujen lisäksi ja erityisesti mahdollisten alueelle sijoittuvien maa- ja merikotkien sekä kalasääskien pesien etsinnässä helikopteria. Muuttolintujen osalta tulisi seurata myös yömuuttoa. 

Lepakkoselvitykset

Lähimmät aiemmat lepakkohavainnot on tehty noin 10 km hankealueelta pohjoiseen. Hankealueelle ei ole esitetty tehtäväksi lainkaan lepakkoselvitystä, esittäen syyksi “hankealueen pohjoisen sijainnin”, jonka perusteella esitetään, että suurella todennäköisyydellä alueella ei sijaitsisi lepakoiden levähdys- ja lisääntymisalueita, ja että alueella voisi esiintyä vain yksittäisiä lepakoita.  Kuitenkin hankealue rajautuu suoraan useaan lehtojensuojelukohteeseen, jotka voisivat tarjota lepakoille elinympäristöjä tai saalistusalueita, sekä sopivia kolopuita päiväpiiloiksi.   Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeissa (2023) todetaan tuulivoima-alueiden lepakkoselvitysten osalta seuraavaa: “Laajojen tuulivoima-alueiden kartoittamisessa kannattaa hyödyntää passiividetektoreja, ja aktiivikartoituksen voi toteuttaa linja- tai pistelaskentoina parhaita elinympäristöjä painottaen.” 

Katsomme, että “pohjoinen sijainti” ei ole riittävä perustelu lepakkoselvitysten tekemättä jättämiselle, varsinkaan, kun pohjanlepakon levinneisyys on merkittävästi tätä pohjoisempi. Esitämme, että alueella tulisi tehdä karttaperustaisesti luontotyyppikohtainen arvio mahdollisista lepakoille suotuisista elinympäristöistä, päiväpiiloista, saalistusalueista ja tehdä tämän pohjalta sekä aktiivi- että passiiviseurantaa ajantasaisen ohjeistuksen mukaisesti. Riittävän laadun varmistamiseksi myös lepakkoselvitykset olisi hyvä ulottaa kahdelle maastokaudelle. Huomautamme, että kyse ei myöskään ole vapaaehtoisesta harkinnasta, vaan pohjanlepakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) tiukasti suojeltuihin eläinlajeihin, ja lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. 

Muista selvityksistä

Katsomme, että kivisimpun osalta tulisi varmistua selvityksen riittävän hyvästä laadusta. Esitetty toteutustapa arvioida kivisimpun esiintymisen potentiaalia “muiden selvitysten ohessa” sitä “tarvittavilta osin huomioiden” jättää varsin avoimeksi miten tosiasiassa lajin esiintyminen alueella tullaan selvittämään ja ottamaan huomioon. Muotoilusta voi myös lukea tulkinnan, että kivisimpun esiintymisselvitystä ei olla aikeissa toteuttaa lainkaan.

Viitasammakkoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tulee huomioida lisääntymispaikkojen lisäksi viitasammakon elintavat, kuten liikkuminen lisääntymis-, ruokailu-, ja talvehtimisalueiden välillä. Miten helpotetaan teiden ylityksiä, miten huomioidaan vaellusajat? Viitasammakon keskimääräinen liikkumismatka voi olla jopa 1000 metriä (Kauhajoen Pallonevan tuuli- ja aurinkovoimapuiston viitasammakkoselvitys 2022).

Eroosio mahdollisuuden vuoksi jokihelmisimpukan esiintyminen tulee huomioida myös sähkönsiirron vesitönylityksissä.

Kasvillisuus ja luontotyypit

Yva-ohjelman mukaan kasvillisuus ja luontotyyppien selvityksessä “Tuulivoima-alueella maastotyöskentelyyn varataan 4 työpäivää kasvukauden aikana kesä-elokuussa, jolloin lajisto on luotettavimmin tunnistettavissa. Sähkönsiirtoreittivaihtoehtojen selvitykseen varataan 2 päivää. Maastokäyntien yhteydessä selvitetään, onko hankealueella silmälläpidettäviä, uhanalaisia, rauhoitettuja tai EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(b) mainittuja kasvilajeja ja luontotyyppejä, luonnonsuojelulain (9/2023) 7. luvun 64 §:ssä lueteltuja luontotyyppejä, metsälain (1093/1996) 3. luvun 10 §:n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä tai vesilain (587/2011) 2. luvun 11 §:n tarkoittamia arvokkaita pienvesiä. s.111” 

Huomautamme, että osalla kasveistakin voi olla lepovuosia ja yksilöiden määrässä huomattavia vaihteluita vuosien välillä. Lisäksi olisi hyvä huomioida alueellisesti uhanalaiset lajit. Alueellinen uhanalaisuus luokitus kattaa sammalet, putkilokasvit, sienet, jäkälät, perhoset ja linnut, jotka ovat valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT) tai elinvoimaisia (LC), mutta uhanalaisia metsäkasvillisuus vyöhykkeiden osa-alueilla.

Imperia-asteikolla voidaan perustella luonnon monimuotoisuutta heikentäviä ratkaisuja

SLL Lapin piiri ja Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys katsovat, että Imperia-asteikon käyttö on useassa hankkeessa johtanut hankkeelle myönteisiin arvioihin, jossa maakuntakaavan, luonnonsuojelulain ja alueidenkäyttölain keskeiset luontoarvoja turvaavat tavoitteet eivät ole tulleet riittävästi huomioiduiksi. Erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamisen, ekologisten yhteyksien säilyttämisen sekä suojelualueiden ja uhanalaisten lajien suojelun osalta on tärkeää arvioida vaikutuksia suhteessa aiempaan maankäyttöön, kumuloituminen huomioon ottaen. 

Jos muutoksen suuruuden kriteerit on muotoiltu niin väljästi, että peruuttamattomia muutoksia ja niiden merkittävyyttä on hankalaa jos ei mahdotonta osoittaa toteen, jää Imperia-asteikon käyttö pinnalliseksi tavaksi tarkastella vaikutuksia. Syken selvityksen mukaan merkittävyyden kriteeristö myös sisältää usein rakenteellisen vinouman, eli vain luontoarvoiltaan kaikkein merkittävimmät vaikutuskohteet luokitellaan herkkyysluokkiin suuri/erittäin suuri. Tällöin niihin päätyy vain jo muutenkin vältellyt alueet, kuten luonnonsuojelualueet. Kriteerit eivät huomioi luonto-kadon ajureita: pirstoutuminen, kytkeytyneisyys, yhteis- ja kasautuvien vaikutusten riskit jäävät huomiotta (Syke. 24.2.2026).

Imperia-asteikon muotoilun, kuvaamisen ja toteuttamisen osalta ja erityisesti merkittävyysarvioinnin osalta tulisi käyttää uusinta, ajantasaista ohjeistusta asiassa.

Alueelliset hydrologiset vaikutukset

Tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa sekä tilapäisiä että pysyviä vaikutuksia alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Voimaloiden, voimala-alueiden, sähköasemien, sähkönsiirtoreittien sekä tiestön rakentaminen ja perusparantaminen voivat edellyttää laajoja pohjarakennustöitä, ojituksia, maa-ainesten kaivuuta ja maamassojen vaihtoa, kuivatusjärjestelyjä, ojarumpujen asennuksia, teiden leventämistä ja uusien tielinjausten toteuttamista. Näillä toimenpiteillä on vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavaluntaan, ojaverkostojen toimintaan, eroosioherkkyyteen ja sen myötä kiintoaine- ja ravinnekuormituksen kasvuun sekä veden laatuun. Lisäksi tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa hydrologisia vaikutuksia muuttaen paikallisesti pienilmastoa ja valo-olosuhteita  pinta- ja/tai pohjavalunnan muutosten kautta.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida, että maatuulivoiman pintavesivaikutusten riskit ovat kumuloituvia suhteessa aiempaan maankäyttöön (mm. metsätalous, tieverkko). Tuulivoiman vesistövaikutuksia tulisikin tarkastella yhteisvaikutuksina metsätalouden vesistövaikutusten kanssa. Nämä vaikutukset voivat heikentää veden laatua erityisesti pienvesissä ja  huomionarvoisissa suo- ja vesiluontotyypeissä.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen katsaus [Kropsu (toim.), Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset, Raportteja 10/2025] toteaa, että maatuulivoiman pintavesivaikutuksista on koottava vaikutusmekanismit, arviointitavat ja haittojen lieventäminen valuma-alueperusteisesti. Hankealueen rakenteiden suunnittelussa ja sijoittamisessa on valuma-aluekohtaisesti otettava huomioon maastonmuotojen vaikutus eroosioalttiuteen ja pintavaluntaan voimalapaikkoja, tielinjauksia, siirtolinjoja, muuntamoita sekä maamassojen läjitysalueita määritettäessä. Lisäksi mahdolliset purkuvaiheen vaikutukset pintavesiin tulee huomioida. Hydrologiset muutokset tulisi ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esittää erillisenä vesienhallintasuunnitelmana, joka sisältää myös ojitus- ja läjityssuunnitelmat sekä arviot maamassojen vaihdon määrästä ja sedimenttipäästöistä. YVA-selostuksessa tulisi esittää myös selkeät suunnittelutason mitoitus- ja toteutusratkaisut (eroosiosuojaus, hulevesirakenteet, rumpujen, teiden ja siltojen mitoitus, maamassojen vaihdot, kuivatusvaikutus, ojitukset, läjitykset), sekä suunnitelma pintavesivaikutusten seurannan vastuista ja raportoinnista.

Rakennus- ja purkuvaiheiden aikainen kiintoainekuormitus muodostaa tunnetun riskin vesiekosysteemeille. Vaikutukset voivat olla lyhytaikaisia ja paikallisia, mutta erityisesti pienissä virtavesissä ne saattavat olla merkittäviä.. Mikäli hanke toteutuu, sen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida vesistöhaittojen minimoiminen muun muassa sijoittamalla rakenteet pinnanmuodot ja eroosioherkkyys huomioiden, välttämällä ja minimoimalla maamassojen vaihtoa ja läjitystä, suunnittelemalla maaperään kohdistuvien toimenpiteiden ajoitus huolellisesti, suojaamalla maaperä nopeasti itävällä kasvillisuudella sekä ohjaamalla läjitystä ja valuntaa siten, että eroosioherkkyys vähenee. 

Maa-ainesten otto

YVA-selostustasolla tulisi esittää selkeä suunnitelma myös maa-ainesten otosta ja läjityksestä. YVA-ohjelman mukaan “Alustavan suunnitelman mukaan hankkeen vaatimat maa- ja kiviainekset on mahdollista ottaa tuulivoimaalueen läheisyydestä. Tällöin maa-ainestenoton vaikutukset kohdistuvat tuulivoima-alueen lähialueeseen. s.107”

Yva-selostuksen tulee osoittaa maa-ainesten ottamisen sijainnit ja suunnitelma sekä hyödyntämiskelvottomien maa-ainesten läjitys: mihin läjitysalueet sijoittuvat, miten niiden hulevedet hallitaan, miten massansiirrot ja läjitykset sijoittuvat suhteessa alueen vesistöjen valuma-alueisiin tai millä konkreettisilla rakenteilla kiintoaine-, humus-, ravinnepäästöt estetään.

Siirtolinjoista

Erityisesti Kemijoen huomioiminen vesilain suojaamana vaelluskalavesistönä on tärkeää, sillä Kotapalon hankkeen voimajohtovaihtoehdot sisältävät molemmat vesistön ylityksen. Tämän osalta tulisi selkeästi ilmaista, minkälaisin keinoin vesistöön kohdistuvia vaikutuksia lievennetään. Vaikka sähkönsiirrot sijoittuvat jo olemassaolevien ilmajohtojen yhteyteen, tulee YVA-selostuksessa kuvata, miten vähennetään törmäysriskejä siirtolinjoihin liittyen, sekä esittää pylväspaikkojen vaihtoehtokohtaiset sijoittelut, rakentamisen aikaiset kulkureitti- ja työskentelyaluesuunnitelmat ja vesienhallintasuunnitelma. Uuteen maastokäytävään rakennettava voimajohto edellyttää laajaa puuttomana pidettävää johtoaukeaa sekä molemminpuolisia reunavyöhykkeitä. Tämä aiheuttaa merkittävän muutoksen Kemijoen rannan ekologiaan ja pienilmastoon ilmajohtoylityksen kohdalta, sekä aiheuttaa vesistövaikutuksia myös metsätaloudesta. Lisäksi tulevat maanrakennustyöt ja niistä aiheutuvat muutokset.

Ekologiset yhteydet 

Ekologiset yhteydet tulisi nostaa omaksi kohdakseen, nyt 9.4 Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit nykytilan alla. Vaikutusten arviointi tulee kuvata myös ekologisten yhteyksien osalta.

Ekologisen yhteyden toimivuus perustuu lajien liikkumiseen, lisääntymis- ja ruokailualueiden jatkuvuuteen, häiriöttömyyteen, suojelualueiden väliseen kytkeytyneisyyteen sekä elinympäristöjen laatuun. Tuulivoimalat, huoltotiet, voimajohdot, melu, välke, lentoestevalot, lisääntyvä ihmistoiminta ja rakentamisen aikaiset häiriöt voivat yhdessä heikentää ekologisen yhteyden toiminnallisuutta olennaisesti.

Jos hankealueen ekologiset yhteydet ovat jo ennestään heikentyneet metsätalouden, ojitusten, turvetuotannon, suunniteltujen kaivoshankkeiden, voimajohtojen ja muiden maankäyttömuotojen vuoksi, se ei ole peruste lisäheikennyksille. Päinvastoin jo heikentyneen ekologisen yhteyden jäljellä olevat toiminnalliset osat ovat erityisen tärkeitä. Yhteisvaikutukset muiden tuulivoima-, voimajohto-, kaivos-, turvetuotanto- ja metsätaloushankkeiden kanssa tulee arvioida kokonaisuutena.

Ekologisia yhteyksiä tulee arvioida luontotyyppi- ja lajikohtaisesti sekä huomioiden läheiset luonnonsuojelualueet.

Yhteisvaikutusten arvioinnin puutteet

Yhteisvaikutusten arvioinnissa pyydetään kiinnittämään huomioita vaikutusten kertymisessä samoille luontotyypeille tai lajeille.

Tuulivoimatuotannon ympäristövaikutuksia Suomen olosuhteissa ei yleisesti ottaen tunneta riittävällä tarkkuudella. Suomessa on ollut ja on parhaillaan menossa useita hankkeita, joissa tarkastellaan uusiutuvan energiantuotannon ympäristövaikutuksia nimenomaan Suomen oloissa ja meidän lajistollemme, muun muassa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST), Luonnonvarakeskuksen (Luke) LandUseZero- ja WINDLIFE-projektit, ja tuulivoiman vesistövaikutusten osalta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen esiselvitys (Kropsu ym. 2025). Näiden hankkeiden johtopäätöksiä ja tietoa tulee hyödyntää vaikutusten minimoimiseksi alueiden suunnittelussa ja päätöksiä tehtäessä. Erityisesti Lappiin suuntautuvat hankkeet törmäävät Lapin luonnon erityisyyteen. Lapissa on vielä jäljellä pimeitä ja hiljaisia, erämaisia seutuja, joita useat kasvi- ja eläinlajit sekä ihmiset tarvitsevat voidakseen hyvin. Erämaisiin alueisiin kohdistuu voimakas tuulivoiman rakentamispaine ja hankkeiden yhteisvaikutukset kumuloituvat eksponentiaalisesti (kuva 1).

Kuva 1. Kuvakaappaus Suomen ympäristökeskuksen webinaarista 16.12. ”Uusiutuva energia muuttaa maankäyttöä – miten arvioidaan ja ehkäistään luontohaitat?”. Kuvassa on esitetty Lappiin suunniteltujen tuulivoimaloiden lukumäärä ja kumuloituvat vaikutukset metsäluonnolle tärkeisiin alueisiin. Tallenne: https://youtu.be/Plliq148z6E?t=867

Maisema, kulttuuriympäristö, kaavoitus

Kemijoki varren asutus jää Honkamaan ja Kotapalon hankkeiden väliin, etäisyyden ollessa 2-3 km Kemijoelta hankealueille, lisäksi hankealueilla on muutamia loma-asuntoja.

Melumallinnukset tulee tehdä hankeen roottorihalkaisijoita vastaavilla tiedoilla. Arvioinnissa tulee huomioida myös, että ilmastonmuutoksen lisätessä helteitä, jotka pakottavat tuulettamaan avoimista ikkunoista, saattaa sisätiloissa havaittava melutaso lisääntyä.

YVA-ohjelman mukaan “Tuulivoima-alueen länsiosa sijoittuu osittain myös Kemijokivarren maaseudun kehittämisen kohdealueelle. Tuulivoima-alueen länsipuolella Kemijoen varrella on maakunnallisesti tai seudullisesti arvokas kulttuuriympäristön/maiseman alue Kemijokivarren vanha asutus. Maisema-alueen sisälle lähimmillään noin 2 km etäisyydelle tuulivoima-alueesta sijoittuu myös valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristön/maiseman alueita.” 

Katsomme aiheelliseksi tuoda esille kriittisen huomion, että näkemäanalyysit tuulivoimahankkeissa esittävät maisemalliset vaikutukset ikään kuin staattisina ja muuttumattomina. Kuitenkin metsätaloudellisia toimenpiteitä kohdistetaan joka vuosi eri alueille, minkä myötä tosiasiassa tuulivoimaloiden maisemavaikutukset voivat niiden toiminta-aikana ulottua merkittävästi laajemmalle alueelle.

Maisemavaikutuksen lieventävä toimenpiteenä tulisi myös arvioida lentoestevalojen tutkaohjausta. Tutkaohjauksen tarkastelu teknis-taloudelliselta ja käytännön kannalta olisi suotavaa, jotta hanketoimijoille kaavoittajille kertyisi tietoa aiheesta.

Öljyvahinkojen ehkäisy

Yva-ohjelmassa kerrotaan, että “Laiterikon yhteydessä koneistosta voi valua kemikaaleja, jotka sitten kertyvät voimalarakenteissa oleviin keruualtaisiin” s.91.

Simon Sarvisuon tuulivoimala-alueella on kuitenkin tämän vuoden aikana tapahtunut jo ainakin kaksi öljyvuotoa, ja öljyä on päässyt maaperään (Lapin Kansa 27.3.2026). Kehotamme hankevastaavaa perehtymään Sarvisuon ja vastaaviin tapauksiin ja tuomaan YVA-selvityksessä konkreettisemmin ilmi, miten tällaiset onnettomuudet vältetään.

Lopuksi

Yhdessä muiden alueelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden kanssa vaikutukset ovat kumuloituvia ja voivat heikentää alueen luonnon monimuotoisuutta. Ohjelmassa tulisi esittää kuinka vaikutuksia ensisijaisesti vältetään toissijaisesti mikäli välttäminen ei ole mahdollista lievennetään ja kompensoidaan. Yva-ohjelmassa on myös esitettävä seurantaohjelma jonka avulla vaikutuksista kerätään tietoa jota voidaan hyödyntää uusien hankkeiden suunnittelussa. Kaikkien luontoselvitysten havainnot tulisi edellyttää tallennettavaksi laji.fi-tietokantoihin hyödyttämään tieteellistä perustutkimusta.

Simossa ja Pellossa 28.5.2026

Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry 

Viitteet:

Elisa Kropsu (toim.), Anne-Mari Rytkönen, Kimmo Aronsuu, Jaana Rintala, Markus Saari ja Maija Schuss. 2025. Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset – Esiselvitys vaikutuksista, niiden arviointitavoista ja haittojen lieventämisestä. Raportteja 10/2025. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. Luettu 19.3.2025:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/190902/Raportteja_10_2025.pdf?sequence=3

Syke. 24.2.2026. Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST) -projektin webinaari “Aurinkovoima  turvemailla – mitä tiedämme luonto ja ympäristövaikutuksista”. Luettu 29.4.2026:  https://hiilineutraalisuomi.syke.fi/hiilineutraali-webinaari-aurinkovoima-turvemailla-ti-24-2-2026-klo-15/

Syke 16.12.2025. Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST) -projektin webinaari “Uusiutuva energia muuttaa maankäyttöä – miten arvioidaan ja ehkäistään luontohaitat?” Luettu 29.4.2026:

https://www.syke.fi/fi/tietoa-meista/tapahtumat-ja-some/hiilineutraali-webinaari-uusiutuva-energia-muuttaa-maankayttoa-miten-arvioidaan-ja-ehkaistaan